Kelassa on mietitty

• 
  Iiro Arvola: Jokaisen umpikujan päästä johtaa pieni polku jonnekin.

Soitin Kelan kuntoutukseen ja tiedustelin, miten on mahdollista, että pitkällä sairaslomalla oleva ihminen laitetaan Te-keskukseen, kun hänen pitäisi päästä kuntoutukseen ja kuntoutustuelle eikä mihinkään aktivointileikkauksiin.

No meillä on mietitty, vastasi neuvoja, että kun kuntoutustuen käsittely kestää niin kauan on annettu mahdollisuus työllistyä vajaakuntoisena. Joten minä siihen, että kuka työnantaja sellaisen haluaa vaivoikseen, kun siitä ei ole kuin kuluja ja haittaa.

Siihen neuvoja jatkoi, että ainahan on mahdollista kääntyä sosiaalitoimiston puoleen. Vaan kuka sillä hilkulla elää, kun raha ei riitä edes ruokaan saati lääkkeisiin. Ei pysy niillä armopaloilla hengissä kuin keuhkotautinen kissa.

Mutta voi aina yrittää myös harkinnanvaraista, johon minä repesin.
Sanoin, että Kela on tämän avokeskitysleirin kapo. Ei tarvitse herrojen käsiään liata eikä uuneja muurata.

Sanoin, että tämä on jo tietoista väestöpolitiikkaa ihan niin kuin Hitlerin Saksassa, missä tapettiin 70 000 mielisairasta heikomman aineksen nimikkeellä.

Sanoin, ettei tämä ole enää mitään demokratiaa, vaan puhdasta fasismia.

Kerroin, että oma poikani osallistui näihin talkoisiin hirttämällä itsensä kuukausi sitten.

Nainen otti osaa ja vaikeni.

Aikani päästelin vielä suuresti sivistyneitä kirouksiani vähäosaisten kohtelusta, hoitamattajättämisestä ja suoranaisesta heitteille jätöstä, joihin vastauksena oli hiljaisuus.

Kehotin naista toimittamaan nauhoitetun annatukseni kaikille Kelan silmäätekeville aina pääjohtajaa myöden.

Kuuntelin hetken hiljaisuutta ja sanoin vielä, että jo neuvojan puhekyky vielä joskus palaa, niin minulle voi aina soittaa.

Ei ole puhelua kuulunut.