Hannes oli sairastanut tuhkarokon viisitoistavuotiaana vuonna 1927.
Pohjois-Uudenmaan sotilaspiirin kutsunta oli 24.9.1932. ”Fyysillinen” kunto todettiin hyväksi ja lääkintämajuri P. Alivirran mukaan kirjansitoja kelpasi aseelliseen rintamamiespalvelukseen.
Armeijan tulotarkastuksessa 8.5.1933 hänen pituudekseen merkittiin 170 cm, painoksi 63 kg. Nielurisat olivat suuret, oikeassa sääressä todettiin suonikohjut.
Varusmiehenä Hannes palveli 4.5.1933 - 18.4.1934. Alokasaika päättyi sotilasvalaan 17.6.1933
Alokasaikanaan Hannes sairasti angiinan. Oireita olivat kurkkukipu ja päänsärky. 22.5. nielurisojen todettiin turvonneen ja olevan punaiset. Neljä päivää myöhemmin kuumetta mitattiin 39,2 astetta. Seuraavana päivänä kuume oli laskenut 37,3 asteeseen. Hannes passitettiin Viipurin sotilassairaalaan poskiontelotulehduksen ja kuumeilun takia. Poskessa oli kova pakotus ja turvotus. Tilannetta seurattiin poliklinikkakontrollein viikoittain Viipurin sotilassairaalan korvapoliklinikalla. Tauti ei ottanut parantuakseen ja heinäkuun alussa mies passitettiin kirurgin käsiin.
6.7.1933 Hannekselle tehtiin poskiontelon kirurginen puhdistus – oper. radic. Luc-Caldwell l. Dx – jossa oikealta puolelta ikenen ja hampaiden välistä poskiontelo puhdistettiin. Menetelmän oli kehittänyt toisistaan tietämättä yhdysvaltalainen George Walter Caldwell vuonna 1893 ja ranskalainen Henri Luc vuonna 1897. Operaation jälkeen potilas sai viiden vuorokauden vapautuksen harjoituksista, myöntäjänä lääkäri J. Charpantier.
Varusmiesaikana Hannes sai myös kaksi pitempää lomaa, 14.-20.10.1933 ja 17.- 23.1.1933. Huhtikuussa 1934 Hannes kotiutettiin 25. Autokomppanian toisesta huoltopataljoonasta täysinpalvelleena. Lähtötarkastuksessa Hannes kuittasi olevansa terve. Armeija-aikanaan Hannes sai erikoiskoulutukset autonkuljettajaksi ja –asentajaksi ja sai näin myös auton ajokortin.
Kertausharjoituksissa 4.8.1936 - 23.8.1936 Hannes toimi huoltopataljoonassa autokolonnan lähettinä Viipurissa.
Talvisotaan Hannes joutui heti 13.10. 1939. Tuntolevyn numero oli 322007. Tehtävänä oli toimia Karjalan kannaksella II Autokomppanian lohkolla elin- ja ampumatarvikekuljetuksissa autonkuljettajana Tarton rajalta Karhumäen suuntaan. Jo sodan alkuvaiheessa Hannes kärsi myalgiasta, lihaskivuista. Se merkittiin terveyspapereihin 25.10.1939. Seuraavan vuoden tammikuun kovat pakkaset aiheuttivat paleltumavammoja, joita hoidettiin 18.1 ja 5.2. 1940 lohkon sairaalassa Viipuri 4. Pakkasta oli18.1. 36 astetta ja vasta 5.2. se lauhtui -15 asteeseen.
Armeijan tulotarkastuksessa 8.5.1933 hänen pituudekseen merkittiin 170 cm, painoksi 63 kg. Nielurisat olivat suuret, oikeassa sääressä todettiin suonikohjut.
Varusmiehenä Hannes palveli 4.5.1933 - 18.4.1934. Alokasaika päättyi sotilasvalaan 17.6.1933
Alokasaikanaan Hannes sairasti angiinan. Oireita olivat kurkkukipu ja päänsärky. 22.5. nielurisojen todettiin turvonneen ja olevan punaiset. Neljä päivää myöhemmin kuumetta mitattiin 39,2 astetta. Seuraavana päivänä kuume oli laskenut 37,3 asteeseen. Hannes passitettiin Viipurin sotilassairaalaan poskiontelotulehduksen ja kuumeilun takia. Poskessa oli kova pakotus ja turvotus. Tilannetta seurattiin poliklinikkakontrollein viikoittain Viipurin sotilassairaalan korvapoliklinikalla. Tauti ei ottanut parantuakseen ja heinäkuun alussa mies passitettiin kirurgin käsiin.
6.7.1933 Hannekselle tehtiin poskiontelon kirurginen puhdistus – oper. radic. Luc-Caldwell l. Dx – jossa oikealta puolelta ikenen ja hampaiden välistä poskiontelo puhdistettiin. Menetelmän oli kehittänyt toisistaan tietämättä yhdysvaltalainen George Walter Caldwell vuonna 1893 ja ranskalainen Henri Luc vuonna 1897. Operaation jälkeen potilas sai viiden vuorokauden vapautuksen harjoituksista, myöntäjänä lääkäri J. Charpantier.
Varusmiesaikana Hannes sai myös kaksi pitempää lomaa, 14.-20.10.1933 ja 17.- 23.1.1933. Huhtikuussa 1934 Hannes kotiutettiin 25. Autokomppanian toisesta huoltopataljoonasta täysinpalvelleena. Lähtötarkastuksessa Hannes kuittasi olevansa terve. Armeija-aikanaan Hannes sai erikoiskoulutukset autonkuljettajaksi ja –asentajaksi ja sai näin myös auton ajokortin.
Kertausharjoituksissa 4.8.1936 - 23.8.1936 Hannes toimi huoltopataljoonassa autokolonnan lähettinä Viipurissa.
Talvisotaan Hannes joutui heti 13.10. 1939. Tuntolevyn numero oli 322007. Tehtävänä oli toimia Karjalan kannaksella II Autokomppanian lohkolla elin- ja ampumatarvikekuljetuksissa autonkuljettajana Tarton rajalta Karhumäen suuntaan. Jo sodan alkuvaiheessa Hannes kärsi myalgiasta, lihaskivuista. Se merkittiin terveyspapereihin 25.10.1939. Seuraavan vuoden tammikuun kovat pakkaset aiheuttivat paleltumavammoja, joita hoidettiin 18.1 ja 5.2. 1940 lohkon sairaalassa Viipuri 4. Pakkasta oli18.1. 36 astetta ja vasta 5.2. se lauhtui -15 asteeseen.
Hanneksen talvisota kesti aina toukokuun lopulle, 25.5.1940 asti, 7 kk 12 pv. Kantakorttiin merkittiin, että hän oli huoltanut ajoneuvonsa hyvin. Mies lomautettiin toistaiseksi, ja taas hän kuittasi terveystarkastuksessa ”Olen terve”, yksikön lääkäri E.Himberg vahvisti lausunnon.
Kesäkuussa seuraavana vuonna alkoi jatkosota. Hannekselle kävi 21.6.1941 käsky Hyrylään. Kesäkuun lopussa häneltä hoidettiin keuhkoputkentulehdusta ja suonikohjuja. Palveluskelpoisuusluokaksi määrättiin A II. Tuntolevyn numero oli nyt 601742.
Jalkaväkirykmentti 46:n yhdeksännen komppanian ankarissa hyökkäystaisteluissa Muolaan pitäjän Hotokassa Hannes haavoittui 27.8.1940. Luoti lävisti hänen rintansa – ”Vulnus sclop. perf. thoraces l.dx, Kuulan aiheuttama haava rinnan läpi oikealta”. Mies joutui hoitoon 43. Sotasairaalaan Joutsenon Tiuruniemeen. Sieltä hänet passitettiin vajaan kuukauden kuluttua jatkohoitoon 4.Sotasairaalaan Kiljavalle, jossa hän oli 23.10. saakka.
Kiljavalta hän pääsi pariksi päiväksi lomalle Karkkilaan, mutta joutui jo 25.10. ilmoittautumaan Lahden varuskunnan opastustoimistossa, johtavan lääkärin KW.Tiisalan arvioitua miehen kelpaavan jo apupalvelustehtäviin.
Jalkaväen koulutuskeskuksessa Lahden Hennalassa miestä koulutettiin uusiin tehtäviin. Hänet ohjattiin huoltokoulutuskeskukseen ja marraskuun alussa Hannes määrättiin 16. Sairasautokomppaniaan autonkuljettajaksi. Tammikuun puolivälistä alkaen sodan loppuun asti hän toimi sitten kenttäsairaala 40:n autonkuljettajana. Hannes oli ”Aseellinen autonkuljettaja”. Käytös, huomiokyky ja sotilaallinen kehitys todettiin hyväksi. Lisäksi hän oli ahkera ja täsmällinen.
13.11.1944 oli vielä kertausharjoitusten lähtötarkastus, vaikka itse harjoitusta ei sitten ilmeisesti ollutkaan, koska kotiutus seurasi heti seuraavana päivänä. Terveydentila oli sama kuin tullessa, palveluskelpoisuusluokka edelleen A II armeijan taulukon 64 J -kohdan perusteella. Tilan todettiin siis olevan ennallaan, tämän allekirjoittivat Hannes ja lääkintämajuri P. Alivirta.
Vuonna 1952 Hannes siirrettiin ikänsä puolesta nostoväkeen. Pojastaan kruunu piti huolen loppuun saakka. Viimeinen merkintä Hanneksesta on tehty kuoleman jälkeisenä päivänä 30.5.1963.
Takaisin
Takaisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti