Kuva: Kaija Olin-Arvola: Uusi aika
”Rooma oli lainattujen ja vallattujen kansojen
markkinatori, tungosta kahdella parvella, maassa ja taivaassa, sikamaisuutta,
jota pusersi kolminkertainen solmu kuin suolimutkaa. Daakialaisia, heruleja,
skyyttejä, sarmaatteja, hyperborealaisia, raskaita puolattomia vaununpyöriä,
ihraan painuneita silmiä, sekaantumista eläimiin, kaksoisleukoja, kalojen
ruokkimista sivistyneiden orjien lihalla, sivistymättömiä keisareita. Roomassa
oli silloin ihmisiä enemmän kuin milloinkaan myöhemmin. He olivat ahtautuneita
tuon kolossin katujen ja käytävien puristukseen ja kärsivät. –
Ja sitten tuohon marmorisen ja multaisen
mauttomuuden kaatopaikkaan tuli hän, keveästi kävelevä, sädekehään pukeutunut,
korostetun inhimillinen, tarkoituksellisen maalaismainen galilealainen, ja
siitä hetkestä lähtien ei ollut enää jumalia eikä vallattuja kansoja, alkoi ihmisen
aika, puuseppä-ihmisen, kyntäjä-ihmisen, paimen-ihmisen keskellä lammaslaumaa
auringon laskussa, ihmisen, joka ei vaikuttanut ylpeältä, ihmisen, josta tietoa
ovat levittäneet kaikki äidit kehtolauluissaan ja maailman kaikkien museoiden
kuvat.”
Olisiko jälleen muutoksen aika?
(Lähde: Boris Pastenak, Tohtori Živago, Suom. Juhani
Konkka, Tammi, Helsinki 1958)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti