Jotain rajaa!

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavorov

Kun Suomen julkisuudessa edelleen yritetään repiä kaikki irti tapahtumasta, jossa kaksi venäläistä siviilikonetta loukkasi Suomen ilmatilaa väistäessään ukkospilviä, voi olla vain iloinen, että Venäjän johdossa ovat sellaiset maltilliset miehet kuin presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. He ovat vielä niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät sodan kauheuden. Heillä on järki päässä. 

Tilanne muuttuu täysin, jos myös Venäjällä nousevat valtaan samanlaiset kuumakallet ja räkänokat kuin Suomessa. Silloin tilanne on todella vaarallinen.

Suomen puolella media yrittikin ja yrittää edelleen ottaa tapahtumasta kaiken irti. Vallankin perSSsuomalaiset olivat valloillaan: Jussi Niinistö ja Timo Soini suorastaan hehkuivat onnea.

Putin on jo demonisoitu ties miksikä diktaattoriksi, koska se sopii suomalaisten sotahullujen ja Karjalanpalauttajien pirtaan. Sergei Lavrovin kohdalla tämä on vaikeampaa, koska hän ei ole mennyt mukaan mediasirkukseen, vaan tulee kameroiden eteen vakavana ihmisenä, jonka todellista huolta sodan ja rauhan kysymyksistä ei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi.

Vielä eilen ykkösuutinen oli Suomen iskuvalmius. Juttua lämmitettiin kysymyksellä, nousivatko hornetit ilmaan ja koska nousivat. Näin, vaikka Rajavartiolaitos oli jo lopettanut tutkimuksen ja asia oli selvä.  

Venäläiskoneet olivat jopa itse ottaneet yhteyttä suomalaiseen lennonjohtoon, kun rajanylitykset tapahtuivat. Siitä huolimatta uutisissa jankutettiin, että uljaan Suomen kone oli noussut ilmaan ja oikein rikkonut äänivallin, tosin neljä tuntia tapahtuman jälkeen, mutta mitä pienistä. Myöhemmin tarinaan liitettiin kolmaskin lähestyvä kone, ettei suomalaisten myöhästyminen olisi näyttänyt ihan niin naurettavalta.

Suomen ulkopolitiikan johdosta presidentti Sauli Niinistö sentään lauantain Ykkösaamussa palautti asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hänen viestinsä oli rahoitteleva, mutta myös varoittava. Suomen liittäminen Natoon merkitsisi Venäjän ja läntisen sotilasliiton yhteisen rajan kaksinkertaistamista.  Suomesta tulisi auttamatta sotatanner, jos asiat etenisivät siihen suuntaan kuin kuumakallet toivovat.

Puheellaan Sauli Niinistö avasi Nato-keskustelun. Hänen mielestään suomalaisten tietoisuus nousi, kun EU:sta alettiin järjestää kansanäänestystä. Totta tämäkin, mutta ennen äänestystä riehaantui myös EU-propaganda. Jopa Helsingin Sanomat luopui näennäisestä puolueettomuudestaan ja riippumattomuudestaan ja alkoi tosissaan aivopestä suomalaisia EU:n onnella ja ihanuudella. 

Kriittisiä ääniä ei silloin saanut julkisuuteen oikein mitenkään, koska sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Tiedän tämän, koska oli järjestämässä 1991 valtakunnallista EU-kriittistä seminaaria Silmät auki Euroopassa, missä myös perustettiin Vaihtoehto EU:lle -liike.

Jos tästä tapahtumasta ja Niinistön puheesta nyt käynnistyy Natokampanja, kannattaa pysyä hereillä. Suomella on taloudellisesti ihan tarpeeksi vaikeaa ilman Natolle maksettuja valtavia jäsenmaksuja. Suomen ei ole tarvis myöskään lähettää parhaita poikiaan kuolemaan vieraisiin sotiin eikä Suomesta pidä tehdä lännen etuvartiota ja taistelutannerta.

Suomen on parasta pysyä puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana rauhan maana. Itämeri on säilytettävä rauhanmerenä.

 Tällaisia tappajia ei Suomen taivaalla tarvita.

Tappaminen on rikos ja synti. Vittumellakat asia erikseen

Tämä poika tapettiin terroristien pommittaessa Donetskin lentokenttää 26.5.2014. (Tästä kuvasta on myös keskusteltu epäilyksen alla: Onko kuva mahdollisesti Syyriasta vai Donetskista. Tämän tekstin kannalta sillä ei ole väliä. Tämän jutun fokus on siinä, että sodassa kuolee aina ihmisiä - myös lapsia.)

Maailman sivu on ihmisille uskoteltu, että sodat, joita maailmassa käydään, ovat uskonsotia. Tällä käsityksellä ei pyritä mihinkään muuhun kuin siihen, että sotien todelliset tarkoitusperät saadaan häivytettyä. Ja yhä vielä on ihmisiä, jotka tähän ansaan lankeavat.

Sodat ovat aina epäonnistuneen politiikan ja diplomatian jatketta. Mutta ennen muuta sodat ovat ahneuden tulosta. Sodilla halutaan lisää elintilaa, lisää maa-alueita rikkauksineen, lisää valtaa ja orjuutta, lisää kaikkea.

Sanomattakin on selvä, että jokaisen sodan takana ovat rikkaat psykopaatit, joille ei mikään riitä.
 

Jo kansakoulussa 60 vuotta sitten kerrottiin, että on ollut ristiretkiä, joiden tarkoitus on ollut viedä hyvää uskontoa pakanoille. Sanallakaan ei kerrottu siitä, miten nämä pakanat alistettiin orjiksi ja miten heidän omaisuutensa varastettiin ja rikkautensa ryövättiin.

Sodan syyt sekoitetaan edelleen sodan aiheeseen. Yhä puhutaan Sarajevon ja Mainilan laukauksista aivan niin kuin ne olisivat olleet sodan syy, vaikka ne olivat korkeintaan aihe. Syy oli kummallakin kerralla maailman rikkauksien imperialistinen jakaminen.

Jos tätä ajatuksen kulkua jatketaan, niin tämän päivän tilannetta tarkkaillessa, voisivat historiankirjoittajat tulevaisuudessa sanoa, että kolmas maailmansota syttyi siksi, että Venäjän ahdasmielinen johtaja Putin ei hyväksynyt Vittumellakoitsijoita ortodoksikirkossa. Ja että suomalaisen oopperadiivan kunniaa loukattiin, kun hän ei suostunut laulamaan naapurimaan pahaa presidenttiä tukevan kapellimestarin johdolla.

Ja niin kuin blogisti Timo Vihavainen sanoo: ” On varsin murheellista ja masentavaa nähdä, miten erilaiset kiilusilmäiset tolvanat, jotka ovat lyöttäytyneet yhteen asiaansa ajaakseen, puhuvat taas eri maissa sodan väistämättömyydestä kuin jokapäiväisestä leivästä. Syy mahdollisen sodan syttymiselle on aivan epäselvä ja liikkuu parhaimmillaankin erittäin korkealla abstraktiotasolla. Kysymys näyttää suorastaan olevan siitä, että tulevaisuudessa taistelevat osapuolet edustavat erilaista sivilisaatiota, jotka eivät voi elää rauhassa keskenään.”

Timo Vihavaisen blogin Huomenna on sitten sota? voi lukea kokonaisuudessan täällä.

 Ukrainan uuden peresidentin, suklaakeisarin, saavutuksia, joista myös hänelle myönnetään Nobel.

Pannaan lapsetkin kasvamaan korkoa

Useammassakin sketsiohjelmassa on irvistelty sille, että on olemassa ihmisiä, jotka arvostelevat lastensairaalan tekemistä hyväntekeväisyysvaroin.

Yleleaksissa esimerkiksi: Hei, miten sillä muka voitaisiin bisnestä tehdä. Pannaan lapset kuntoon ja myydään pois. Heh-heh. Ja me pojat nauroimme niin.

Tämän tästä ilmestyy uutisiin ”hyväntekijä”, joka on lahjoittanut niin ja niin monta euroa. Julkisuutta hakee asialla jokainen kynnelle kykenevä ja saa samalla ilmaisen mainoksen toimilleen olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Nyt on jo päätetty, että 

1.    uusi lastensairaalahanke toteutetaan säätiö -mallin mukaisena, jolla mahdollistetaan laajamittainen ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ja saadaan korkean luokan asiantuntemusta mukaan hankkeeseen;

2.    perustetulle säätiölle lahjoitetaan vuosien 2014-16 aikana 40 miljoonaa euroa lastensairaalan rakentamista varten edellyttäen, että säätiö saa merkittävää rahoitusta kansalaiskeräyksellä ja valtionrahoituksella;

3.    hallitus voi 2-kohdan edellytysten täytyttyä tehdä Säätiön kanssa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen; ja

4.    hallitus informoi valtuustoa säännöllisesti hankkeen edistymisestä.

Uuden lastensairaalan toivotaan siis poikivan ainakin vuokratuloja säätiölle. Epäillä sopii myös, että tämän sairaalan käynnistäminen on jälleen askel kohti sairaanhoidon yksityistämistä. Sitä kautta nämä hurskaat ahneet aikovat jälleen kasvattaa omaisuuksiaan, jotka viedään piiloon veroparatiiseihin. Lapsista viis.

Yksityistämisellä pannaan myös lasten hädänalainen asema kaupanteon kohteeksi. Lapsilta riistetään oikeus tasa-arvoiseen hoitoon perheen varallisuudesta riippumatta.

Yhteiskunnan tehtävä on hoitaa yhteiskunnan palvelut ja ne on rahoitettava verovaroin. Vain siten voidaan saavuttaa ja turvata tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Sotasyylliset

Suomessa natsit ovat nyt sitä mieltä, että Odessassa natsit saavat polttaa ihmisiä elävältä, mutta kuvat elävältä poltetuista ihmisistä ovat liian raakoja näytettäviksi herkkätuntoisille suomalaisille.

Kukaan omaa elämäänsä rauhassa elävä ihminen ei halua sotaa eikä väkivaltaa. Jatkuvasti minä kuitenkin törmään väitteeseen, ettei sodille mahda mitään. Ne ovat kuin luonnonvoima: myrsky, tulva tai ukkonen. Mutta näin ei tietenkään ole. Jos ihminen saa aikaan sodan, hän saa aikaan myös rauhan.

Sota on aina talouden jatkamista toisin keinoin. Maailman rikkaat ja ahneet psykopaatit vain eivät saa koskaan tarpeekseen. Heidän tahtonsa määrää maailmanpolitiikan. He hyötyvät sodista ja korjaavat sadon. Köyhät pesevät ruumiit.

Erittäin vaarallinen tilanne on maailmassa silloin, kun sotaa koskaan kokemattomat, nuoret ihmiset alkavat uhota sodasta. Nämä naiivit ihmiset eivät käsitä, että sota voi sattua myös heihin. Tätä he eivät ymmärrä, koska ovat uhossaan kuolemattomia.

Erittäin hyvin tämä asia on esitetty Bernhard Wickin elokuvassa Silta, jossa näytetään sodan koko kauheus ja turhuus. Mielestäni sen elokuvan pitäisi kuulua jokaisen peruskoulun opetusohjelmaan.

Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Venäläisten lentokoneiden mahdolliset ilmatilaloukkaukset olivat tuskin tulleet tietoon, kun jo alkoi julkisuudessa kiihkeä tarinankerronta: Ilman muuta ja heti oli kyseessä sotilaallinen operaatio, vaikka aivan ensimmäinen epäily oli, että koneet väistivät sadepilveä!

Puolustusministeri Nappula toivoi vain, ettei tapaus liittyisi Ukrainan tilanteeseen. Muut hourupäät uhosivat jo Venäjän provokaatioista ja siitä, että Venäjä kokeilee Suomen puolustusvalmiutta.  Parasta tuntui olevan, että suomalainen Hornet pääsi taivaalle ja rikkoi äänivallin. Hurraa!

 

Maansamyyjät - Transatlanttisen liiton puolustajat EU-vaaleissa

Puheena oleva TTIP on "vapaakauppasopimus" dollarin ja pörssikeinottelun pelastamiseksi eurooppalaisten sitomisella dollariin. Sopimuksen mukaan amerikkalaiset ja muut pörssiyritykset saavat estää valtioiden omat turvallisuus-, työllistämis-, ja saastelainsäädännöt. Amerikkalainen lainsäädäntö jyrää Euroopan paikallistalouden, tuhoaa sen ja antaa yrityksille laajan sakotusoikeuden valtioita ja veronmaksajia rahastamaan.

Lobbareiden salaseuran ja salaisen toiminnan paljastamista ajavaa rekisteri-ideaa vastustivat: Jäätteenmäki, Takkula, Terho, Essayah, Korhola, Pietikäinen, Sarvamaa, Jaakonsaari.

"TTIP sopimuksessa tulisi korostaa, että syvää taloudellista ja sosiaalista kriisiä, joka on kohdannut molempia talouksia, ei saa käyttää tekosyynä sosiaali-, ympäristö-, terveys- tai työnormien heikentämiseen, vaan sen sijaan mahdollisessa tulevassa sopimuksessa olisi otettava huomioon kaikkein korkeimmat sosiaali-, ympäristö- ja työnormit”. Tätä kansalaisten turvaa vastustivat: Jäätteenmäki, Takkula, Terho, Essayah, Korhola, Pietikäinen, Sarvamaa, Jaakonsaari

Jäätteenmäki, Takkula, Terho, Essayah, Korhola, Sarvamaa, Jaakonsaari ja Repo vastustivat myös monia muita kohtia, joilla turvattaisiin ihmisten ja ympäristön hyvinvointi. Lähtien kananlihan valkaisemisen kieltämisestä aina sellaisen kansalaisyhteiskunnan foorumin perustamiseen, joka valvoisi määräysten täytäntöönpanoa sekä ympäristön suojelua, eläinten hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Suomen edun vastaisesti toimivat iloiset tuhoajat, Saksan pankkien rikastuttajat, dollarin pelastajat sotataloudella ja kolonisaation elintila-ideologialla. Rahan syytämistä Kreikan kautta Saksan pankeille ovat kannattaneet: Haglund, Jäätteenmäki, Manner, Itälä, Korhola, Pietikäinen, Jaakonsaari, Repo.

”On todella outoa jos kokoomuksen ja kumppaneiden kannatus Suomessa säilyy ylipäätään missään vaaleissa koska valtapuolueiden mepit ovat Brysselin suojissa puolueensa agendan mukaisesti kannattaneet mm. EU:n investointipankin, eli sen laitoksen jolle verovarojamme työnnetään, takuusummien nostamisen puolesta, eli että annetaan lissää vaan hyntsyä Kreikalle sun muille! Kreikan lisälainasta tieto isketään kehiin vasta EU vaalien jälkeen, nyt hissutellaan kun omia persuuksia on suojeltava!” sanoo eurovaaliehdokas  Arhi Kuittinen.

(Tiedot Anne Ruuskanen ja Arhi Kuittinen)

Turha jeesustella: Sensuuri on kaikkialla

 Kuva: Tytöt täyttävät polttopulloja.

Suomessa tuntuvat taas lyövän taas samat laineet kuin 20- ja 30-luvuilla.

”Venäjä on noussut viholliseksi numero yksi. Venäjällä vallitsee fasismi ja sananvapautta rajoitetaan. Tiedotus on yksipuolista ja uutisointi propagandaa.”

Tämän tietävät nyt kaikki. Jopa Kansan Uutiset julkaisee artikkelin, missä väitetään Putinin kykenevän määräämään Itä-Ukrainan venäläisiä. Samassa jutussa kehotetaan venäläisiä muuttamaan pois maasta, jossa he ovat syntyneet. Pois maasta, joka on heidän isänmaansa Ukraina.

Näin se on ollut aina: Nähdään rikka naapurin silmässä, mutta ei hirttä omassa.

Suomessa joukkotiedotus nojaa pelkästään länsimaisten mediamogulien välittämään propagandaan ja viihteeseen, joka ala-arvoisuudessaan hakee vertaistaan.

Ylessä määräävät kokoomuksen arvot ja propaganda on yhtä läpinäkyvää kuin aikoinaan DDR:ssä.

Sananvapautta väitetään olevan, mutta käytäntö on toinen.  Jos joku tuo esiin maailman pahuuden, ammutaan viestintuoja.

Jos viesti ei miellytä lehden linjaa ja päivystävää upseeria, niin bannit paukahtavat. Parhaimmassa tapauksessa estetään pääsy sivuille kokonaan ottamalla talteen ip-numero ja muut tunnukset. Minulle on käynyt näin usein.

Ja vaikka nämä Venäjän arvostelijat näkevät, mitä omassa maassa tapahtuu, he vaikenevat, aivan kuin väki elokuvassa Valkoinen nauha. Näiden ihmisten myötävaikutuksella fasismi on ennekin noussut valtaan.

Maailman ongelma eivät ole pahat ihmiset, vaan hyvät, jotka vaikenevat.

J.K. Sensuuri toimii ja voi hyvin. Minut bannattiin Aamulehdestä, kun näytin kuvia Odessassa elävältä poltetuista ihmisistä. Mutta ei tässä kaikki. Myös facebook-seinältäni on poistettu samat kuvat. Etsin Googlella kuvia haulla Odessa ja mitä minä sain: Ihastuttavia rantakuvia.

Googlen haulla: Odessa burned people, löytyy vielä kuvia. Varoitan: Kuvat järkyttävät. 

Kuningasajatus

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Lohjan Nuorisotyöpajan tuotteita Kierrätyskeskuksen myymälässä.

Olen tuossa miettinyt jo ties kuinka kauan, miten tämän maailman asiat pitäisi järjestää. Ihmiset kärsivät kuka mistäkin päivät pitkät ajasta aikaan.

EU:ssa suuri osa kansalaisista joutuu elämään noin alle 1000 eurolla kuukaudessa ja inflaatio järsii kaiken aikaa siltäkin tulolta kohta kaiken ostovoiman.

Kaikenlaisista tuulipusseista kaivetaan epätoivoisia keinoja tempputyöllistämiseen ja vastikkeelliseen sosiaaliturvaan.

Rikkaat on niin kyllästetty rahalla ja tavaralla, että heidän rahansa ovat pelkkiä pelimerkkejä ja korkeintaan kasvavat korkoa veroparatiiseissa. Tätä tilaa kutsutaan häveliäästi deflaatioksi.

Ahneet eivät vieläkään ole tajunneet, että joutuvat hekin täältä maailmasta tyhjin käsin lähtemään.

Raha on monelta osin vain velkaa. Sitä kyllä on riittävästi ja tarvittaessa sitä saadaan lisää. Louhitaan sitä sitten tietokoneiden uumenista tai pannaan painokoneet laulamaan.

Mikä siis on ongelma? Se on ostovoiman puuttuminen.

Jos nyt jossain olisi tarpeeksi valistunut yksinvaltias, hän määräisi köyhät juoksemaan kaupoissa ja kuluttamaan. Kyllä siinä on ihan tarpeeksi velvoitetta ja vastikkeellisuutta, kun hiki päässä juoksee pitkin kauppakeskuksia, tunkee itsensä sovituskoppeihin ja seisoo kassajonossa.

Kulutusyhteiskunta pyörii kuluttamalla. Pannaan ihmiset kuluttamaan. Monelle tämä toimi tulisi jopa huutavaan tarpeeseen.

Minä ja me

Minä ja me.

Ihmiset ovat taipuvaisia taistelemaan toinen toistensa sieluista. Jokaisessa meistä asuu pieni diktaattori: Kyllähän minä, mutta kun ne muut.

Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaa.

Keitä ovat nuo me ja keitä nuo toiset.

Autoritaarisuuteen kuuluu olennaisena osana yksilöiden alistaminen me-sateenvarjon alle. Siellä suojassa ei tarvitse ajatella itse.

Me-ihmiset haluavat puhua toisten puolesta ikään kuin heillä olisi kaikkien toisten antama mandaatti. Pahinta petkutusta on passiivin käyttö: Ollaan ajateltu. Samaan sarjaan kuuluu puhuminen joukoista, kentästä ja massoista. Karl Marx aikoinaan sanoi, että saksan kuninkaat puhuvat kansasta kuin omasta hevosestaan.

Tehokkain toimija on kuitenkin ajatteleva ja vapaa yksilö. Tehokkain on järjestö, jossa on vain yksi jäsen liittyneenä toisiin samanlaisiin.

Minulle me -ajattelua ruvettiin opettamaan, kun nuorena likkana menin töihin Osuuskauppaan. Piti aina sanoa me: meillä ei ole, mutta me hankimme, me suljemme kello viisi.  Vain palkanmaksupäivänä kukin oli yksin.

Kun menin naimisiin tai pääsin, niin kuin siihen aikaan oli tapana sanoa, kieleen alkoi luonnostaan pesiytyä me: me tehtiin, me ajateltiin, me mentiin. 

Erään kriisin yhteydessä, jouduin miettimään, kuka minä oikein olen. Olin ollut Kaija Olin. Olin ollut 25 vuotta Kaija Arvola. Kriisin päätyttyä vaihdoin nimeni ja nyt olen Kaija Olin-Arvola.

Haiti

Maa järisi Haitissa  12.1.2010.  Järistys vaati yli 220 000 kuolonuhria, jätti yli miljoona haitilaista kodittomaksi ja vaikutti kaiken kaikkiaan yli kolmen miljoonan elämään.

Katsoin eilen Artelta raportin maan nykytilasta. Ihmisiä asuu edelleen telttakylissä. Rikkoutuneiden talojen vielä pystyssä olevia seiniä on maalattu kirkkailla väreillä, mutta sähköä ja vettä ei edelleenkään tule.

Jollain pienellä alueella on rakennettu taloja, joiden yläkerrassa on huone, johon pitäisi ottaa asunnoton. Toisella alueella on taloja, joissa on sekä vessa että vesijohto, mutta hanoista tulee juomakelvotonta suolaista vettä.

Jokin avustusjärjestö oli jakanut yhteen kylän ihmisille lappuja, joita vastaan saa torikauppiailta ruokaa, joka muutoin pilaantuisi, koska ihmisillä ei ole rahaa ostaa ruokaa.

Sairaalat ovat edelleen täynnä ja ilman tarvikkeita.

Räätäli, joka yrittää työskennellä vaurioituneessa talossa henkensä pitimiksi, valittaa toimeentulon niukkuutta, mutta joutuu silti maksamaan veroja ja vuokraa.

Maan hallitus rakentaa mahtavia jalkapallokenttiä, joissa on ilmastoidut suihkut ja pukeutumistilat. Rakentaminen ei työllistä haitilaisia, koska urakat annetaan rikkaalle naapurille Dominikaaniseen tasavaltaan.

Jalkapallon hyödyllisyyttä ja röttelöiden maalaamista kirkuvilla väreillä perustellaan sillä, että ne vaikuttavat positiivisesti ihmisten mieliin.

Näin siis vielä neljän vuoden kuluttua katastrofista, vaikka esimerkiksi SPR kertoo heti järistyksen jälkeen käynnistäneensä historian suurimman yhdessä maassa toteutetun avustusoperaation

Raha, joka synnyttää vain köyhyyttä

Ostaisitko näiltä miehiltä käytetyn polkupyörän?

On mielenkiintoista aina välillä lukea, mitä viisaat ovat kirjoittaneet joskus vuosia sitten. Tämäkin lainaus löytyy Pasi Rutasen kirjasta Iso lohikäärme vuodelta 2003: ”Lännen puolustustaistelua pohtinut Harvardin yliopiston professori Samuel Huntington kirjoitti 1990-luvun puolivälissä artikkelin aiheesta ”Sivilisaatioiden yhteentörmäys”. … Huntingtonin vastaus lännen voimien ehtymiseen on ”luoda yhdessä eurooppalaisten kumppaneiden kanssa atlanttinen politiikka suojaamaan ja edistämään sen ainutlaatuisen sivilisaation etuja ja arvoja jonka amerikkalaiset jakavat eurooppalaisten kanssa.

”Huntingtonin vastalääke kiinalaislähtöisen ja islamistisen sivilisaation mahdollisesti synnyttämälle uhkalle on rakentaa eräänlainen puolustuslinnake, mistä käsin lännen erillistä kulttuuriperinnettä voitaisiin puolustaa. Varsinkin vuoden 2003 keväällä toteutettu amerikkalainen turvallisuuspolitiikka yhdessä Huntingtonin ajattelun kanssa ovat resepti uusille maailmanlaajuisille vastakohtaisuuksille.”

Ja tässä sitä nyt ollaan. Transatlanttista vapaakauppasopimusta ajetaan suoranaisella kiihkolla, mutta kuitenkin niin, että suuri yleisö ja ne jotka kaiken jälleen maksavat eivät saa asiasta tietää juuri yhtään mitään.

Ja mitä ovat ne transatlanttiset yhteiset arvot: Imeprialismia, sotia, riistoa, tappamista ja väkivaltaa. 

Transatlanttisista arvoista ja sen hegemoniasta pääsee hyvin selville, kun selailee Suomen median ohjelmia.

Kaikkein korkein arvo on raha ja kaikki se mitä siitä seuraa. Raha joka synnyttää vain kurjuutta, köyhyyttä ja kuolemaa.

Täältä voi lukea propagandaa.

(Lähde: Pasi Rutanen,  Iso-Lohikäärme, Kiina-raportti, Gummmerus 2003)

Olen kompastunut paitsi aatteisiin myös vittuun

Se on vitsikästä vaan, että minut on bannattu sekä oikealta että vasemmalta. Ja sitä on minun kohdallani riittänyt. 

Kun kirjoitin aikoinaan aineen suorittaessani ns. oppikoulua, sanottiin aineesta, että se olisi mennyt läpi ylioppilaskirjoituksista ällänä, mutta mielipiteet olivat väärät, niin että nelonen tuli. Ei vastannut kuulemma sisältö otsikkoa, joka oli ”Onko ihminen tekniikan orja vai herra”.  Minä kirjoitin sen riippuvan siitä, kuka sen tekniikan omistaa. Minun olisi pitänyt opettajan mielestä kertoa ihmisiä syövistä koneista.

Tätä ennen sananvapauden rajat tulivat tutuiksi jo viisi-vuotiaana, kun lähetin SDPL:n Kiuru-lehteen runoni. Odotin sen ilmestymistä vuoden, mutta sitten päätin, etten halua enää sitä lehteä.

Kun asuin DDR:ssä, kirjoitin juttuja maan harmaammasta puolesta, mutta niitä ei Kansan Uutimet uskaltanut julkaista. Myöhemminkin juttujani on samaisessa lehdessä sensuroitu tai jätetty kokonaan julkaisematta. Jopa lehden "keskustelussa" juttu on jäänyt jumiin moderaattorin pöydälle. Journalistiin lähettämäni ilmastojuttu hukkui kolme kertaa.

Karkkilassa vasemmiston omistamassa paikallislehdessä kirjoitukseni johtivat laittomaan erottamiseen, kun Vasemmistoliiton toverit tekivät työväenvastaista politiikkaa kaupungin johdossa.

Diabetesliiton Kohtauspaikaltakin minut bannattiin. Myös siellä IP-osoitteeni otettiin talteen ja estettiin pääsyni sivuille, koska vedin keskusteluun mukaan myös yhteiskunnalisen näkökulman esim. lääkeiden korvattavuudesta. Palstalla oli lupa vain vertailla erilaisia insuliineja ja kertoa omista vaivoista. Lopullinen tyrmäys tuli muodossa: "Me ei haluta sinua tänne. 

Kun kirjoitin kolumneja Rakentaja-lehteen muutaman vuoden ne lopetettiin ja syyksi kerrottiin, että olin maininnut naisen sukupuolielimen nimeltä. Totta. Kirjoitin kiroilun voimasta suhteessa uskontoihin ja aatteisiin.

Vittuun kompastuin Aamulehdessäkin heti kättelyssä, kun nimesin ensimmäisen blogini otsikolla: Voi vittu mikä vagina. En suostunut muuttamaan ja se sai olla, mutta jatkossa sana oli tabu. Yritin vielä kerran kirjoittaa sanan, kun lainasin Katri Valan kirjoitusta Pommeja saa paiskella, mutta niiden kylkeen ei saa kirjoittaa fuck. Sekään ei kelvannut. Sitten Aamulehden blogialustaan ilmaantui automaatti, joka tähditti kielletyt sanat tyyliin v****. Tosin kulli ja kyrpä menevät edelleen sellaisenaan.

Eikä ole ollut Vihreässä langassa sen kummoisempaa. Laitoin sinne jutun yrittämisestä saatteella, että juttu julkaistaan joko sellaisenaan tai ei ollenkaan. Silloinen päätoimittaja Timo Harakka silpoi jutun tunnistamattomaksi ja tarkoittamaan suorastaan päinvastaista kuin oma aatokseni. Sain tiedon JSN:ltä, että tapauksesta tulisi langettava päätös, jos valittaisin. Harakka laittoi myös Pekka Saurin anelemaan minulta armoa, koska oli vaalit tulossa ja minä annoin armon käydä oikeudesta.

Kirjallisuuden alueella olen saanut kustantajilta palautteita, joiden mukaan kirjani olisi julkaistu, jos se olisi ollut käännöskirja. Tai se olisi julkaistu, jos olisin ollut julkisuuden henkilö. Tai se olisi julkaistu, mutta kun siinä on väärät aatteet jne. jne.

Viimeksi tänään uhattiin bannilla Aamulehdestä, jos laitan lisää ruumiin kuvia blogiini Ukrainasta, vaikka siellä ihmiset joutuvat katsomaan niitä joka päivä. Uudesta Suomesta kirjoituskielto tuli jo yli vuosi sitten yhtä epämääräisten selitysten, mutta ilmiselvien tekosyiden nojalla.

Ja nyt Yle-Tiltu levittää juttua, että Putin on kieltänyt kiroilun ja se on merkki sananvapauden puuttumisesta.

Sota on helvettiä

Tytöt kantavat polttopulloja Odessassa.

Katsoin eilen Artelta saksalaiselokuvan Silta, joka näyttää sodan todelliset kasvot. Elokuvassa sotimaan jäävät lopulta vain lapset. Lapsisotilaita värvätään edelleen vielä tänäkin päivänä.

Historia ei ole muuttanut mitään. Näin on ollut ja näin on yhä.

Näin sanottiin jo vuonna 480 eKr: Kokemattomalle sota on mieleen. Se, joka sodan tuntee, sydämessään kammoaa sen lähestymistä. (Pindaros n. 520-n. 440 eKr., Tanssilaulut n. 480 eKr.)

Ja näin myös: Sitä innokkaampi, mitä kokemattomampi sotaan lähtijä. (Thukydides Historia n. 400 eKr.)

Nykynuorille sota on arkea kaikenlaisten pelien ja median välityksellä. Kuva ei kuitenkaan ole todellisuutta.

Todellisuudeksi se muuttuu vasta, kun sattuu. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä.

Siksi minusta jokaisella vanhemmalla pitäisi olla velvollisuus kasvattaa lapsensa rauhaan. Se on myös koulun tehtävä. Sen pitäisi olla kaikkien ihmisten tehtävä.

Mitään halveksuttavampaa en tiedä kuin että nuoret lähtevät palkka-armeijoihin tappamaan ja kylvämään kauhuaa ja kuolemaa vain siksi, että siitä maksetaan. Palkanmaksajat kuuluvat tähän samaan kastiin.

Maailman suurin ongelma eivät kuitenkaan ole pahat ihmiset, vaan hyvät, jotka vaikenevat.

Rauhaa.

 

Elokuvan Die Brücke  voi katsoa myös täällä.