Varokaa kaikki vaivaiset

Minä suosittelen kaikkia kakkostyypin diabeetikkoja eroamaan Diabetesliitosta, koska se on nyt Osmo Soininvaaran johdolla ryhtynyt syrjimään kakkostyypin diabeetikkoja lääkekorvausasiassa. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä sanoo Suomen Eettinen lautakunta. 

Tämä syrjintä ei ole mikään uusi asia. Tällaista käytäntöä on ajettu jo yli kaksikymmentä vuotta. On syytetty ihmistä itseään vakavan taudin aiheuttajaksi, vaikka viimeisen tiedon mukaan diabeteksen tyyppejä on niin monia, että niitä ei edes voi erotella toisistaan, vaan kaikki on lopulta yhtä ja samaa.

Osan diabeetikoiden lääkekorvauksia hallitus on nyt heikentämässä, vaikka sillä ei ole kompetenssia diagnoosien tekemiseen. Ilmeisesti Suomeen halutaan lisää sokeita ja jalattomia kansalaisia, jotka kuolevat pois ennen aikojaan. Tällainen ihmisten kohtelu on perustuslain vastainen.

Erityisesti minua huolettavat ne ihmiset, jotka eivät kykene tekemään mitään oman sairautensa helpottamiseksi. Heidän on tyydyttävä ruokajonosta saatavaan leipään ja muuhun hiilihydraattimössöön sekä vanhentuneisiin elintarvikkeisiin, jotka aiheuttavat myös syöpää. Jos heillä vielä on liikuntavaikeuksia, he eivät kykene hoitamaan sairauttaan edes liikkumalla.

Nyt ovat liipasimella kakkostyypin diabeetikot. Heidät jätetään hoitamatta. Ketkä seuraavaksi? Kohta kai jo uunit sauhuavat kaikkien heikkojen ja sairaiden eliminoimiseksi.

Rikkaisiin hallituksen kalmankäsi ei yllä. Ei ole koskaan yltänyt.

Oletko sinä köyhä?

 

Eilen kansanedustaja Mikael Jungner (sd) iloitsi feissarissa, miten pienituloisten määrä on Tilastokeskuksen mukaan vuodessa vähentynyt jopa 70 000. Jokunen vääräleuka arveli vähennyksen johtuneen siitä, että köyhiä on kuollut niin runsaasti tai että he ovat muuttaneet muualle.

Blogistina kaikkien tuntema Sakari Timonen Uuninpakolta tarttui itse asiaan: "Pienituloisten määrä on oikeasti kasvanut koko ajan. Pienituloisuuden raja on sidottu mediaanituloon ja kun mediaanitulo laskee, niin myös köyhyysraja laskee. Suomalaisten mediaanitulo putosi vuonna 2012 edellisvuodesta 55 euroa, ja sen rinnalla pienituloisuusraja noin 33 euroa. Uusi köyhyysraja on 13 990 euroa vuodessa eli 1 170 euroa kuukaudessa. Jos raja olisi pysynyt samana kuin aiemmin, niin pienituloisten määrä olisi noin 642 000 eli 7 000 henkilöä enemmän kuin muuttuvalla rajalla laskettuna." (Saku Timonen,http://bit.ly/NwIrVT)

Tässä siis todelliset luvut, joista niistäkin puuttuvat vielä jatkuvat verojen, hintojen ja erilaisten maksujen korotukset, jotka syövät ihmisten todellista ostovoimaa.

Mikael Jungnerin mukaan suomalainen köyhyys on kuitenkin aina vain suhteellista, koska täällä ei kukaan kuole nälkään. Pitäisikö? Sittenkö vasta saisi puhua köyhistä.

Ilmeisesti kansanedustajat eivät ole aikoihin tavanneet suomalaisia köyhiä. Ja miten olisivat voineetkaan lasivuorellaan kun asustelevat. Ihan riittävästi on köyhyyttä siinä, että on jatkuva huoli toimeentulosta. Siitä että ei saa vuokria ja sähkölaskuja ajallaan maksetuiksi. Ei kykene ostamaan elintärkeitä lääkkeitä, ei silmälaseja eikä hammaslääkäripalveluja. Kamppailee pikavippikierteessä, jolla on täydennetty puuttuvaa sosiaaliturvaa. Ei kykene muuhun kuin istumaan kylmässä ja pimeässä syömässä jonosta haettua vanhaa ruokaa.

Suomessa on lisäksi suuri joukko ihmisiä, jotka ovat suoraan sanottuna heitteillä. Heistä tilastot eivät kerro mitään.

Kansantalouden menestyksen kannalta olisi parempi huolehtia kansalaisten ostovoimasta ja hyvinvoinnista eikä turvautua selittelyihin ja sanamagiaan. Tätä ei ehkä enää kannattaisi toistaa, mutta kaikkihan tämän tietävät: vale, emävale, tilasto.

 

 

Meno Lech-virran poikki

Kuva: Kaija Olin-Arvola:  Echelsbacher Brücke rakennettu 1929

”Talven tultua liehuivat Ruotsin voitolliset sotaliput suurimmassa osassa Saksanmaata. Näytti siltä, kuin Jumalan kostava enkeli olisi kulkenut näiden edellä ja huutanut kansoille kuningas Daavidin sanat 12. Psalmista: ”Kurjien kärsimän väkivallan tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen”, sanoo Herra, ”tuon pelastuksen sille, joka sitä kiihkeästi kaipaa”. Kaupungit ja linnat avasivat porttinsa, sortajat vapisivat ja sorretut tervehtivät ilokyynelin pelastajaansa.” Näin kirjoittaa Sakari Topelius Maamme kirjassa.

”Sotamiesten lepo talvimajoissa ei tullut pitkäaikaiseksi. Kuninkaan retki kävi nyt katolliseen Baijeriin, jossa evankelista oppia oli kovasti vainottu. Tänne päästäkseen täytyi Ruotsin sotajoukon mennä Lech-virran poikki, joka laskee suureen Tonavan virtaan.”  Sitä ei katsottu esteeksi, koska sotajoukot olivat jo ylittäneet Itämerenkin.

Ensin piti kuitenkin saada tieto virran syvyydestä. Tätä varten yksi sotilaista pukeutui talonpojaksi ja kun vesi ulottui vyötäisiin, hän alkoi huutaa apua. Vastarannalla baijerilaiset nauroivat ja käskivät häntä kääntymään takaisin, koska joki oli 22 jalkaa (6 ½ metriä) syvä. Tästä tiedosta sotamies sai 50 riksiä kuninkaalta palkinnoksi.

Tämän tiedon ja märistä oljista ja puista sytytettyjen tulien ja savun turvin ruotsalaiset rakensivat sillan yli virran. Ratkaisevassa taistelussa 5.4.1632 juoksi sillan yli 300 suomalaista Johann Tillyn joukkojen kimppuun. Heidän jälkeensä seurasivat skotlantilaiset, ruotsalaiset ja kuningas Kustaa II Adolf itse.

”Tämän voiton perästä Ruotsin armeija levittäytyi yli koko Baijerin, valloitti sen pääkaupungin Münchenin ja ylisti Jumalaa juhlallisilla kirkonmenoilla Augsburgin kaupungissa, jossa 100 vuotta aikaisemmin oli annettu luterilaisen kirkon ensimmäinen yleinen uskontunnustus”, päättää Topelius kertomuksensa.

Myöhemmin hän kirjoittaa: - Jos olikin taistelua ja vaivaa, niin kylläpä sotamiehet väliaikoina elelivät herroiksi tuossa rikkaassa maassa. Tästä kirjoitti siihen aikaan eräs ruotsalainen virkamies: "Meidän Suomen poikamme, jotka nyt tottuvat viinimaan oloihin, eivät vähiin aikoihin aikone Savoon palata. Liivin sodassa heillä ei ollut usein ravintona muuta kuin vettä ja karkeaa homehtunutta leipää ynnä olutkeitosta; nyt Suomen mies tekee kypärässään kylmää kastiketta viinistä ja vehnäsestä." Suomen kannattaisi varmaan hyökätä nytkin mieluummin Baijeriin kuin Venäjän kaalisopalle.

Miten rajat ovat 1000 vuoden aikana maailmassa siirtyilleet, kannattaa katsoa tästä animaatiosta.

(Lähde: Sakari Topelius, Maamme kirja, WSOY, Porvoo 1985)

Lapset ovat filosofeja syntyjään

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pisara kerrallaan

Kun seuraa pienen lapsen kehitystä, ei voi kuin ihmetellä hänen ihmettelyään – silkkaa filosofiaa.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä on Tuukka Tomperin ja Hannu Juuson mielenkiintoinen artikkeli ’(Lasten) pedagogisesta filosofiasta.

Kysymystä asetettiin myös filosofian opettamisesta ja lopuksi vielä kysyttiin, ”mitä filosofia on ja mihin sitä tarvitaan”. Kirjojen katoamisen myötä voisi olettaa myös filosofian katoavan. Eihän siitä ole mitään hyötyä – taloudellisesti. Vai onko?

”Älköön kukaan nuorena aikailko filosofian aloittamista, älköön kukaan vanhana väsykö sen harjoittamiseen. Koskaan ei ole liian varhainen eikä liian myöhäinen hetki etsiä terveyttä sielulleen. Se, joka sanoo, ettei vielä ole tullut filosofian aika, tai että se on mennyt jo, on sen kaltainen, joka sanoo, ettei vielä ole onnellisuuden aika, tai että se on jo ohi” sanoo Epikuros.

Kun neljänvanha Sielunveljeni esitti kysymyksen, missä minä olin ennen kuin synnyin, olisin voinut kuvitella hänen lukeneen Schopenhaueria.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin poika ihmettelee, ”miksi ET-tunneilla opetetaan uskontaja, kun me ei haluta uskoa mihinkään. Miksei voisi opettaa filosofiaa?”

Hyvä kysymys, kunhan opettajat muistavat Montaignen ohjeen: ”Korviimme kailotetaan lakkaamatta tietoa ikään kuin suppiloon kaataen, ja meidän tehtävämme on vain toistaa, mitä meille on sanottu. Tahtoisin, että opettajamme korjaisi tämän kohdan ja että hän heti alusta pitäen antaisi oppilaan kokeilla kuntoaan omien henkisten kykyjensä mukaan, antaisi hänen päästä asioiden makuun, itse valita ja erotella, välillä avaten hänelle tien, välillä antaen hänen itse raivata sen itselleen. En halua, että opettaja yksin ajattelee ja puhuu, haluan että hän kuuntelee, kun oppilas vuorostaan puhuu.”

(Lähde: Niin&Näin, filosofinen aikakauslehti nro 80, kevät 1/2014, Tuukka Tomperi ja Hannu Juuso (Lasten) pedagoginen filosofia – kasvatuksen historiallinen mahdollisuus)

 

Lakia lain päälle

Kuva: Henry Fuselli: (7.2.1741 - 16.4.1825)

Facebookissa kiertää  Kansalaisaloite, jossa todetaan: ”Tarvitsemme lainsäädännön, joka takaa kaikille kuolemaa lähestyville ihmisille hyvän oirehoidon, tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan. ”

Ja kuitenkin perusteluissa sanotaan: ” Suomen perustuslaki takaa kärsimyksen lievityksen ja hyvän hoidon kaikille kansalaisille.”

Eikö siis perustuslaki riitä ja kaikki siihen liittyvät muut jo säädetyt lait ja asetukset. Ilmeisesti ei, koska niistä on unohtunut eutanasia, jota nyt uitetaan ihmisen tahdoksi tarjotulla ”mahdollisuudella rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan”. Tunteisiin vetoavien julisteiden tehoon ei ilmeisesti uskota, koska nyt Yhteisvastuun johdolla kerätään siis kansalaisaloitetta Saattohoitolaiksi.  

Kansalaisaloitteen eutanasian puolesta nimienkeräys päättyi 2.3.2014 ja se sai vain 4339 kannatusilmoitusta. 

Belgiassa hyväksyttiin juuri laki, joka sallii eutanasian lapsille. Mikä ryhmä on seuraava?  Pahaa pelkään, kun ihminen tuntuu tänä päivänä olevan päättäjille vain kestävyysvaje.

Käytäntö on jo moneen kertaan osoittanut, että lait ovat lakeja ja jäävät kuolleiksi kirjaimiksi, jos niitä ei kukaan toteuta. Ainakin minulle riittävät hyvin jo nämä nykyiset lait, kunhan edes kaikille sairaille annettaisiin hoitoa. Kunhan turvattaisiin ihmisille kunnollinen hoito ja sellainen sosiaaliturva, etteivät elämälle välttämättömät lääkkeet jäisi rahanpuutteen takia ottamatta. Edes ihmisten hampaita ei saada kuntoon, vaikka tiedetään niiden olevan terveysriski. Tuttavani kuoli juuri rikkinäisestä hampaasta levinneeseen tulehduksen.

En ymmärrä kirkon aktiivista roolia eutanasia-asiassa muutenkaan, ellei sitten ole tarkoitus saattaa vaikeuksissa olevien seurakuntien kehnoa taloutta kuntoon hautausurakoinnin piristysruiskeella.

 

Sotimista kylmissä olosuhteissa

”Yhdysvaltojen asevoimien sotilaita saapuu pian koulutusvierailulle Suomeen, kerrotaan Maavoimista. Utin jääkärirykmentin komentaja, eversti Petri Mattila sanoo, että vierailun valmistelijat tulivat Suomeen maanantaina. Pääjoukko saapuu myöhemmin tällä viikolla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei julkisteta.

Suomeen saapuvaan yhdysvaltalaiseen sotilasosastoon kuuluu 16 henkilöä. Nyt kolmatta kertaa järjestettävä vierailu kestää vajaat kolme viikkoa.

Yhdysvaltalaiset viettävät osan vierailusta Kouvolan Utissa ja osan Lapissa. Heidän on tarkoitus saada suomalaisilta lisäkoulutusta talvisiin ja kylmiin olosuhteisiin.

Mattilan mukaan Ukrainan kriisi ei vaikuta koulutusvierailuun millään tavalla. Vierailun ohjelma on lyöty lukkoon jo ennen Ukrainan tilanteen kiristymistä.” Näin kertoo MTV:n uutiset.

Näin Suomen puolueettomuutta koetellaan, vaikka parasta maanpuolustusta olisi edelleen hyvät ja ystävälliset suhteet Venäjään.

Ehkä suomalaisille sotilaille opetetaan amerikkalaisia otteita vastapalvelukseksi.

Päivän tehtävä: Etsi erot.

 

 

 

 

Hallituksen woodoo-politiikka: vääriä johtopäätöksiä, vääriä päätöksiä

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Voodoo

 

Miten on mahdollista, että jopa vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike harhaantuvat noituuteen ja taikuuteen, vaikka heidän käytössään olisi ollut myös todellisuuteen perustuva taloustiede. Linja tuntuu olevan sama kuin muussakin suurissa linjoissa. Tieteen aseman on vallannut täydellinen tietämättömyys, noituus, rappio ja oman edun tavoittelu.

Taloudessa tämä näkyy siinä, että rikkaiden ja erityisesti yritysten verotusta on kaiken aikaa kevennetty ja siirrytty entistä enemmän tasaveron suuntaan siinä uskossa, että tämä jouduttaisi talouskasvua. Asiantuntijoiden varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Nykyisen pääministerin mielestä tämä on ollut vain fantastista.

Helsingin yliopiston tutkija Lauri Holappa sanoo, että tehdyt uudistukset eivät edes auta hallituksen harjoittamaa politiikkaa eivätkä vastaa puolueiden tavoitteita. Tietysti pääomatulojen saajat nauttivat alhaisesta verotuksesta.

Erityisesti rikkaiden ja osin myös palkansaajien verotuksen alentamisessa ovat kunnostautuneet 20 vuoden aikana Esko Ahon, Paavo Lipposen, Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitukset. Ja lisää on tulossa.

Samaan aikaan on kavennettu julkista sektoria ja luovuttu täystyöllisyyden tavoitteesta. Ja lisää on tulossa.

Vaatimattomat palkankorotukset ja työurien pidentäminen ovat olleet tärkeimmät hallitusten tavoitteista. Ja lisää on tulossa.

Kyse on ollut koko ajan pitkäjännitteisestä hitaasta politiikasta. Ja lisää samansuuntaisia toimia on tulossa kevään kehysriihessä ihan piittaamatta siitä, että kestävyysvaje entisestään kasvaa ja ihmisten ostovoima heikkenee. Kyse on koko ajan yhteiskuntien sopeuttamisesta sijoittajalähtöiseen globaalikapitalismiin. Ihmisille asiat esitellään nopeita ratkaisuja vaativina pakkoina.

Koko EU-alueella harjoitettu kuritalous ja leikkauspolitiikka sopivat huonosti yhteen pohjoismaisen hyvinvointimallin kanssa.

Tarjoustalouden teoria uskoo, että kun työvoiman tarjonta kasvaa ja sen hinta alenee, se johtaisi talouskasvuun. Näin ei ole tapahtunut. Tätä käsitystä voimakkaimmin Suomessa ovat edustaneet pankkiiri Björn Wahlroos ja tarjoustalibaniksi itseään nimittävä Juha Vartiainen.

Mihin tämä noituuteen perustuva ja pelkästään pääomia ja suurta rahaa palveleva talouspolitiikka on johtanut? Se on johtanut rikkaiden rikastumiseen ja köyhien köyhtymiseen.

Credit Suisse pankin tekemän arvion mukaan 10% maailman rikkaista omistaa 86% kaikesta varallisuudesta. 85 rikkainta perhettä omistaa puolet kaikesta varallisuudesta eli saman kuin puolet maapallon köyhimmistä eli 35 miljardia ihmistä.

Näin ei voi jatkua!

(Lähteenä jutussa on käytetty eilen (3.3.) esitettyä MOT-ohjelmaa: Voodootalous otti vallan. Ohjelman kokonaisuudessaan voi katsoa täältä.)

Leikkipaikka

Ajatella, että kymmenen henkilö palkataan leikkimään. Ja peräti sadalla paikkakunnalla. Että rahaakin löytyy peräti 3,3 miljoonaa leikittämiseen. Miten mahtavat vanhukset kestää nykylasten kiljuntaa, kun mitään rajoja ei ole asetettu, ihmetteli tuttava, joka tämän leikkeen minulle välitti. Kas kun ei ole ihmisillä enää älyä ilman Terhokerhoja käydä lapsineen vanhuksia viihdyttämässä. Onko tämä nyt sitä paljonpuhuttua uusavuttomuutta?