Tummat pilvet
Ajat ovat ankeat ja sapeleita kalistellaan. Juuri kukaan
ei puhu rauhasta tai jos puhuu, käsketään mennä Venäjälle. Sanotaan, että
jokaisen sukupolven kohdalle sattuu sota. Olen syntynyt sodan jälkeen, mutta
sodan varjossa. Toivoisin selviäväni ilman sotaa. Minusta parasta
maanpuolustusta on rakentaminen ja työ rauhan puolesta.
Luen parhaillaan Groucho Marxin omaelämänkertaa Groucho
ja minä.
Siinä on Irving Berlinin ensimmäisen maailmansodan
aikanaan tekemä sodanvastainen laulu. Olen pahoillani, mutta se menee näin:
Pysy täällä alhaalla missä paikkasi on
Pysy täällä alhaalla missä paikkasi on
Alhaalla, alhaalla istui Piru ja puhui pojalleen
joka halusi ylös, ylös, ylös.
”Täällä on kuuma”, sanoi poika isälleen,
”haluan maan päälle pitämään hauskaa myös.”
Piru vain ravisti päätään ja sanoi pojalleen:
”Ylhäällä kuninkaat eivät välitä äideistä,
joiden täytyy jäädä kotiin suruineen.
Pysy kotona, älä lähde vaelteleen.
Vaikka täällä alhaalla kuuma onkin,
on ylhäällä vieläkin kuumempaa.
Jos joskus matkustat maan päälle, poika, usko vaan,
näet paljon ihmisiä jotka ovat barbaareja.”
Kertosäe menee näin:
”Täällä on paikkasi, tänne sä jää.
Ihmiset ylhäällä tunne ei oikeaa, väärää.
Mahtimiesten mieliksi ovat menneet sotaan mukaan.
Ja miksi, sitä ei tiedä heistä kukaan.
Minä olen Piru ja itse pahuus, sanotaan Ylhäällä.
Mutta kuninkaat maan päällä
tekevät äidit onnettomiksi
ja veljet toistensa teurastajiksi.
Maan päällä se Helvetti on, ei täällä!”
Groucho Marx, Groucho ja minä, Suom. Heikki Salojärvi,
Love Kirjat, WSOY Helsinki 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti