Ylitalo Sammatin Myllykylässä
Ylitalon navetta, jossa punaisia pidettiin vankina.
Viktor ja Ida Lindell os. Nyman
Juho Åhl
Teloitus Västankvarnissa
Nainen kuvassa on todennäköisesti Tekla Åhl os. Nyman.
Heinäntekoa Koivunummessa Sammatin Luskalassa.
Juho Åhl ja Antti Koski sekä Liisu
Isomummu Matilda Stenfeldt tuvassaan sekä helsinkiläinen kesävieras.
Vappu ei ole minulle mikään riehakas kevätjuhla. Syy siihen selviää
seuraavasta. Minun vappuni on käyntejä hautausmailla. Minä en kykene
enkä haluakaan unohtaa.
Kuvassa Sammatin Myllykylässä sijaitseva Ylitalo, missä suojeluskuntalaiset ja saksalaiset pitivät päämajaa keväällä 1918. Tilan navettaan oli vangittu punaisia työväenyhdityksen jäseniä. Sieltä heidät tuotiin taloon kuulusteltaviksi ja kidutettaviksi. Yksi henkilö onnistui pakenemaan sontaluukusta. Yksi haudattiin elävältä talon taakse nummeen. Yksi miehistä oli minun vaarini Vihtori Lindell, joka on kuvassa vaimonsa Ida Matilda Lindellin os. Nyman kanssa. Vaarini rikos oli kuuluminen työväenyhdistykseen. Kun Sammatissa alkoivat vangitsemiset, vaarini piiloutui kahden muun miehen kanssa Ruokoparman luolaan. Heidät antoi ilmi vähämielinen poika, joka oli nähnyt paikalta nousevan savua. Miehet olivat aseettomia. Kiinniotettaessa 1.5. vaariani haavoitettiin päähän ja reisiin. Häntä ei kuitenkaan viety suoraan Ylitaloon, vaan ensin verissäpäin kotinsa pihalle vaimonsa ja kolmen pienen lapsen eteen ja yksi kiinniottajista sanoi: ”Kato ny Iitu Vihtoriis. Ny sää näät sen viimesen kerran”. Vasta kuudentena päivänä hän yhdessä 11 muun miehen kanssa joutui kävelemään Nummen Tavolaan n. 12 kilometrin matkan. Siellä hänet ammuttiin ja sotkettiin suohon.
Lisää Sammatin tapahtumista: Anne Heimo: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.
Kuvassa Juho Åhl, jota syytettiin pommin heittämisestä kymmeniä kuolemantuomioita syyttömille jakaneen isännän makuuhuoneeseen. Todisteita ei ollut eikä tuomiota. Juho Åhl oli vankina Tammisaaressa. Kahdessa kuvassa Västankvarnissa teloitettavaksi vietävä ja ammuttu Tekla Åhl os. Nyman, joka oli Juho Åhlin vaimo ja mummuni sisko. Kun Ooli-setä pääsi pois keskitysleiriltä, hän meni mummun tykö, koska tiesi, että Iitulla on ainakin leipää ja perunaa. Mummu oli viennyt Ooli-sedälle muutaman kerran ruokaa leirille Sammatista Tammisaareen hevosella. Lopun elämänsä nämä kaksi leskeä asuivat yhdessä ja kasvattivat aikuisiksi mummun lapset. Heinänteossa äitini, Kyllikki Olin os. Lindell, toinen vasemmalta vieressään mummu Ida Matilda Lindell os. Nyman sekä hänen kaksi sisartaan. Oikealla minun isän, Hannes Olin. Ooli-setä ja Liisu-hevonen sekä Antti Koski, vaarini sisarenpoika, joka katosi jäljettömiin 70-luvulla.
Kuvassa Matilda Stenfeldt, joka oli Vihtori Lindellin äiti. Häneltä tapettiin valkoisessa terrorissa 1918 kaikkiaan kolme poikaa. Nuorin poika onnistui piileskelemään teloittajilta. Vielä vuosia myöhemmin joku isännistä oli sanonut Isomummulle, että olisi se Oskarikin pitänyt tappaa, ettei olisi jäänyt tänne vihaamaan. Kaikkiaan Isomummu saattoi hautaan kolme miestä. Hänen pienessä mäkituvassaan oli aluksi vain maalattia, mutta vuonna 1918 oli talon alla jo maakellari, jossa Oskari oli piilossa Haarjärven metsistä palattuaan.
Hautajaskuvassa on mummun arkku Sammatin kirkossa. Siihen asti minä olin ollut melkein aina mummun ja Ooli-sedän hoidossa, kun äidillä oli tarpeeksi työtä sisaruksissa. Vasemmalla Juho Åhl, oikealla olen minä isän sormi olkapäälläni. Kädessäni minulla on freesiat, jotka jouduin heittämään hautaan. Ne kukat putoavat ikuisesti.
Kuvassa Sammatin Myllykylässä sijaitseva Ylitalo, missä suojeluskuntalaiset ja saksalaiset pitivät päämajaa keväällä 1918. Tilan navettaan oli vangittu punaisia työväenyhdityksen jäseniä. Sieltä heidät tuotiin taloon kuulusteltaviksi ja kidutettaviksi. Yksi henkilö onnistui pakenemaan sontaluukusta. Yksi haudattiin elävältä talon taakse nummeen. Yksi miehistä oli minun vaarini Vihtori Lindell, joka on kuvassa vaimonsa Ida Matilda Lindellin os. Nyman kanssa. Vaarini rikos oli kuuluminen työväenyhdistykseen. Kun Sammatissa alkoivat vangitsemiset, vaarini piiloutui kahden muun miehen kanssa Ruokoparman luolaan. Heidät antoi ilmi vähämielinen poika, joka oli nähnyt paikalta nousevan savua. Miehet olivat aseettomia. Kiinniotettaessa 1.5. vaariani haavoitettiin päähän ja reisiin. Häntä ei kuitenkaan viety suoraan Ylitaloon, vaan ensin verissäpäin kotinsa pihalle vaimonsa ja kolmen pienen lapsen eteen ja yksi kiinniottajista sanoi: ”Kato ny Iitu Vihtoriis. Ny sää näät sen viimesen kerran”. Vasta kuudentena päivänä hän yhdessä 11 muun miehen kanssa joutui kävelemään Nummen Tavolaan n. 12 kilometrin matkan. Siellä hänet ammuttiin ja sotkettiin suohon.
Lisää Sammatin tapahtumista: Anne Heimo: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.
Kuvassa Juho Åhl, jota syytettiin pommin heittämisestä kymmeniä kuolemantuomioita syyttömille jakaneen isännän makuuhuoneeseen. Todisteita ei ollut eikä tuomiota. Juho Åhl oli vankina Tammisaaressa. Kahdessa kuvassa Västankvarnissa teloitettavaksi vietävä ja ammuttu Tekla Åhl os. Nyman, joka oli Juho Åhlin vaimo ja mummuni sisko. Kun Ooli-setä pääsi pois keskitysleiriltä, hän meni mummun tykö, koska tiesi, että Iitulla on ainakin leipää ja perunaa. Mummu oli viennyt Ooli-sedälle muutaman kerran ruokaa leirille Sammatista Tammisaareen hevosella. Lopun elämänsä nämä kaksi leskeä asuivat yhdessä ja kasvattivat aikuisiksi mummun lapset. Heinänteossa äitini, Kyllikki Olin os. Lindell, toinen vasemmalta vieressään mummu Ida Matilda Lindell os. Nyman sekä hänen kaksi sisartaan. Oikealla minun isän, Hannes Olin. Ooli-setä ja Liisu-hevonen sekä Antti Koski, vaarini sisarenpoika, joka katosi jäljettömiin 70-luvulla.
Kuvassa Matilda Stenfeldt, joka oli Vihtori Lindellin äiti. Häneltä tapettiin valkoisessa terrorissa 1918 kaikkiaan kolme poikaa. Nuorin poika onnistui piileskelemään teloittajilta. Vielä vuosia myöhemmin joku isännistä oli sanonut Isomummulle, että olisi se Oskarikin pitänyt tappaa, ettei olisi jäänyt tänne vihaamaan. Kaikkiaan Isomummu saattoi hautaan kolme miestä. Hänen pienessä mäkituvassaan oli aluksi vain maalattia, mutta vuonna 1918 oli talon alla jo maakellari, jossa Oskari oli piilossa Haarjärven metsistä palattuaan.
Hautajaskuvassa on mummun arkku Sammatin kirkossa. Siihen asti minä olin ollut melkein aina mummun ja Ooli-sedän hoidossa, kun äidillä oli tarpeeksi työtä sisaruksissa. Vasemmalla Juho Åhl, oikealla olen minä isän sormi olkapäälläni. Kädessäni minulla on freesiat, jotka jouduin heittämään hautaan. Ne kukat putoavat ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti