Kuva: Kaija Olin-Arvola: Sadonkorjuun aika
Nämä ovat olleet ihmeellisimmät vaalit sitten minun miesmuistini.
Kaikki ehdokkaat huutaen esittelevät leikkauslistojaan ja suorastaan
kilpailevat sillä, kuka köyhää kovimmin kurittaisi.
Tai sitten
puhutaan läheisesti itseä koskevasta asiasta: Vaaditaan esimerkiksi
lisää kulttuuria ja taidetta ikään kuin ei ymmärrettäisi, että
harjoittaakseen tieteitä ja taiteita, ihmisen pitää syödä, juoda,
pukeutua ja asua. Lisääntyä pitäisi myös. Elämän tarkoitus on elämä.
Minusta
hyvä ratkaisu tähän ongelmaan olisi kansalaispalkka, koska robotit koko
ajan lisääntyvässä määrin syrjäyttävät ihmisen. Kansalaispalkalla voisi
jokainen luoda ja taiteilla sydämensä kyllyydestä ja myydä luomuksiaan
vapailla markkinoilla.
Rahat tähän otettaisiin sieltä, missä on progressiivisella verotuksella. Osa ratkaisua olisi minimitulo ja tulokatto.
Luonto ja ympäristö kiittäisivät ja jotain jäisi tulevillekin sukupolville. Aamen.
Nämä
ovat asioita, joista ehdokkaiden pitäisi puhua. Nyt kuitenkin näyttää
siltä, että valtapuolueet yrittävät enemmän vakuuttaa niitä kuuluisia
markkinavoimia kuin äänestäjiä ja suomalaisia ihmisiä. Puheet on
suunnattu EKP:lle, IMF>:lle, USA:lle ja luottoluokittajille.
Kansalaisia
varten on Ylen Vaaligalleria ja vaalikoneet. Arpokoot tyhmät sieltä
edustajansa, ei niillä vaaleilla kuitenkaan mitään muuteta, koska 80 %
päätöksistä tulee Brysselistä vain leimattavaksi Suomeen.
FB:ssä
Kristine von Denffer osallistui aiheesta käytyyn keskusteluun:
”Kestävyysvaje on suurelta osin kusetusta. Suomen pankki istuu
rahakirstun päällä, josta voisi hyvin ammentaa! Jos vuoden 2013
verokertymä valtiolle oli 98 miljardia ja valtion budjetti n. 60
miljardia, niin minnekä muualle ne n. 38 miljardia on lykätty kuin
'sukanvarteen' Suomen pankissa? Sivistäkää minua!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti