Kun Suomen julkisuudessa edelleen yritetään repiä kaikki irti
tapahtumasta, jossa kaksi venäläistä siviilikonetta loukkasi Suomen ilmatilaa
väistäessään ukkospilviä, voi olla vain iloinen, että Venäjän johdossa ovat
sellaiset maltilliset miehet kuin presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. He ovat vielä niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät sodan
kauheuden. Heillä on järki päässä.
Tilanne muuttuu täysin, jos myös Venäjällä
nousevat valtaan samanlaiset kuumakallet ja räkänokat kuin Suomessa. Silloin
tilanne on todella vaarallinen.
Suomen puolella media yrittikin ja yrittää edelleen ottaa
tapahtumasta kaiken irti. Vallankin perSSsuomalaiset olivat valloillaan: Jussi Niinistö ja Timo Soini suorastaan hehkuivat onnea.
Putin on jo demonisoitu ties miksikä diktaattoriksi, koska se
sopii suomalaisten sotahullujen ja Karjalanpalauttajien pirtaan. Sergei
Lavrovin kohdalla tämä on vaikeampaa, koska hän ei ole mennyt mukaan mediasirkukseen,
vaan tulee kameroiden eteen vakavana ihmisenä, jonka todellista huolta sodan ja
rauhan kysymyksistä ei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi.
Vielä eilen ykkösuutinen oli Suomen iskuvalmius. Juttua
lämmitettiin kysymyksellä, nousivatko hornetit ilmaan ja koska nousivat. Näin,
vaikka Rajavartiolaitos oli jo lopettanut tutkimuksen ja asia oli selvä.
Venäläiskoneet olivat jopa itse ottaneet
yhteyttä suomalaiseen lennonjohtoon, kun rajanylitykset tapahtuivat. Siitä
huolimatta uutisissa jankutettiin, että uljaan Suomen kone oli noussut ilmaan
ja oikein rikkonut äänivallin, tosin neljä tuntia tapahtuman jälkeen, mutta
mitä pienistä. Myöhemmin tarinaan liitettiin kolmaskin lähestyvä kone, ettei
suomalaisten myöhästyminen olisi näyttänyt ihan niin naurettavalta.
Suomen ulkopolitiikan johdosta presidentti Sauli Niinistö sentään lauantain
Ykkösaamussa palautti asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hänen viestinsä oli
rahoitteleva, mutta myös varoittava. Suomen liittäminen Natoon merkitsisi
Venäjän ja läntisen sotilasliiton yhteisen rajan kaksinkertaistamista. Suomesta tulisi auttamatta sotatanner, jos asiat
etenisivät siihen suuntaan kuin kuumakallet toivovat.
Puheellaan Sauli Niinistö avasi Nato-keskustelun. Hänen
mielestään suomalaisten tietoisuus nousi, kun EU:sta alettiin järjestää
kansanäänestystä. Totta tämäkin, mutta ennen äänestystä riehaantui myös
EU-propaganda. Jopa Helsingin Sanomat luopui näennäisestä puolueettomuudestaan
ja riippumattomuudestaan ja alkoi tosissaan aivopestä suomalaisia EU:n onnella
ja ihanuudella.
Kriittisiä ääniä ei silloin saanut julkisuuteen oikein mitenkään,
koska sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Tiedän tämän, koska oli järjestämässä 1991 valtakunnallista EU-kriittistä seminaaria Silmät auki Euroopassa, missä myös
perustettiin Vaihtoehto EU:lle -liike.
Jos tästä tapahtumasta ja Niinistön puheesta nyt käynnistyy
Natokampanja, kannattaa pysyä hereillä. Suomella on taloudellisesti ihan
tarpeeksi vaikeaa ilman Natolle maksettuja valtavia jäsenmaksuja. Suomen ei ole tarvis
myöskään lähettää parhaita poikiaan kuolemaan vieraisiin sotiin eikä Suomesta
pidä tehdä lännen etuvartiota ja taistelutannerta.
Suomen on parasta pysyä puolueettomana ja sotilaallisesti
liittoutumattomana rauhan maana. Itämeri on säilytettävä rauhanmerenä.