Onko tämä polvihousupoikien leikkiä tulella?

 

Suomalainen partiovene ja amerikkalainen ohjusristeilijä Itämerellä. Kuva: US Navy.

Vanha ystäväni, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija, toveri Charly Salonius-Pasternak on useampaankin otteeseen esiintynyt viimeaikaisissa uutisissa kertomassa, että Venäjä yksipuolisesti härnää Natoa.

Hiljattain hän esiintyi MTV3:n aamussa (20.4.2016) otsikolla: ”Venäjän toimet Itämerellä hiertävät Nato-tapaamisessa: Yhdysvallat ei ole tottunut härnäämiseen.” Haastattelussa tutkija toisti jo aiemmin esittämänsä väitteen, että Suomi ei enää ole puolueeton maa ja voi siten joutua vedetyksi mukaan mahdolliseen sotaan Venäjää vastaan.

Uuden Suomen bloggaaja Riku Reinikka käsittelee kirjoituksessaan (16.4.2016) Assured Resolve -karttaharjoitusta otsikolla ”CNAS- Suomi ja Ruotsi; varautukaa isäntämaatuen antamiseen USA:lle”.
Pari päivää kestäneessä harjoituksessa, johon osallistui 50 korkea-arvoista vierasta Euroopasta tuotettiin raportti Assured Resolve: Testing Possible Challenges to Baltic Security, josta Riku Reinikka kirjoittaa:

” Raportissa muun muassa kehotetaan Suomea ja Ruotsia selvittämään itselleen, minkälaisia ’tukipyyntöjä’ on luvassa, mikäli USA yksin tai pienen koalition kanssa päättää ryhtyä Venäjän vastaisiin toimiin lähialueillamme. Raportin mukaan nämä pyynnöt voisivat olla esimerkiksi ilmatilan käyttöä ja lentotoiminnan tukemista kenttä- ja tankkauspalveluiden muodossa. Eli juuri tätä logistista palvelua joka kuuluu Naton kanssa solmitun isäntämaatukea koskevan yhteisymmärrys muistion (HNS MOU) piiriin.

Karttaharjoituksessa oli käynyt ilmi, että Suomi ja Ruotsi ovat halukkaita antamaan USA:lle ja/tai koalitiolle, sen mitä annettavissa on. Selväksi tuli kuitenkin myös se että skenaarioiden kautta harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen. CNAS paperissa nimittäin painotetaan jopa kahdessa kohtaa mahdollisuutta USA:n yksipuoliseen Venäjän vastaiseen toimintaan lähialueillamme ja siitä todennäköisesti seuraavaa tukipyyntöä Suomelle ja Ruotsille. Näiden kahden maan tulisi selvittää itselleen mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Myös Suomen ’tärkeintä liittolaista’ kuten Stubb  USA:ta kuvaili, kehotetaan avoimuuteen mahdollisten tukipyyntöjen sisällön suhteen. Olettaisin siis että jotain epäselvyyttä tai näkemyseroja on tullut vastaan.”

Edelleen Riku Reinikka kirjoittaa:

” Suomi on antautunut suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, aivan kuten on odotettavissa ollut. […] Suomi on siis tilanteessa jossa valtiojohtoa kehotetaan karttaharjoituksen jälkeen selvittämään tehtyjä “sitoumuksia” niiden mahdollisia seuraamuksia. Suomi on tilanteessa, jossa Yhdysvallat voi kutsua itsensä harjoittelemaan Suomeen yksipuolisia tai “pienellä koalitiolla” suoritettavia Venäjän vastaisia sotilasoperaatioitaan.”

Kun Reinikan huomiot yhdistää tutkija Charly Salonius-Pasternakin propagandistisiin väitteisiin Venäjän yksipuolisista härnäyksistä, muuttuu tilanne vähintäänkin vakavaksi. Reilu viikko sitten (15.4.2016) Charly Salonius-Pasternak esiintyi MTV3:n uutisissa otsikolla: ”Nähtävissä on, että Venäjä on toiminut yksin provokaatiossa”. Ilmeisesti tutkijan ymmärrys ei yllä havaitsemaan, että provokaatiossa on aina kaksi osapuolta: se, joka provosoi ja se, joka provosoituu.

Sen sijaan pitkän linjan turvallisuuspolitiikan asiantuntija, valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri ymmärtää tilanteen vakavuuden. Suomen Kuvalehdessä (26.2.2016) hän sanoo, että sotaharjoitukset Yhdysvaltojen kanssa tekee Suomen osaksi suurvaltapeliä ja tämä on todella huolestuttavaa.

Provokaatio on suhde niin kuin totuuskin; vähintään kaksipaikkainen relaatio.Tässä havaintoesimerkki.


https://www.youtube.com/watch?v=mISo8UOb3JQ
 

Ministeri Anne Bernerin unelma

Uusi Suomi kertoi 10.4.2016 artikkelissaan ministeri Anne Bernerin yrityksestä puhdistaa mainettaan blogissa, jonka palvelinta ei linkistä löytynyt. Minä kuten jokainen täysi-ikäinen ihminen tietää, että sana ei riitä todisteeksi, vaan tarvitaan näyttöä. Jos Anne Berner sanoo, ettei hänellä ole mitään tekemistä veroparatiisien kanssa, se ei todista mitään. Jokainen, myös ministeri, voi sanoa, mitä sylki suuhun tuo, mutta näytöksi se ei riitä.

Tätä enemmän minä ihmettelen hänen lausuntoaan: ”–Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu. Näistä kysymyksistä on ollut vaikea synnyttää yhteiskunnassamme rakentavaa ja avointa keskustelua.”

Ihmettelen suuresti, eikö ministeri tunne historiaa. Vai haluaako hän tällä lausunnollaan vain uhkailla ja pelotella muutenkin kaikin tavoin nurkkaan ajettuja Suomen vähäväkisiä. Toisin sanoen köyhiä, joita viimeisen laskelman mukaan Suomessa on jo miljoona.

Feissarissa kiertää parhaillaan Antti Yrjösen kuva Anne Bernerin lausunnolla täydennettynä.

Minä laitoin sen ministerille sähköpostina saatteella:
Hei!
Että tällaista liittoako haikailet?
Terveisin punaorvon lapsi
Kaija Olin-Arvola