Hui kauhistus!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Sama pahuus kaikissa meissä.

Ei tässä mitään järkeä ole tähän puuttua, mutta kun ei saa oltua.

Sattui käteen Iltalehti (9.8.) ja siitä silmään Aarno Laitisen kolumni Raivottaret. Vauhtia juttuun otetaan professori Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.

Ja sitten: "Naisten julmuudesta on hienotunteisesti oltu melko hiljaa, vaikka esimerkkejä löytyy vaikka kuinka", kirjoittaja toteaa ja jatkaa: ”Suomessa tunnetaan punakaartin julmat naissotilaat.” Mikä lienee lähde, sitä ei kirjoittaja kerro.

Tästä purkautuu esteettä valloilleen vuolas naisvihan vuo, joka päätyy syyttämään naisia Lenin, Stalinin, Hitlerin ja Maon julmuuksista. Alice Miller on tutkinut aihetta paljon ja tullut siihen tulokseen, että väkivalta on se yhdistävä tekijä, joka löytyy julmureiden takaa sukupuoleen katsomatta. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Väkivaltaan perustuva yhteiskunta synnyttää väkivaltaisia yksilöitä.

Jos kyseessä ei olisi varsin vakava asia, ei voisi muuta kuin nauraa, kun Aarno Laitinen panee naiseuden syyksi hakeutumiselle ääriliikkeisiin. Erityisesti hän mainitsee taistolaiset ja heidän keskuudestaan vielä Yleisradion, Ilta-Sanomien ja Hufvudstadsbladetin naistoimittajat. Hui Kauhistus!

”Vieläkin Ilta-Sanomien vanhat toimittajat muistelevat vastenmielisyydellä taistolaisjulmuria, jonka kesyttämiseksi toimitusjohtaja otti hänet johtoportaaseen. (Liekö vienyt säärtä pitkin?) Tämä taistolaistyttö tuhosi yhtiön ulkomaanseikkailuissa puolitoista miljardia euroa ja ajoi yhtiön tilaan, jossa sen arvo lähenee espanjalaisen huippujalkapalloilijan myyntihintaa.” Hui Kauhistus! On siinä ollut melkoinen nainen. Ei pitäisi turhaan tytötellä.

Ja aina vain paranee: ”Tyypillinen naisjulmurien puolue on Vihreä liitto. Sen naiset pitävät huolen siitä, ettei kukaan uskalla kannattaa ydinvoimaa tai syödä julkisesti lihaa.”

Tässä vaiheessa Aarno Laitinen onkin sitten varmaan jo painanut päänsä pöytään ja itkenyt katkerasti ikävöidessään omaa äitiään.

Arbeit macht frei!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Oma syys kun synnyit

Arbeit macht frei! - Työ vapauttaa! oli natsien tunnus.

Ihmistä voidaan kiduttaa ja nöyryyttää niin kovin monella tavalla. Keskitysleireillä ihmisiä kidutettiin kaiken muun kauheuden lisäksi turhauttavalla työllä: Ensin hänet pantiin kaivamaan kuoppa ja sitten täyttämään se. Ei riittänyt, että häneltä ajeltiin tukka, oli ajettava kaikki karvatkin.

Kaikki maailman rikkaus on työllä luotua. Kaikki luonnonvarat ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Siksi omistaminen on varkautta.

Kun järjestelmässä on vika, ei se paikkaamalla parane.

Riistoon perustuva yhteiskuntajärjestelmä ryövää ihmisiltä sekä työn että työn tulokset ja vieläpä ihmisarvon.

Täysin tuottamatonta työtä tekevä eliitti ruoskii töihin ihmisiä, saadakseen verovaroilla kustannetun palkkansa.

Jos ihmiset tekisivät vain sen verran työtä kuin oman elämänsä ja jälkeläistensä ylläpitämiseen tarvitsevat, työtä riittäisi kaikille. Riittäisi kohtuullisesti ruokaa, suojaa ja iloa, joka on ikuista energiaa.

Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. Syntymän antamalla oikeutuksella.

 

Suomen Sisu

Sain feissarissa kutsun, joka kutsui tällaiseen mielenosoitukseen: ”Pitkään hiljaiseloa pitänyt äärioikeistolainen Suomen Sisu haluaa pitää suurkäräjänsä Helsingissä sunnuntaina 10.3. Kutsumme kaikkia rasismin ja Suomen Sisun vastaiseen mielenosoitukseen, joka kokoontuu Rautatientorilla klo 11:30.”

Luen parhaillaan Johannes Salmisen esseitä Aleksandrian muisto. Alku toimikoon aasinsiltana jatkoon.

Salminen kirjoittaa: ”Suomi oli seuraamaisillaan Puolan mallia 1919, kun Mannerheim väen väkisin pyrki aikaansaamaan suomalaisten intervention Venäjän sisällissotaan. Hän näki itsensä jo uudessa ja loistokkaassa roolissa tsaarien pelastajana, joka marssi suoraan maailmanhistoriaan. Mutta oivalsivatkohan edes pelastetut antaneet suomalaisille anteeksi moista voimannäytettä? Ennemmin tai myöhemmin olisi valkoisten kenraalien ollut pakko tuhota Suomi, Nevan kaupungin mahdollinen sotilaallinen uhka. --

Porvarillisen hallinnon jatkuminen Venäjällä olisi toisaalta ollut yhtä huolestuttava vaihtoehto. Vuonna 1913 tulot henkeä kohti olivat suuremmat kuin keisarillisessa Japanissa; syntymässä oli taloudellinen suurvalta joka ajan mittaan olisi ottanut haltuunsa myös Suomen markkinat. Osake osakkeelta olisivat Yhtyneet ja Wärtsilä joutuneet venäläisiin käsiin.

Lenin ja vallankumous torjuivat tämän solutuksen; järjestelmien erilaisuus takasi Suomelle riippumattomuuden, joka ei kapitalismin ehdoilla olisi ollut mahdollinen. Kuka vielä väittää ettei kaitselmusta ole. --

Eräänlainen hybris tuntuu vallanneen nämä suursuomalaiset intoilijat, joita saksalaiset vielä kiihkeästi kannustivat. Vuoden 1942 pöytäpuheissa Hitler otti Suomen puheeksi useammin kuin kerran eikä silloin säästellyt ”sankarikansan” kiittelyjään. Hänen huomispäivän skenarioissaan suomalaiset toimivat pohjoisena sivustatukena turkkilaisten hoitaessa samaa vartiopalvelua etelässä. Suomen ja Saksan rajan oli määrä kulkea Nevaa pitkin, mikä merkitsi sitä että Leningrad halkaistaisiin kahtia ja siten katoaisi suurkaupunkina. Karjalasta Hitler jalomielisesti luopui.” (Johannes Salminen Alexandrian muisto, WSOY 1988, suom. Risto Hannula ss. 71-79)

Tuli vaan mieleeni. Jotenkin on alkanut tuntua siltä, että nuoremmalta sukupolvelta on päässyt historia ja sen antamat opetukset unohtumaan. Pieni maa voi hävitä suuren sodan vain kerran.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa

Joka puolella nyt kauhistellaan koululaisten väkivaltaisuutta. Mitä muuta heiltä voisi odottaa maailmassa, missä ei muuta olekaan kuin väkivaltaa. Sitä suorastaan tursuaa elokuvista, tv-sarjoista ja erilaisista helvetin peleistä, joita nuoret pelaavat. Joku niitä tekee ja toiset ostaa.


Väkivalta on myös aikuisina itseään pitävien poliitikkojen ja maailman johtajien keino ratkaista ongelmia, vaikka sota ja tappaminen ovat täyttä barbariaa. Hävettää olla ihminen.


Niin kauan kuin sotateollisuus on olemassa, on turha kuvitella, että sodat loppuisivat. Järjestelmän rasvarit saavat oman siivunsa tapporahoista. Asekaupassa kiertää tänä päivänä yhtä suuret rahat kuin huume- ja ihmiskaupassa. Epäilystä ei liene siitä, ettei raha olisi osittain ainakin yhtä ja samaa. Rahalla pidetään järjestelmän rattaat pyörimässä ja rasvarit saavat tietysti palveluksistaan korvauksena oman siivunsa.


Sotia ei lopeteta sotimalla eikä väkivaltaa väkivallalla. Jos näin olisi, maailmassa vallitsisi jo taivaallinen rauha.


Tunnettu psykologi ja kirjailija Alice Miller on osoittanut tutkimuksissaan, miten esimerkiksi Hitler joutui lapsuudessaan kokemaan fyysistä väkivaltaa. Niin on joutunut moni muukin, joka nyt tahtoo kostaa oman kärsimyksensä kärsimystä jakamalla ja jatkamalla pahoinpitelyä. Tämä ketju pitäisi katkaista. Millerin mukaan lukemattomat ihmiset haluavat hukuttaa ja häivyttää oman tuskansa ja häpeänsä näihin valheellisiin väitteisiin: Minun lapsuuteni oli maailman onnellisinta eikä minulle jäänyt fyysisestä pahoinpitelystä minkäänlaisia traumoja.


Syitä väkivaltaan pitää siis etsiä peilistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.