lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tapa, tapa ittes...

Tämä' blogini 15.7.2011 tuli mieleeni, kun luin Etelä-Uusimaa-lehdestä 29.6.2017 jutun otsikolla "Apua elämän suuntaan ja lupa olla oma itsensä".

Jutussa kerrotaan Kulbitalo Fontanasta, jonka alkujuuret ovat Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Sieltä ideologia on levinnyt ympäri maailman. Karjaalla toimiva klubitalo maksaa järjestölle vuosittain noin 200 euroa laatukriteereiden varmistamisesta.

Yhdistyksessä toimii parhaillaan noin 170 jäsentä, joista vajaa puolet on aktiivisia. Mukana tässä on myös mielenterveyskuntoutujia sekä Hangosta, Inkoosta, Siuntiosta ja Kirkkonummelta Raaseporin lisäksi. Toiminnanjohtaja Sofia Berglund kehuu järjestelmää hyvin kustannustehokkaksi.

Kulbitalossa on viisi palkallista työntekijää ja haaveissa auto, jolla jäsenet voitaisiin kuljettaa talon ja kodin välillä. Tähän eivät rahat ole riittäneet.

Tärkeintä on, ettei kukaan jäisi kotiinsa yksin. Tavoitteena on palauttaa mielenterveyskuntoilija takaisin työelämään ja heidän välittämisensä "yleismiehiksi" erilaisiin työtehtäviin. Yhteistyötä tehdään erilaisten järjestöjen kanssa. Parhaillaan suunnitelmissa on suomen kielen opiskelun aloittaminen ja pian esiteltävän markkinointivideon editointi.

Tälle vuodelle kaupunki on myöntänyt järjestölle 90 000 euroa viime vuoden 100 000 asemesta. Tätä toiminnannjohtaja pahoittelee, koska mielenterveyongelmat eivät ole kadonneet eivätkä tule katoamaan, hän sanoo.

Näin asia on. Eivät katoa mielenterveysongelmat niin kauan kuin tunnottomat päättäjät kiristävät silmukaa ihmisten kaulan ympärillä. Minua tämä asia koskettaa juuri nyt erittäin paljon, kun itselleni hyvin rakas ihminen murtui te-keskuksen pompotuksen seurauksena. Ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ja työtapaturmassa työkykynsä menettänyt ihminen kuuluu eläkkeelle. Ei mihinkään surkeille tip-tap-kursseille, joutaviin haastatteluihin tai orjatyöhön "yleismieheksi".

Linkki blogiin Uudessa Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti