perjantai 30. marraskuuta 2012

Mitä mainokset kertovat meistä



Sukupuolineutraalit lelukuvastot Ruotsissa ovat herättäneet paljon huomiota maailmalla


Sukupuolineutraalit leikit ovat nyt nousseet uutiseksi Kiinassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, kertoo Svenska Dagbladet.


Minä olen miettinyt viime aikoina, mitä mainokset ylipäätään kertovat maan asukkaista.


Jos joku avaruusolio tekisi tutkimuksen meistä mainosten perusteella, hän varmaan ajattelisi, että ihmiset eivät osaa elää, jos he eivät kaiken aikaa puhu ja pältä. Heillä pitää aina olla kädessä jokin kapula, jota voi räplätä.


Ihmiset eivät edes osaa syödä tai juoda, jos heille ei päivittäin kerrota, mitä voi laittaa suuhunsa. Heille pitää koko ajan neuvoa, minkälaisia vaatteita täytyy pitää.


Tämän lisäksi ihmiset kammoavat vanhenemista.


Ja mikä pahinta, he haisevat pahalta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Koska suomalaisilta orjilta pyydetään anteeksi?



Samaan aikaan, kun Suomessa tehdään työttömistä lähes rangaistuvankeja, jotka passitetaan pakkotyöhön ilman palkkaa, Saksassa kohistaan vangeista, jotka tekivät IKEA:n johtajasta miljonäärin.

DDR:n vangit valmistivat Ingvar Kampradille huonekaluja puoli-ilmaiseksi ja siitä hyvästä DDR:n johto ajeli Volvoilla eli Folfoilla niin kuin saksalaiset niitä kutsuivat.

Hiljan valmistunut tutkimus synnytti kiivaan keskustelun Saksassa. Kuka on syyllinen? Onko se edelleen DDR, jota ei enää hetkeen ole ollut olemassakaan. Ruotsalaiset pyytävät anteeksi. Eikö Kampradin pitäisi korvata näille väärinkäytetyille uhreille?

Kamprad on muutenkin kunnostautunut mies. Hän on piilottanut varallisuuttaan veroparatiiseihin.

Hänellä on natsimenneisyys.

Koska suomalaiset pakkotyövangit alkavat vaatia korvauksia ja anteeksipyyntöjä?


maanantai 19. marraskuuta 2012

Terveisiä Berliinistä!


Koko Berliinin matka oli jonkinlaista hyvästijättöä entiselle kotikaupungilleni. Päätin siksi kiivetä myös Berliinin tuomiokirkon huipulle. Kun pääsin kuudenteen kerrokseen, oli pakko pysähtyä läähättämään. Oikean keuhkon ylälohkon puuttuminen ei ole leikin asia eikä ole sepelvaltimotautikaan.

Minun jälkeeni tuli vanhempi pariskunta. Rouva huolestui kovasti ja käski minut istumaan ikkunasyvennykseen lepäämään. Mies otti kamerani ja sanoi, että voi käydä ottamassa minulle kuvat kupolitasanteelta. Rouva kyseli huolestuneena vointiani: Ottako sydämestä? Onko paha olla? Haluanko pirskahduksen hajuvettä piristykseksi? Kun hengitykseni vihdoin tasaantui, sain kerrottua, että minulla on ollut keuhkosyöpä ja siksi oikealta puolelta puuttuu ylälohko. Kerroin, että olen jo kerran Turkissa uinut itseni kuoliaaksi. Rouva katsoi minua kuin ihmettä ja taputti olalle: — Olette ollut hyvin onnekas.

Kun mies viipyi, sanoin naiselle, että myös hän voisi kyllä kiivetä ylös. — En minä voi teitä yksin jättää, hän sanoi. Nainen kysyi, mistä olen kotoisin. Vastasin: — Suomesta. Hän ilahtui, sillä hän oli ollut opettajana jo DDR:ssä ja hänellä oli ollut vaihto-oppilaita Suomesta. — Suomi on niin vaikea kieli, hän sanoi: — Minä osaan vain luetella yksi, kaksi, kolme.

Mies palasi. Hän oli kuvannut 360 astetta Berliiniä sieltä ylhäältä. Matkani parhaat kuvat. Hän oli laskenut puuttuvat askelmat, joita minä en jaksanut kiivetä. Niitä oli tasan 100.

Minä kiittelin ja toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää. Matka alas oli helppo ja kevyt. Jotenkin minulle syntyi tunne, että tässä oli nyt se kaikkein paras, mitä DDR:n sosialismista oli jäänyt jäljelle.
 
 

tiistai 6. marraskuuta 2012

Tarkista kuitti



Kuva: Gerard van Honthorst


Eräs lukijani kirjoitti tänään, että lyhyen ajan sisällä häntä on huijattu kahdessa kaupassa. Toisella kerralla osuuskaupassa lyötiin laskuun sama tuote kaksi kertaa. Toisen kerran Stokkalla tuotteesta otettiin eri hinta kuin, mitä hyllyn reunan lappuun oli kirjoitettu. Molemmissa kaupoissa kuitin ojentamisen yhteydessä kysyttiin, tahtooko asiakas muovi- vai paperikassin. Tarkoituksellako, ettei asiakas viitsisi tai huomaisi kuittiaan tarkistaa. Näin ainakin epäili lukijani. Itse en kuittia useinkaan edes odota, vaikka ilmeisesti pitäisi. Ja saattaisi kertyä vähän säästöäkin, jos kuitin tarkistaisi.

Liikkeille tällaisesta epärehellisestä kauppatavasta saattaa kertyä ylimääräistä katetta melkoisiakin summia.

Itselleni tällainen tapaus sattui apteekissa. Huomasin, että lääkkeestä oli otettu 10 euroa enemmän kuin tavallisesti. Puutuin heti asiaan eikä apteekkari esittänyt edes anteeksipyyntöä, vaan sanoi: Jos olisitte kanta-asiakas, tällaisia vahinkoja ei pääsisi syntymään. Niin aina. Enää en ole tämän apteekin asiakas laisinkaan.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kyllä piru pirun tuntee



Mikään uusi asia ei ole se, että perussuomalaiset ovat aina suhtautuneet nihkeästi sosiaaliturvaan. Sana sosiaalipummi on usein kuultu sana juuri Soinin alamaisilta. Arbeit macht frei! Työ tekee vapaaksi, vaikka sitä ei olisikaan.

Kapitalistinen järjestelmä on osoittanut kelvottomuutensa moneen kertaan. Se ei kykene tarjoamaan työtä kaikille. Se tarvitsee rakenteellisen työttömyyden, jotta työvoimakustannukset pysyisivät matalina. Mitä pienemmät palkat, sen suuremmat voitot.

Sosiaalinen ajattelu levisi maailmaan sosialistisen aatteiden myötä. Sosialistisen liikkeen vaatimusten keskiössä olivat sosiaaliset uudistukset, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Nyt Kokoomus on yhtynyt äärioikeiston kuoroon. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schuback on vaatinut Naamarissaan lapsilisän poistamista, jotta ei tuettaisi ”heikomman aineksen lisääntymistä. Tätä lausumaa seliteltiin huonolla sanavalinnalla.

Sanomattomaksi se ei ole siitä muuttunut. Joku sanoi: Henki on päässyt pullosta eikä sitä sinne enää takaisin
saa.

Samasta aiheesta jatkaa Uudenmaan kokoomusnuoriin kuuluva Aleksi-Erik Tolvanen, joka Uuden Suomen blogissaan haluaisi myös lakkauttaa sosiaaliturvan. Sama kaiku on askelten.

Ilta-Sanomat kertoo hänen todenneen: ”Todellinen auttaminen on sitä, että hyväntekeväisyyttä ja muuta huolehtimista harjoitetaan vapaaehtoisesti. Se on aitoa auttamista ja myötätuntoa, että hyväntekeväisyyttä tehdään vapaaehtoisesti oman henkilökohtaisen rahallisen tai jonkin muun kontribuution kautta eikä muilta otetulla verorahalla.”

Nämä auttamiset on nähty. Joka päivä maailmassa kuolee 17 000 lasta nälkään.

Ihminen sitoutetaan yhteiskuntaan lainsäädännöllä ja pakkoveroilla, joiden toteutumista valvovat viranomaiset väkivaltakoneiston avulla. Jotain näiden verojen vastikkeeksi on lupa köyhemmänkin odottaa. Ainakaan minä en maksa verojani pelkästään eliitin ylläpitämiseen ja rikkaiden avustamiseen.










Lisää aiheesta täällä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Se on raakaa peliä kun hevoset nai



Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa.


Eilisen uutiset tiesivät kertoa, että espanjalaisia on odottamassa mukava joululahja. Velalliset häädetään asunnoistaan ja pankit saneerataan heti, kun ne saavat EVM:stä rahaa.


Liekö otettu Suomesta mallia ja ohjeet saatu Koiviston konklaavilta. Asuntovelkaisten asemesta pelastetaan pankit veronmaksajien rahoilla. Suomessa olisi ollut mahdollista pelastaa PK-yrittäjät 90-luvulla, mutta poliitikot päättivät toisin. Mukana olivat kaikki hallituspuolueet ja myös osa nykyistä oppositiota. Ja raatoja tuli enemmän kuin talvisodassa.


Espanjassa asuntovelalliset joutuvat kadulle, mutta edes tämä ei riitä. Heidän niskaansa jätetään elinikäinen velkataakka niin kuin jätettiin Suomenkin velallisille. USA:ssa on sellainen konkurssilainsäädäntö, että on mahdollista päästä myös henkilökohtaisista veloistaan samalla kun luopuu omaisuudestaan.


Eurooppalaisille protestantismin uuvuttamille tämä ei käy. Tänään tuli kuluneeksi 495 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä hengellisen elämän uudistamisesta Wittenbergin linnankirkon oveen. Teeseillä oli sosiaalinen tilaus ja ne panivat liikkeelle monenlaisia prosesseja. Eikö vähitellen olisi aika myös sellaisille teeseille, joilla pantaisiin piste finanssiruhtinaiden ja superrikkaiden saneluvallalle yhteisissä asioissa?”, kirjoitti Kari Arvola Naamatussa eilen.


Mutta mitä vielä! EKP:n johdolla mennään kohti valoisaa tulevaisuutta, missä kaikki on säädeltyä paitsi rikkaiden rahat. Jos finanssioligarkit ja keinottelijat ottaisivat vastuun omasta holtittomasta lainanannostaan, siitä ei seuraisi mitään muuta kuin varallisuuskuplan puhkeaminen. Ja kansantalouksien kirjanpidoissa päästäisiin takaisin lähemmäksi reaalitaloutta.