Kuva Kaija Olin-Arvola: Taitava tekisi tästäkin hyvän.
Valokuvaaminen on hauskaa. Ainakin minä tykkään napsia kuvia.
Harrastuksena se tuntuu olevan loputon suo - ainakin päätellen valokuvalehdistä.
Ne ovat tietysti täynnänsä erilaisia kameroita, objektiiveja reppuja ja muuta tekstimainontaa.
Ja kun päästään itse kuvaan, sitä pitäisi vielä käsitellä sen tuhannella tavalla ja vippaskonsilla. Pitäisi lisätä ja ja poistaa, terävöittää ja säätää.
Epätietoinen kirjoittaja on lähettänyt lehteen epätarkan peuran kuvan, jossa peura tuskin metsästä erottuu. Kuvaaja kysyy, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta kuvasta olisi tullut tarkka ja hyvä. Ja toimittaja vastaa: Olisi pitänyt säätää tarkennus ja ISO ja valotus. Olisi pitänyt mennä lähemmäs eläintä, ettei olisi tullut peuran eteen oksia lainkaan. Mieleen hiipi huvittunut epäily, onko neuvoantaja koskaan käynyt lähelläkään peuraa.
Ja mitä vielä. Toisessa kohdassa neuvotaan, miten puhkipalaneen taivaan tilalle voisi vaihtaa toisesta kuvasta nätin pilvellisen taivaan. Rannalta voisi kuvankäsittelyllä siivota roskat ja ylimääräiset oksat. Varjoja tehostaa tai vähentää.
Ehkäpä minäkin veljen seuraavilla syntymäpäivillä vaihdan vaimonsa tilalle viehkeän pin-up-työtn. Mietin jopa voisinko tehdä saman itselleni. Veljeni saattaisi näyttää paremmalta Johnny Deppinä.
Kaiken säädön ja sälän keskeltä noukin vanhan turvallisen ohjeen, että kannattaa kuvauksessa käyttää kultaista leikkausta. Keneltä se nyt olisi päässyt unohtumaan?
Kymmenen miljoonaa pikseliä kamerassa estää kohina. Mitähän ihmettä sekin tarkoittaa? Ainakaan minun kuvani eivät ole koskaan kohisseet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti