Kuva: Kaija Olin-Arvola:
Vaalitaistelua Siuntion asemalla
4.7.2015
Ei voi mitään, mutta kun minä vaalien alla ajelen maanteillä ja
katson niitä naamoja, joita on ripustettu lyhtypylväisiin,
liikennemerkkeihin, siltojen kaiteisiin ja pelloille paskarattaisiin, en
voi tuntea mitään muuta kuin jonkinlaista sääliä ja surunsekaista
myötähäpeää.
Tätäkö on politiikka?
Sitä että vaalien alla
tullaan ulos turuille ja toreille telttoihin, jotka ihmiset kiertävät
kaukaa. Eikö politiikan pitäisi näkyä myös vaalien välillä? Eikö
poliitikkojen pitäisi olla halukkaita keskustelemaan äänestäjien kanssa
muulloinkin kuin vaalien alla? Eikö politiikan pitäisi olla luonteva ja
olennainen osa ihmisten elämää?
Mutta ei. Seuraavan kerran me
kuulemme valituista, kun he ovat menneet naimisiin tai eronneet,
sairastuneet syöpään tai masennukseen. Ketä nyt politiikka kiinnostaisi.
Nämä
vaalien alla tapahtuvat spektaakkelit rikastuttavat vain
mainostoimistoja ja mediaa. Kampanjat ovat luontoa turmelevaa ja
liikenteen vaarantavaa pelleilyä.
Omasta kokemuksestani tiedän,
miten haluttomia valitut ovat keskustelemaan äänestäjien eli
kansalaisten kanssa. Puoluejuntat toimivat omissa ympyröissään ja
päättävät asioista iltalypsyillä, joista kansalle ei saateta
minkäänlaista tietoa.
Tähän pitäisi saada muutos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti