Hän on täällä tänään

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Naakat apajalla

Tänään Pohjan torilla oli mahdollisuus tavata kansanedustaja Maarit Feld-Rantaa (sd) kello 8.30

Minä tietysti kiirehdin tervehtimään internetistä tuttua kansanedustajaa ja kunnanvaltuutettua ihan silmityksin.

Kättä paiskattiin, esittelin itseni ja hän muisti minut. Olen muutaman kerran tullut maininneeksi ne levät hartiat, joihin vetoamalla myös Pohjan kunta liitettiin Raaseporiin 2009. Näihin leveisiin hartioihin vedottiin ympäri Suomen, kuinka sitten palvelut paranevat, kun saadaan vain leveämmät hartiat niitä tuottamaan.

Tästä vaiheesta kansanedustaja aloitti ja sanoi, ettei hän voi ymmärtää, miten joku voi pahoittaa mielensä yhdestä lauseesta. Minä siihen, että se ei ollut mikään yksi lause, vaan poliittinen linja kautta maan, millä kuntia ja palveluita alettiin hävittää. Kansanedustaja vaikeni. Miksi minä puheesta mieleni pahoittaisin? Teoista kyllä tai pikemminkin niiden puutteesta.

Siinä sitä oli todistusaineistoa ympärillä: Kunnantalo suljettiin heti kättelyssä, työväenopistolla ei ole enää kuin muutama hassu kurssi, kirjasto pyörii vanhoillaan, terveyskeskus on auki miten sattuu ja nyt sekin ollaan lopettamassa kokonaan. Kylän toinen kauppa ja muut vähäiset palvelut ovat hävinneet. Koulujen lakkauttamisella uhkaillaan jatkuvasti. Siinä sateessa, kuran keskellä oli hyvä kerrata leveiden hartioiden saavutuksia.

Olin tosin varhain liikkeellä, mutta muuta vaalikarjaa ei ollut näkyvissä. Toisessa teltassa kyyristeli kaksi vanhaa naista kauppaamassa RKP:tä.

Minä sitten vielä sanoin arvoisalle kansanedustajalle, että sitä politiikkaa voisi tehdä vaalien välilläkin eikä vain tulla jakamaan kahvia vaalien alla. Maarit sanoi tekevänsä työtä seitsemänä päivänä viikossa, mihin minä en osannut muuta sanoa kuin että katso nyt ympärillesi, oletko saavutuksiisi ja näkemääsi tyytyväinen.

Siitä hän saikin oivan syyn kääntää minulle selkänsä ja kävellä pois.

Tilaisuus oli päättynyt ja minun päässäni alkoi soida Tuomari Nurmion laulu.