Tytöt kantavat polttopulloja Odessassa.
Katsoin eilen Artelta saksalaiselokuvan Silta, joka näyttää sodan todelliset kasvot. Elokuvassa sotimaan jäävät lopulta vain lapset. Lapsisotilaita värvätään edelleen vielä tänäkin päivänä.
Historia ei ole muuttanut mitään. Näin on ollut ja näin on yhä.
Näin sanottiin jo vuonna 480 eKr: Kokemattomalle sota on mieleen. Se, joka sodan tuntee, sydämessään kammoaa sen lähestymistä. (Pindaros n. 520-n. 440 eKr., Tanssilaulut n. 480 eKr.)
Ja näin myös: Sitä innokkaampi, mitä kokemattomampi sotaan lähtijä. (Thukydides Historia n. 400 eKr.)
Nykynuorille sota on arkea kaikenlaisten pelien ja median välityksellä. Kuva ei kuitenkaan ole todellisuutta.
Todellisuudeksi se muuttuu vasta, kun sattuu. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä.
Siksi minusta jokaisella vanhemmalla pitäisi olla velvollisuus kasvattaa lapsensa rauhaan. Se on myös koulun tehtävä. Sen pitäisi olla kaikkien ihmisten tehtävä.
Mitään halveksuttavampaa en tiedä kuin että nuoret lähtevät palkka-armeijoihin tappamaan ja kylvämään kauhuaa ja kuolemaa vain siksi, että siitä maksetaan. Palkanmaksajat kuuluvat tähän samaan kastiin.
Maailman suurin ongelma eivät kuitenkaan ole pahat ihmiset, vaan hyvät, jotka vaikenevat.
Rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti