Kuva: Kaija Olin-Arvola: Lätäkkö.
Jokaisen poliitikon märkä uni on varmasti ikuiset olympialaiset.
Pitkin matkaa ei ole muuta piisannutkaan kuin poliitikkojen taivasteluja olympialaisista. Eduskunnan puheenmiehenkin oli suorastaan pakko useaan otteeseen ottaa kantaa jääkiekkoon, ja hännystelijät kieli pitkällä peesaamassa.
Olympialaisten kohdalla ei tule mieleenkään, miten valtavaa ympäristötuhoa ne saavat aikaan. Mitään jaloa kilpaa ne eivät ole, mutta sitäkin suurempaa sumutusta.
Maailma pysähtyy olympialaisten takia. Niiden varjossa on hyvä käydä sotia.
Miten kauan menee juhlista toipumiseen. Ja miten kauan ollenkaan niillä, jotka juhlivat ihan liikaa, miten kauan niillä, jotka kusivat housuunsa.
Onneksi ovat nyt ainakin olympialaiset ohi.
Tähän loppuun sopinee liittää Marja-Leena Mikkola-Pirisen feissarissa esittämä kysymys:
”Mietin seuraavaa: Cambridgen, Oxfordin ja Lontoon yliopistot ovat tutkineet "troikan" eli Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Euroopan Unionin ajamien julkisen talouden säästötoimien vaikutuksia Kreikan terveydenhuoltoon. HIV, tuberkuloosi, mielenterveysongelmat, vakava masennus ovat kasvaneet moninkertaisiksi, itsemurhayritykset lisääntyneet 36 % ja itsemurhat 45%. Eniten mun sydämeeni ottaa tieto siitä, että imeväiskuolleisuus on kasvanut 43%, kuolleina syntyneiden lasten määrä 20% ja alipainoisina syntyneiden 19%. Tähän ei voi klikata tykkäämistä vaan suurta kauhistumista. Sama raivostuttava politiikka jatkuu. Milloin tulee muutos?”
Ehkä olisi korkea aika palauttaa politiikka politiikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti