Kuva: Hannelore Schneider
Vendien kaupunki Vineta ,
komeampi Konstantinopolia,
kukki ja rauhalla hallitsi.
Sen kaduilla kaikuivat
kansojen kielet,
kauppa kävi,
taide ja kulttuuri kukoisti.
Oli kaikenlaista tarpeellista,
hauskaa ja harvinaista:
kullasta, hopeasta
marmorista ja alabasterista.
Mustat hevoset
vetivät kultaisia vaunuja.
Vendien kaupunki Vineta,
suurin ja rikkain,
upposi mereen ja katosi.
Kun ilma on tyyni ja kirkas,
voi nähdä merenpeilissä
temppelin pylväät,
linnojen tornit ja muurit,
kuulla hopeisten kellojen iltasoiton.
Joka sadas vuosi
pääsiäisen aikaan nousee
kaupunki merestä,
vaikka kukaan ei ole
sitä koskaan nähnyt.
© Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti