Viimeiset vuodet ja vallankin Suomi 100 vuotta ovat nostaneet isänmaallisuuden uuteen loistoon. Leijonat pullistelevat ja liput liehuvat. Kaipaus on suurta, vaikka isänmaa on jo aikaa sitten luovutettu suurelle rahalle ja Brysselille.
Minun isälläni, Hannes Olinilla, oli tapana sanoa, että hänellä on isänmaata vain sen verran kuin mitä on multaa kynsien alla. Silti hän osallistui maanpuolustukseen täysin palvelleena. Vielä kuollessaan 51-vuotiaana vuonna 1963 hänen lohtupalansa ja rintamiestalonsa omisti edelleen osittain pankki.
Minun sukupolveni nosti isänmaallisuuden rinnalle vahvasti kansainvälisen solidaarisuuden. Me olimme ennen muuta maailman kansalaisia. Isänmaallisuutemme oli siinä, että yritimme parantaa maailmaa, tehdä siitä kaikille ihmisille hyvän paikan olla ja elää.
Luin juuri Hannu Rautkallion toimittaman, vuonna 2013 julkaistun kirjan Tehtävä Helsingissä, Suomen johto syvähaastattelussa vuonna 1960. Kirja perustuu nuoren amerikkalaisen tutkijan Karen Ericksonin tekemiin haastatteluihin suomalaisista valtiojohtajista. CIA:n agentiksi Erickson oli hänen tietämättään merkitty koodinimellä AE/5.
Kirja alkaa presidentti Urho Kekkosen haastattelulla ja siitä näkyy varsin hyvin hänen varauksellinen suhtautumisensa haastattelijaan, mikä ilmenee pyrkimyksenä kysyä enemmän kuin vastata.
Haastattelussa käsitellään myös isänmaallisuutta ja puolueiden periaatteita. Näin Kekkonen paljastaa oman näkemyksensä, jota on hyvä pohtia myös tänään, kun liberalismi on ottanut vallan niin keskustassa kuin vasemmistossakin. Presidentti Kekkosen sanoin:
”Alkiolla oli periaatteita. Mutta kun
arvioimme periaatteita, on pidettävä mielessä maailmassa tapahtunut
kehitys. Asiat ovat nykyisin paljon aikaisempaa mutkikkaampia. Entiseen
aikaan liberalismi oli mahdollista määritellä periaatteeksi. Mitä sillä
nykyisin tarkoitetaan? Kertokaa se minulle. Kaikki riippuu siitä, kuinka
periaatteita sovelletaan.
Ihmisillä voi olla periaatteita, mutta
niillä ei tulisi mellastaa. En voi sietää ihmisiä, jotka huutavat
ympäriinsä mitään tarkoittamattomia iskulauseita. Tein kerran
opiskeluaikanani päätöksen olla koskaan käyttämättä puheissani ilmaisua
’isänmaa’. [Hän nauroi.] Sen jälkeen minun on tietysti ollut pakko
luopua tästä ajatuksesta… Kysymys on keinoista, joilla periaatteita
sovelletaan käytännössä.”
¤
Kun keskustelu oli siirtymäisillään vaikeimpaan kysymykseen eli Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin, Kekkonen ilmaisi isänmaallisuutensa alkamalla hyräillä Hämäläisten laulun säkeitä: ”On mulle Suomi suloisin…”
Haastattelija kiteytti Kekkosen luonnehdinnan näin:
”Hän tunnusti avoimesti olevansa itsekin
’poliitikko’, mikä poikkesi edellisten presidenttien osoittamasta
mallista. Hän asettui kuitenkin puolustuskannalle, kun mainitsin
lukuisten suomalaisten arvioivan nykyistä politiikkaa yhä huonommassa
valossa. Häntä näytti koskettavan nykyistä Suomen poliittista ilmapiiriä
koskeva luonnehdintani, kun sanoin siitä puuttuvan periaatteita ja
ihanteita. Hänen mukaansa poliittisten periaatteiden todellinen testi on
vasta sitten kun niitä sovelletaan käytännössä.”
¤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti