Sosiaalipornoa Helvetistä

Eilen AVA:lta (tv3) saivat suomalaiset katsoa brittimiljonäärien krokotiilinkyyneleitä Afrikan suurimmassa slummissa Kiberassa. Varsinaista sosiaalipornoa.

Ohjelmaa mainostetaan kilpailuna siitä, miten miljonäärit pärjäävät paskalta haisevassa slummissa viikon – siis viikon. Juuri tällaiset kilpailut ja kokeilut ovat sosiaalipornoa pahimmillaan. Ainahan ihminen päivän pari tulee toimeen vaikka aidanseipäänä, mutta on ihan eri asia viettää kurjuudessa koko elämä. Ja väliin tietysti ruokamainoksia ja hyvää oloa.

Tämä porno osa kansainvälistä Nenäpäivä-kampanjaa, johon Ylekin osallistuu. Maailman miljonäärit voisivat hetkessä järjestää näille ihmisille inhimilliset asuinolot, mutta kun hyväntekeväisyys kirkastaa auttajan sädekehän, niin sitä pitää harrastaa. Tulee niin hyvä mieli ja omatunto puhdistuu, jos sellainen nyt sattuu olemaan.

Tätäkin ällöttävämpää sosiaalipornoa esitettiin netissä.

Doxwise on nettidokumenttien sarja, jossa pitäisi näkyä ja kuulua ”sukupolven ääni”. Dokumentin nähtyään on vaikea uskoa todeksi tietoa, että hanke on Pohjoismaiden elokuvasäätiöiden tukema ja että se koostettu ammattilaisvoimin. Suomessa osallistujina ovat Metta, Christine, Elena ja Joonas, jotka eivät kehtaa edes sukunimeään sanoa.

Suomesta projektin verkkosivuille ladattiin 23. lokakuuta oksettava video Tervetuloa Suomeen. Videolla ”Joonas ystävineen käy grillaamassa eduskuntatalolla nälkälakossa olevan pakolaisen luona”. Häpeän olla suomalainen.

Videolla Joonas ilkkuu, että ”me mennään tukemaan näitä nälkälakkoilijoita, jotka nälkälakkoilee, koska ne on sitä mieltä, että rikollisia ja paskamahoja ja raiskareita ei missään tapauksessa pidä poistaa Suomesta, koska se on epäinhimillistä.” Grillissä tirisee sikaa ja olutta juodaan. Hämillinen nälkälakkoilija yrittää lämmitellä grillinuotiolla. Lopuksi suomalaisraakalainen juoksee alasti pitkiin eduskuntatalon portaita. Mahtaa tuntea idiootti itsensä sankariksi.

Että näin alas moukkamaisuuteen on jo vajottu. Sivistymättömyys kukoistaa. Mitä seuraavaksi?

Täällä videolla on suomalaissikoja (pyydän anteeksi sioilta) nähtävissä, joten katsokaa itse ja itkekää.

Urpilaisen ja Feld-Rannan leveät hartiat

Eilen osuin Ylen vaalitenttiin surffaillessani kanavilla ja siellä Jutta Urpilainen juuri kuulutti, että Raaseporista on tullut yhdistymisen jälkeen niin vahva, että siellä on tämän vuoksi palattu kunnalliseen terveydenhuoltoon. Ja katin kontit.

Tämä ei johdu kunnan vahvuudesta, vaan siitä, että yksityisen järjestämänä terveydenhuollon menot karkasivat käsistä. Samoja sänkyjä täällä on myyty edestakaisin sen, mukaan kuka palvelut hoitaa. Ja se vasta onkin kalliiksi tullut. Tietojärjestelmät terveydenhuollossa eivät toimi ja aina saa kirjoittaa nimensä uuteen paperiin, että potilastietoja saa käyttää, sen mukaan, kuka kulloinkin palveluja tuottaa.

Kirjastotoimessa tietojärjestelmät ovat kunnossa eikä mitään ongelmia ole, koska kaikki kirjastot ovat yhä edelleen kunnallisia. Auta armias, millainen sotku syntyy, jos nekin yksityistetään.

Kijoitin sote-uudistuksesta jokin aika sitten Maarit Feld-Rannalle, joka on kotoisin vuonna 2007 Raaseporiin liitetystä Pohjasta. Lähetin saman kirjeen monelle muullekin kansanedustajalle, mutta ainoastaan Feld-Ranta vastasi, mistä kaunis kiitos hänelle.

Tässä kirjeeni:

Terve!
On todella raukkamaista, että panette ihmiset äänestämään kunnallisvaaleissa sokkona ilman tietoa sote-uudistuksesta. Leveämmät hartiat on kokeiltu jo Raaseporissa ja huonommaksi ovat palvelut
menneet kaiken aikaa.

terveisin Kaija Olin-Arvola

Ja Maarit Feld-Rannan vastaus:

Tervehdys Kaija,
Me halusimme ratkaisun syntyvän, mutta Kokoomus ei yksityistämisinnossaan voineet hyväksyä kirjauksia, joilla yksityistämistä olisi suitsittu. Me taas emme enää voi katsoa nykymenoa.
Kerro mitkä palvelut mielestäsi ovat Raaseporissa menneet huonommaksi ja miten, tieto on minulle tärkeä.

Ystävällisin terveisin
Maarit Feldt-Ranta

Ja tässä vastaukseni joka puhukoon puolestaan. Tämän jälkeen kirjeenvaihto loppui, ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan:

”No ainakin pohjan terveyskeskus oli kesällä suljettuna ja asukkaiden piti mennä ihan Tammisaareen asti. Sosiaalitoimesta ei saa apua, vaikka kuinka avuntarpeen osoittaisi. Hammaslääkäriin sain jonottaa
kaksi vuotta. Takaovasta olisi päässyt parissa viikossa. Erikoissairaanhoitoon ei saa lähetettä vaikka polvillaan rukoilisi. Sydänvaltimotukosten annetaan kehittyä halvaukseksi asti. Sillä lailla
tietysti vanhuksista päästään nopeasti eroon. Tässä tärkeimmät ja molemmat asiat kuuluvat tämän paljon puhutun soten piiriin. Seuraavaksi kai suljetaan koko Pohjan terveyskeskus.

Monet koulut toimivat lakkauttamisuhan alla jo aikoja. Tammisaaren kaupungintalosta maksetaan toista miljoonaa vuokraa vuodessa ja Pohjassa on remontoitu talo tyhjänä. Asukkaita häädetään asunnoistaan, kun kunta keskittyy vain kannattamattoman bisneksen tekemiseen. Fiskarsin häädetyille Janakkala on jo tehnyt varteenotettavan tarjouksen.

Ne leveät hartiat, joita sinäkin mainostit ennen Raaseporin syntyä, eivät ole auttaneet mitään. Ja miten se raha siitä lisääntyisi, jos velkaisia pannaan yhteen. Ei mitenkään.”


Raaseporissa kerrottiin kesällä lehtitiedoissa, että terveydenhuollon budjetti on ylitetty miljoonilla ja syynä tähän on pari erityissairaanhoidon tapausta. Kuntalainen ihmettelee kenelle annetaan miljoonahoidot, kun tavallinen pulliainen ei pääse muitta mutkitta edes hammaslääkäriin.

Suomi valmistamaan dildoja

Etelä-Suomessa metsät kaatuvat ryskyen. Ny viedään viimeisetkin risut ja kannot metsistä polttouuneihin. Metsänpohjat raavitaan niin puhtaiksi, ettei vadelmakaan enää jaksa kasvaa ja tehdä marjoja. Uutta istutusmetsää on pakko lannoittaa, kun taimia ei enää istuteta vanhan kannon juurelle.

Helsinki on juuri saanut kunnian olla vuoden designpääkaupunki. Muotoilukriitikko Kaj Kalin ”sanoo suoraan, että designpääkaupunkivuoden budjettirahat ovat menneet vääriin taskuihin. Tätä mieltä hän oli jo puolitoista vuotta sitten.

– Mutta kun on yksin oikeassa, on väärässä, hän naurahtaa.

Budjetti on ollut 16 miljoonaa. Tuosta summasta hallintoon on uponnut Kallinin varovaisen arvion mukaan ainakin 3,5 miljoonaa.

– Etupäässä tässä on rahoitettu sisäpiirin tapahtumia. Rahaa on palanut illallisiin ja järjestäjien suuriin kuukausipalkkoihin.”

Suomi on myös suuri kullantuottaja, mutta kaivokset eivät ole suomalaisten omistuksessa. Leväperäiset poliitikot antavat kansallisomaisuuden ja rikkauksien valua ulkomaille niitä edes verottamatta.

Suomessa on arviolta 50 000 nuorta kateissa. Toisin sanoen he eivät ole koulutuksessa eivätkä työssä. Eikö olisi mahdollista kouluttaa maahan suurta joukkoa puu- ja kultaseppiä, jotka jalostaisivat rikkautemme maailmanmarkkinoille.

Kestävistä huonekaluista on huutava pula. Ennen niitä osattiin tehdä ja ne kestivät monen sukupolven ajan.

Uusia innovaatioitakin voisi kehitellä ja ottaa mallia, vaikka tästä saksalaisyrityksestä, joka valmistaa puusta korkealaatuisia dildoja. Markkinat lienevät rajattomat ja puusta on moneksi.

Älkää kaivako verta nenästänne

Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Voi kyynel? Päättävät tahot olivat niin pettyneitä. Pertti Salolainenkin melkein puhkesi itkuun.


Ennen äänestystä Suomen YK-suurlähettiläs Jarmo Viinanen (toinen Viinanen bongattu tänään) uskoi, että Suomella oli hyvät mahdollisuudet. Hänen mukaansa jäsenyyden eteen oli tehty suuria ponnisteluja viimeisen neljän vuoden aikana. Tämän taas tiesi Kokoomuksen Yle: - Tähän on käytetty paljon henkilöresursseja. Joka aamu tämä on ollut mielessä kun on herännyt, ja joka ilta, kun on mennyt nukkumaan, on tätä ajateltu, Viinanen kuvaa.” Olisi hauska tietää, kuinka suuri joukko ja ketkä kaikki ovat ajatelleet?


Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasmaa tiesi ennen äänestystä kertoa, että kaikki mahdollinen oli tehty asian edistämiseksi. YK:n yleiskokouksen edustajien pöydille oli jopa jaettu suomalaista suklaata. Ehkä sitä oli liian vähän ja oliko se ylipäätään suomalaista. Vieläkö Suomessa tehdään suklaata?


Minusta on hyvä, ettei Suomi päässyt turvaneuvoston jäseneksi. Mitä Suomi siellä olisi tehnyt? Olisi vain luisunut entistä kauemmas omasta puolueettomuudestaan. Suomen herrat lentelevät jo muutenkin tarpeeksi. Vai joko kaikki on muutenkin menetetty? Mikä Suomi, kysytään seuraavaksi?




Pieni, pysyvä mielenosoitus Lontoossa. Rauhanliikkeelle olisi töitä.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa

Joka puolella nyt kauhistellaan koululaisten väkivaltaisuutta. Mitä muuta heiltä voisi odottaa maailmassa, missä ei muuta olekaan kuin väkivaltaa. Sitä suorastaan tursuaa elokuvista, tv-sarjoista ja erilaisista helvetin peleistä, joita nuoret pelaavat. Joku niitä tekee ja toiset ostaa.


Väkivalta on myös aikuisina itseään pitävien poliitikkojen ja maailman johtajien keino ratkaista ongelmia, vaikka sota ja tappaminen ovat täyttä barbariaa. Hävettää olla ihminen.


Niin kauan kuin sotateollisuus on olemassa, on turha kuvitella, että sodat loppuisivat. Järjestelmän rasvarit saavat oman siivunsa tapporahoista. Asekaupassa kiertää tänä päivänä yhtä suuret rahat kuin huume- ja ihmiskaupassa. Epäilystä ei liene siitä, ettei raha olisi osittain ainakin yhtä ja samaa. Rahalla pidetään järjestelmän rattaat pyörimässä ja rasvarit saavat tietysti palveluksistaan korvauksena oman siivunsa.


Sotia ei lopeteta sotimalla eikä väkivaltaa väkivallalla. Jos näin olisi, maailmassa vallitsisi jo taivaallinen rauha.


Tunnettu psykologi ja kirjailija Alice Miller on osoittanut tutkimuksissaan, miten esimerkiksi Hitler joutui lapsuudessaan kokemaan fyysistä väkivaltaa. Niin on joutunut moni muukin, joka nyt tahtoo kostaa oman kärsimyksensä kärsimystä jakamalla ja jatkamalla pahoinpitelyä. Tämä ketju pitäisi katkaista. Millerin mukaan lukemattomat ihmiset haluavat hukuttaa ja häivyttää oman tuskansa ja häpeänsä näihin valheellisiin väitteisiin: Minun lapsuuteni oli maailman onnellisinta eikä minulle jäänyt fyysisestä pahoinpitelystä minkäänlaisia traumoja.


Syitä väkivaltaan pitää siis etsiä peilistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Pata kattilaa soimaa

Jestas siunatkoon! Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro on yllättänyt Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin lausunnosta, jonka mukaan suomalaisviranomaisten toiminta ei sovi sivistysvaltion periaatteisiin. No ei todellakaan, jos kuusivuotias lapsi viedään poliisikuulusteluihin. Myös suomalaislapsia ja heidän perheitään kohdellaan huonosti, tietävät kertoa ystävät omasta kokemuksestaan. Ehkä tämä on Suomessa maan tapa. Venäjällä lapset ovat kuninkaita.

Uusi Suomi puolestaan tietää, että ”Ongelmana Suomen asioiden uutisoinnissa Venäjällä on Kangaspuron mukaan kielimuuri. – Monet venäläiset toimittajat eivät puhu muuta kieltä kuin venäjää.” Mitenkähän mahtaa olla tämän asian laita, kun hiljan julkistetun tutkimuksen mukaan venäläiset ovat yksi maailman korkeimmin koulutetuista kansoista.

Eilen illalla Kokoomuksen Ylen uutisissa Jukka Tarkka todisti, että Venäjällä käytetään tätä lapsiasiaa sisäpolitiikan välineenä. Just joo! Suomessa näin ei tietenkään tehdä. Suomen oikeisto tarvitsee Venäjän uhan; kunnallisvaalit ovat ovella. Ja Suomesta on ennenkin tilattu nootteja Suomen sisäpoliittisiin tarkoituksiin.

Venäjällähän nyt valtaa pitää Kokoomuksen veljespuolue.

Että ette viitsisi. Maailmassa on nyt paljon tärkeämpiäkin asioita uutisoitavana kuin tämä: ”Useiden Venäjällä liikkuneiden huhujen taustalla on suomalainen dosentti Johan Bäckman. Viimeksi hän kohahdutti kehottamalla venäläisiä boikotoimaan suomalaisia tuotteita Vantaan huostaanoton takia.” (US) Se on kova jätkä tämä Johan Bäckman.

Jostain tarttui korvaan tällainenkin vitsi, että Venäjä haluaa tällä lapsiasialla todistaa olevansa suurvalta. Ei ole tämän jutun kertojalla ilmeisesti lainkaan karttaa eikä muutenkaan mitään käsitystä naapurimaasta.

Musta Mannerheim

Kun kuulin, että Keniassa tehtävän Mannerheim-elokuvan päähenkilö olisi musta mies, ensimmäinen ajatukseni oli, että kenialaiset tunnistavat varmaan lahtarin hyvin.


Katsoin elokuvan ja totta se oli, juostenkustua pienellä budjetilla.


Katsoin myös dokumentin elokuvan valmistamisesta enkä tullut hullua hurskaammaksi. Dokumentti marssitti eteeni elokuvan tekijöitä ja heidän loputonta ruikutustaan rahasta ja kenialaisten kelvottomuudesta.


Tuottajan osa oli hämärtynyt täysin. Hänestä jäi mieleen vain jonkin pahan juoman maistelu ja repliikki siitä, miten tamilisissit olivat jossain onnistuneet nappaamaan jonkun toisen elokuvan tekemiseen tarkoitetut rahat. Tähän elokuvaan niitä lienee ollut 20 000 euroa. Siinä summassa jo riittääkin riitelemistä, kun ollaan tekemisissä jonkin kehitysmaan ihmisten kanssa.


Dokumentin itsensä budjetti lienee ollut 150 000 ja silti sekatyönainen oikein itkemällä itki, että joutui palkatta tekemään työnsä.


Ohjaaja Erkko Lyytinen itki milloin mitäkin: Hänen mielestään Suomen leijona on joutunut aivan väärän porukan käsiin. Kenen käsissä sen elukan pitäisi olla, ei selvinnyt. Minun leijonani ovat kaikki jossain muualla kuin Suomessa.


Erkon mielestä on hullua, että ihmiset yhä jaksavat suhtautua kiihkeästi 60-vuotta sitten kuolleeseen ihmiseen. Afrikkalaiset ymmärsivät tämän asian erittäin hyvin. Johtunee ehkä siitä, että heillä on nykypäivässä riittävästi pohdittavaa.


Dokumentissa nostettiin myös esiin klisee: Köyhiä, mutta niin onnellisia. Mitä me suomalaiset turhaan valitamme. Dokumentin esittäjät näyttivät tästä hyvää esimerkkiä. Eivät he itse majoittuneet slummiin edes elokuvan tekemisen ajaksi.


Sotaveteraanit oli dokumenttiin otettu lähinnä kulissipainoiksi.


Jos tällä projektilla oli jokin suuri ja syvällinen tavoite, niin ainakaan minulle se ei selvinnyt. Johtuu varmaan siitä, että kantani Mannerheimiin on selvä.


Vaikuttavinta koko esityksessä oli masai-miesten kuoron esittämä Finlandia.

Pukki kaalimaan vartijana

Ilta-Sanomat kirjoittaa 6.10.2012: ”Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen julisti keskiviikkona sodan veroparatiisiyhtiöitä vastaan.

Urpilaisen mielestä kuntien ei pitäisi uudella valtuustokaudella tehdä hankintoja yhtiöiltä, joilla on kytkentöjä veroparatiiseihin.

Puolueen omasta pesästä löytyy kuitenkin yhteys veroparatiiseihin. Sosiaalidemokraattien miehittämä osuuskunta Tradeka-yhtymä omistaa osan Suomen Lähikauppa Oy:stä, jonka pääomistaja on veroparatiiseihin liitetty IK Investment Partners -pääomasijoitusyhtiö.

Helsingin Sanomien mukaan IK Investment hallinnoi osaa rahastoistaan Jerseyn veroparatiisisaaren kautta ja omistaa yhtiön, joka auttaa perustamaan yrityksiä veroparatiiseihin.”

Samaa aihetta käsitteli Ylen Ulkolinja 4.10.

Ohjelmaa juonsi osittain kaveri, joka järjestää kaupunkikiertoajeluja teemalla Corrupt Tour. Ajon aikana turistit viedään esimerkiksi katsomaan taloa, jonka edessä paikallinen demarijohtaja, entinen terveysministeri ja Keski-Böömin kuvernööri David Rath otettiin kiinni itse teossa. Hänen salkussaan oli kavallettuja rahoja 7 miljoonaa ja hänen talostaan löytyi vielä miljoonia lisää.

Juontajan mukaan korruptio on Tshekissä niin taitavaa ja julkeaa, että se varmasti julistetaan vielä Unescon Maailmanperintökohteeksi.

Mitään ainutlaatuista se ei kuitenkaan ole, koska vastaavaa löytyy myös muista EU-maista. Eikä ainoastaan Etelä-Euroopasta, vaan kaikkialta kuten asiantuntija Marko Lönnqvistin kokoamassa ohjelmassa toteaa. EU:n erilaisiin projekteihin myönnetyt miljoonat katoavat ilman, että niistä käytettäisiin senttiäkään siihen tarkoitukseen, mihin ne on myönnetty.

Mielenkiintoinen oli ohjelman esittämä näkemys siitä, että jos ei korrputiota saada edes jotenkin aisoihin, se on uhka koko demokratialle. Ainakaan minä en täysin käsitä, miksi kohtuullisen korruption salliminen olisi demokratian edellytys. Eikä sitä näytä käsittävän blogissaan Jiri Keronenkaan.

Tietoa lehmästä

Kirjoittajana 10-v ruotsalaispoika:

”Lehmä on kotieläin. Mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä
siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu...

Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku.

Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella, on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi, ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen.

Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa.

Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut. Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa.

Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta.

Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!”

Jos työ herkkua olisi, herrat sen tekisivät

Kapitalismissa työntekijät tekevät työn ja kapitalisti ottaa itselleen työn tuloksen, jonka hän myy markkinoilla käypään hintaan, johon sisältyvät kaikki kulut ja kustannukset. Työllä siis luodaan niin palkat kuin pääomatkin.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus kyseli Kokoomuksen Ylen aamu-tv:ssä, miksi työnantajan pitäisi vastata työntekijän terveydestä ja sairauspoissaoloista. Tietysti siksi, että ilman työntekijää ei syntyisi tulostakaan. Sitä vartenhan työntekijöitä palkataan, että syntyy voittoa.

Nyt vedotaan kovasti työntekijän vastuuseen omasta työkyvystä ja yhteiskunnasta. Kun suuryritys sulkee ovensa ja vie tuotannon vielä halvemman työn maihin tai pääomansa ja voittonsa veroparatiiseihin, yhteiskuntavastuu loistaa poissaolollaan.

Pienipalkkaiset ihmiset joutuvat muutenkin yhteiskunnassa kantamaan kaikkein suurimman vastuun. He kantavat harteillaan toimetonta eliittiä, he sairastavat eniten ja säästävät yhteiskunnalta jopa eläkemenoja kuolemalla ennen eläkeikää.

On tietysti totta, että pienissä yrityksissä saattaa tulla suuriakin vaikeuksia työntekijöiden poissaolojen takia, mutta pitääkö siksi käydä työntekijöiden kimppuun ja vallankin niiden kaikkein heikoimmassa olevien. Korvaavaa työvoimaa hätätapauksissa löytyy varmasti TE-keskuksista ja erilaisista vuokratyöfirmoista. Järjestelmä on luonnut itselleen valtavan työvoimareservin. Miksi se ei sitä käyttä?

Tässä olisi erinomainen paikka kapitalistien ja yrittäjien osoittaa solidaarisuutta toisilleen. Hehän aina viimekädessä sadon korjaavat. Miksi työnantajat eivät luo yhteistä vakuutusjärjestelmää, jonka kautta työtätekevien sairauspoissaolot korvattaisiin? Yhteisellä vakuutuksella voitaisiin estää pienipalkkaisten joutuminen entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Ja sillä voitaisiin vaikuttaa siihen, että kenenkään ei tarvitse joutua sairaana töihin.