Allakka tietää, allakka muistaa

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ilmasto on sääolosuhteiden järjestelmä.

 

 

Ensimmäinen tunnettu almanakka Euroopassa on Gutenbergin painama vuodeksi 1448. Aluksi se oli vain yhdelle puolelle painettu arkki, missä oli lähinnä kuppausohjeita: Esimerkiksi Loppiaisena ja heti sen jälkeen kupattiin pää ja Pyhän Paavalin kääntymisenä ”hävyn tienoille”, ”Nuorten ihmisten on hyvä lyöttää suonta yläkuulla ja vanhojen alakuulla”, tiesi tuo almanakka.

 

Suoneniskutaulukoiden ohella allakkaan alkoivat ilmaantua eläinradan tähdistöt säätelemään suotuisia suoneniskuaikoja. Pian almanakkoihin ilmestyi alastoman ihmisen kuva tärkeimpine sisäelimineen ja sen ympärille eläinradan merkit: Oinaalle kuului pää ja vasen hartia Härälle.

 

Myöhemmin 1400 ja 1500-luvulla oppineet alkoivat ennustaa kiertotähdistä ihmisen ja maailmanmenoa yleensä. Tähtien erilaisilla aspekteilla ennustettiin ihmisen ja koko maailman meno. Astrologit hallitsivat maailmaa. he edustivat korkeinta opillista tietoa.

 

Esimerkiksi Mikael Agricolan rukouskirjassa vuodelta 1544 on taulukko, jonka mukaan tähtiä seuraamalla löydetään ”kunakin vuonna sopivat päivät tehdä seuraa, harjoittaa ystävyyttä, valmistaa häitä, maksaa velkaa, että vaatteita, ajella partaa, kiusata muita, vieroittaa lapsia, metsästää, kalastaa, ottaa lääkettä, iskeä suonta, ostaa ja myydä ja ajaa asiaa jne”.

 

Astrologien valta kukistui, kun Kopernikus ja Newton loivat uuden kuvan aurinkokunnasta. Silti sääennustukset ja niihin perustuvat suositukset nimistön ohella säilyttivät suosionsa almanakoissa. Saksassa Berliinin tiedeakatemia sai aikoinaan pääasialliset tulonsa almanakkojen myynnistä. Kun sen jäsenistä alkoi tuntua nololta julkaista ennustuksia, ne päätettiin jättää pois ja korvata muulla pikkutiedolla. Mutta ihmiset eivät tätä tahtoneet ja almanakkojen myynti laski.

 

Akatemian oli pakko palauttaa sääennustukset. Uutta päätöstä perusteltiin lauseella: ”Mundus vult decipi, Ergo decipiatur.” (Maailma tahtoo, että sitä petetään, siis petettäköön sitä.) Vasta vuonna 1887 sääennustukset jäivät pois lopullisesti ja almanakasta tuli ”elettävien hetkien tarkka ja ankara jakaja”.

 

Tänä päivänä almanakkoihin voitaisiin perinteitä kunnioittaen liittää tiedot ilmastonmuutoksesta.  Ilmaston lämpeneminen tiedetään jo asteen sadasosan tarkkuudella. Ilmaston lämpenemistä osataan ennustaa suurten tietokoneiden antamalla viisaudella. Mukana voisi olla myös ohjeet, miten kukakin, mitä tekemällä tai tekemättä jättämällä, voisi ilmastoon vaikuttaa. Olisi näin saatettu allakka alkuperäiseen käyttöönsä uudella korkeammalla tasolla.

 

(Lähde: Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna, Otava 2002)

 

Suurmies aurinkoon

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Aurinkoon.

Pohjois-Koreassa kerrotaan kansalaisille, että maa on ensimmäisenä maailmassa onnistunut lähettämään miehen aurinkoon. No, ei vähä mitään!

Maailmassa on aina rehvasteltu saavutuksilla. Tämän tästä meillä Suomessakin järjestetään erilaisia äänestyksiä esimerkiksi suurista suomalaisista.

Kuhunkin vuosituhanteen mahtuu vain yksi todellinen suurmies, pohtii asiaa kirjassaan Mysteerit Knut Hamsun.

Eittämättä 1700-luvun merkittävin suurmies oli Stortings-Ola. Hän kirjoitti ensimmäisenä maailmassa täydellisen spektrianalyysin, keksi lennättimen, ratsasti halki kaikkien Amerikan preerioiden vuonna 1719, hyppäsi yhdellä loikalla Saturnukseen ja puhui Jumalan kanssa viisi kertaa.

Lisää aiheesta täällä.

Tapporahaa!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyytävää

Vanhuksia pidetään kellarissa, makuutetaan paskoissa, ei tuoda syömään, kun haisee kakalle ja mattojakin ulkoilutetaan vanhuksia enemmän. Tässä A-studion viesti tällä viikolla. Eilen FST:ssä kerrottiin Raaseporin muistisairaiden siirtelystä huutolaiskauppojen seurauksena, vaikka uudet ja oudot olot saattavat koitua potilaalle kuolemaksi.

Ja kaiken takana on kilpailu. On pakko kilpailuttaa, koska laki sanoo niin. Ja lakeja taas ei tietenkään voi muuttaa, vaikka ne olisivat täysiä susia, koska tämä on valtaapitävien tahto.

Raaseporin perusturvajohtaja Arne Nummenmaa kertoi, että kilpailussa hinta ratkaisee 85 prosenttisesti voittajan, laadulla on merkitystä vain 15 prosentin verran, koska ei ole laadullisia kriteereitä ehditty kehittää. Ei luulisi kovin vaikeaa olevan. Tässä muutama kriteeri: hoitohenkilökunnan mitoitus, asiakkaan käyttämä tila ja saamat palvelut: ulkoiluttaminen, ruokailu, nukkuminen, lääkitys ja harrastustoiminta sekä kulttuuri. Varsin konkreettisesti mitattavia laatukriteereitä nämä.

Parhaillaan kehitys näyttää kulkevan siihen suuntaan, että toimijoiksi jäävät vain suuret ja ehkä keskisuuret palveluntuottajat. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen tajuaa, että suuret ylikansalliset yhtiöt, jotka piilottavat tulonsa veroparatiiseihin, kykenevät käymään armotonta pudotuspeliä juuri hinnoilla. Ja kun kilpailijat on hävitetty, voi monopoli nostaa hintoja miten tahansa laadusta täysin piittaamatta.

Kuntien ei tarvitse maksimoida voittoja pörssiyhtiöille. Siinä on niiden kilpailuetu: Sen lisäksi, että kuntien oma sosiaalitoimi kykenee pitkäjännitteiseen suunnitteluun ja valvontaan. Veronmaksajien rahojen käytöstä on koko ajan kysymys.

Raaseporissa Karjaan terveyskeskuksessa on jo kokeiltu palvelun järjestämistä Folkhälsanin ja Mehiläisen tuottamana. Tänä vuonna siirryttiin takaisin kunnan omaan palveluun.

Tietysti, jos ainoa kriteeri on raha, niin vanhustenhuoltokin saataisiin varmasti parhaiten tuottavaksi maksamalla tapporaha jokaisesta vanhuksesta. Sama pätee koko sosiaalitoimeen.

Mutta ei kai raha voi olla kaiken mitta. Eikö se ole ihminen.

Jutta Urpilainen ja marssijärjestys

Valtiovarainministeri ja Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen jatkoi kasvottomat -markkinavoimat -myytin vahvistamista lauantaina puhuessaan nuorille demarivaikuttajille Työväen Akatemian tilaisuudessa Kauniaisissa (sic!).

Urpilaisen mukaan euroryhmän keskustelut alkavat usein siitä, miten markkinat reagoivat.

”Tämä saa minut tuntemaan, että onko meillä oikeasti olemassa sellainen näkymätön käsi, joka tosiasiassa kuitenkin vaikutta hyvin paljon yhteiskunnallisiin päätöksiin ja käyttää merkittävää valtaa”, kyseli Urpilainen.

Että kehtaa. Hän tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että prosentti maailman ihmisistä omistaa lähes kaiken, mitä omistettavissa on. Kaikki nämä omistajat ovat ihmisiä karvoineen ja nahkoineen. Kaikilla näillä ihmisillä on kasvot ja nimi. Paljon tuntemattomampiakin roistoja on kyetty jäljittämään, ottamaan kiinni ja panemaan häkkiin.

Kysymys onkin vain halusta ja uskalluksesta. Kuka uskaltaa näiden varpaille astua.

Toinen seikka on, että päättäjät ovat niin naimisissa tämän taloudellisen vallan kanssa, että hyvin voi sanoa, ettei ruokkivaa kättä kannata purra.

Taloudellinen valta on ja pysyy, niin kauan kuin löytyy voima, joka kykenee sen kumoamaan.

Markkinavoimia ei pidä sekoittaa omistajiin, vaikka kauppaa käytäisiin valon nopeudella. Markkinat toteuttavat omistajien tahtoa. Markkinat maksimoivat voittoja omistajien taskuun. Omistajilla on taloudellinen valta, joka on kaiken vallan perusta. Vaikka markkinavoimat vaikuttaisivatkin marssin tahtiin, niin omistajat valitsevat orkesterin ja marssin.

Lisää aiheesta täällä.

Miksi me vaikenemme?

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Valot sammuvat ikkunoissa

Ihan väristä riippuen jokainen on valmis tuomitsemaan hirmuteot historiassa. Mikä oikein onkin. Itse en hyväksy sen enempää natsien kuin kommunistienkaan pahuutta ja raakuuksia.

Näistä teoista ovat tietysti vastuussa näiden aikojen ihmiset.  Ne ihmiset, jotka piiloutuivat ja vaikenivat.

Jokin sokea piste tuntuu aina olevan omassa ajassa.

Tänä päivänäkin ihmisiä kidutetaan ja vangitaan heidän mielipiteidensä tähden. Ihmisiä tapetaan sodissa. Heitä tapetaan kuin kärpäsiä köyhyyteen ja kurjuuteen, vaikka maailma on rikkaampi kuin koskaan.

Joka päivä kuolee 17 000 ihmistä nälkään.

Ase-, huume- ja ihmiskauppa kukoistavat. Kaikissa näissä liikkuu suunnilleen yhtä paljon rahaa, eikä liene epäilystäkään, ettei kyse olisi yksistä ja samoista rahoista – ainakin osittain.

Ihmisten yhteisellä työllä luotu omaisuus ja luonnonrikkaudet ovat harvojen käsissä. Noin 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta.

Näistä tämän päivän epäoikeudenmukaisuuksista ja raakuuksista olemme vastuussa me tämän ajan aikalaiset.

Mutta suurin osa vaikenee nytkin. On totta väite: Maailman suurin ongelma eivät ole pahat ihmiset, vaan hyvät, jotka vaikenevat.

Iloista Nuutinpäivää!

Tänään on joulu lopullisesti juhlittu. Näin ovat herrat päättäneet.

Näin ei ole ollut aina. Nuutinpäivän vietto on vaihdellut eri aikoina ja eri tavoin. Näin Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossa: ”Tässä yhteydessä sopii huomauttaa siitä omituisesta seikasta, että joulukemujen ei ole samallakaan paikkakunnalla tarvinnut loppua samana päivänä, vaan että ne ovat saattaneet päättyä niin sanoaksemme yhteiskuntaluokittain. Varakkaat herrat ovat voineet juhlia viikkoa kauemmin kuin talonpojat ja köyhä kansa. Tähän olettamukseen antaa aiheen 1500-luvulla eläneen skotlantilaisen oppineen Georg Buchananin esitys tarukuningas Arcturuksen urotöistä. Siinä kerrotaan, että valloitettuaan Eboracumin (Yorkin) Arcturus meni joulukuun lopulla talvileiriin ja herätti uuteen eloon vanhat saturnaliajuhlat, joita roomalaiset ovat viettäneet 17.-23. joulukuuta, ’mutta päivien luku oli kaksinkertaistettu, mahtavimmilla kolminkertaistettu.’”

Vielä minun lapsuudessani lapset vetivät päähänsä nailonsukan ja ylleen hassut vaatteet ja lähtivät joulumuijiksi, kuten meillä Sammatissa nuuttipukkeja kutsuttiin. Äiti meidät matkalle laittoi ja hauskaa oli.  

Äidin nuoruudessa aikuisetkin olivat Nuuttina hullutelleet.  Äidin siskon olivat pukit kantaneet sänkyineen päivineen pihalle lumihankeen.

Minä säikytin lapsenlapseni vuosia sitten tuntemattomaksi naamioituneena rymyämällä, kaatamalla huonekaluja ja varastamalla heidän lelujaan suureen säkkiin. Muistavat sen yhä, ehkä koko ikänsä.

Tavallisemmin ne ovat kuitenkin nykyisin lapset, jotka Nuuttina käyvät laulamassa ja lausumassa loruja saadakseen palkkioksi namuja, tietää Wiki.

Ylen kertoman mukaan maan hallituskin hiiviskelee jo synnintunnossaan ihmisiä pelottelemassa jossain seminaarissa.

Heitä muistan tässä vanhalla haukkumalaululla, jota ennen esitettiin, jos ei tarjoilua tullut:

Rapa on sun tynnyrissäs

koko joulun ollu

ja enkä ole sun lihas murenaa

ja voitas nährä saanu.

Kaikki hyvii taloi

ja yks on paska,

kunnes nyt tynnyrinpesijälle

ryyppii anna jaksa.

Et sinä minuu

Ensi kesän elopellolla näe.

(Somerniemi)

 

(Lähde:Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, Otava, Keuruu 2002)

Kuvakohinaa

Kuva Kaija Olin-Arvola: Taitava tekisi tästäkin hyvän.

Valokuvaaminen on hauskaa. Ainakin minä tykkään napsia kuvia.

Harrastuksena se tuntuu olevan loputon suo - ainakin päätellen valokuvalehdistä.

Ne ovat tietysti täynnänsä erilaisia kameroita, objektiiveja reppuja ja muuta tekstimainontaa.

Ja kun päästään itse kuvaan, sitä pitäisi vielä käsitellä sen tuhannella tavalla ja vippaskonsilla. Pitäisi lisätä ja ja poistaa, terävöittää ja säätää.

Epätietoinen kirjoittaja on lähettänyt lehteen epätarkan peuran kuvan, jossa peura tuskin metsästä erottuu. Kuvaaja kysyy, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta kuvasta olisi tullut tarkka ja hyvä. Ja toimittaja vastaa: Olisi pitänyt säätää tarkennus ja ISO ja valotus. Olisi pitänyt mennä lähemmäs eläintä, ettei olisi tullut peuran eteen oksia lainkaan. Mieleen hiipi huvittunut epäily, onko neuvoantaja koskaan käynyt lähelläkään peuraa.

Ja mitä vielä. Toisessa kohdassa neuvotaan, miten puhkipalaneen taivaan tilalle voisi vaihtaa toisesta kuvasta nätin pilvellisen taivaan. Rannalta voisi kuvankäsittelyllä siivota roskat ja ylimääräiset oksat. Varjoja tehostaa tai vähentää.

Ehkäpä minäkin veljen seuraavilla syntymäpäivillä vaihdan vaimonsa tilalle viehkeän pin-up-työtn. Mietin jopa voisinko tehdä saman itselleni. Veljeni saattaisi näyttää paremmalta Johnny Deppinä.

Kaiken säädön ja sälän keskeltä noukin vanhan turvallisen ohjeen, että kannattaa kuvauksessa käyttää kultaista leikkausta. Keneltä se nyt olisi päässyt unohtumaan?

Kymmenen miljoonaa pikseliä kamerassa estää kohina. Mitähän ihmettä sekin tarkoittaa? Ainakaan minun kuvani eivät ole koskaan kohisseet.

Eläköön Suomi - Kansankapitalismi tulee!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Kansankapitalismi tulee

Eilen illalla demarien puoluetoimisto antoi tiedonannon Ylen uutisten suosiollisella avustuksella: 70 000 suomalaista on noussut yli vähätuloisena pidetyn rajan. Tämä on haastetun Jutta Urpilaisen ansiota tietysti. Hänhän tunnetusti tykkää köyhistä ja kipeistä. Hehhehhehhehehee.

Tämän täydennykseksi paiskasi Mtv-3 naamalle Taru Mäkelän ”rohkean duunarikomedian” Varasto, jonka näyttelijät olivat parasta tähtikaartia: Kari-Pekka Toivonen, Aku Hirviniemi, Minttu Mustakallio, Vesa Vierikko, Esko Salminen, Juha Muje, Hannele Lauri ja Vesku Loiri yhdellä ainoalla repliikillä. Mihin unohtui mtv:n esittelystä Jope Ruonansuu. Hänhän se paras oli. Ehdottomasti. Hän rakasti työtään niin paljon, että kykeni nukkumaan sen vieressä. Hehhehheheh.

Ohjaajalla on ilmeisesti tällaisesta työskentelytavasta paljonkin kokemusta, kun hänen isosiänsä jo oli suomalaisen elokuva-alan vaikuttaja Väinö Mäkelä. Heheheh.

Olikin niin mahdottoman hauska komedia. Siinä ne olivat Anna Kontulan tyhmät työläiset ja köyhät ihan ilmiasuun puettuina: laiskoja varkaita, kieroja kuin Muttisen akan silmät, keskenään kyräileviä ja halpamaisia. Sillehän sopii nauraa. Täysin moraalitonta porukkaa. Raskaana oleva äitikin vetää vain röökiä ja puhaltaa savut vastasyntyneen naamalle. Hehehehhehe.

Mutta ei hätää. Muutos on tulossa. Tv-kolmosen kymmenen uutisten ykkösaiheena markkinoitiin tieto, että suomalaiset ovat jälleen kiinnostuneet kansankapitalismista. Rahat suorastaan virtaavat säästötileiltä sijoitusrahastoihin. Hehhehhehheheh – hehee.

Tavoitteena orjuus

Eilen Yle esitti kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehden omistamalta Taloustutkimukselta tilaamansa ”tutkimuksen”, jonka mukaan sosiaaliturva passivoi ja yhteiskunta holhoaa liikaa.

Ja paskat, sanon minä. Missähän herraklubilla tämä tutkimus on tehty!? No sielläpä siellä. Kyselyyn oli varmuuden vuoksi otettu mukaan myös poliitikkoja. Esimerkiksi vihreiden Heidi Hautala oli tätä mieltä: ” Entinen ministeri Heidi Hautala (vihr.) tiivistää asian näin Yle Uutisten haastattelussa. Hautalan lisäksi 56 prosenttia suomalaisista uskoo siihen, että suomalainen sosiaaliturva ei pelkästään auta ihmisiä yli vaikeiden aikojen, vaan jättää heidät kiertämään kehää omassa elämässään.”

Ainakin kaikki minun tuntemani ihmiset murehtivat sosiaaliturvan murentamista ja sitä, että koko yhteiskunta ollaan hävittämässä. Osa porukasta jää kuin nalli kalliolle. Jo pelkästään kysymyksen asettelu ja päätös tehdä asiasta tutkimus juuri nyt, kertoo kenen asialla Yle on.

Tekisivät kunnon uutisia, joissa kerrotaan maailman tapahtumista ja jättäisivät propagandan, tekstimainonnan, manipulaation ja kaikenlaisten terapiauutisten kertomisen vähemmälle.

Ministeri Paula Risikko kiirehti tietysti hyväksymään tutkimustuloksen jo ennen sen valmistumista: ”Hallitus päätti syksyllä rakenneuudistuspaketin yhteydessä käynnistää osallistavan sosiaaliturvan ohjelman. Työryhmän on tarkoitus pohtia kevään aikana, mitä pitäisi tehdä, jotteivät ihmiset passivoituisi. Risikon mukaan tarkoitus on puuttua ainakin siihen, että ihmisiä osallistettaisiin ja aktivoitaisiin nykyistä aiemmin ja nykyistä enemmän. Hänen mielestään asia on monella tasolla tärkeä.”

Yhteiskunnan todelliset vapaamatkustajat ovat kuitenkin aivan toisaalla: ”Jos haluamme ymmärtää, keitä ovat yhteiskuntamme todelliset vapaamatkustajat, palatkaamme hetkeksi mammutin ääreen. Olemme laji, jonka mieli ja moraali on kehittynyt pienissä yhteisöissä. Me elimme yhdessä, metsästimme ryhmissä, ja jaoimme saaliin tasan. Jos joku sai saalistettua jotakin ylimääräistä, paras paikka sijoittaa se oli kaverin vatsalaukku. Antropologi Christopher Boehmin mukaan näissä oloissa vapaamatkustajat olivat niitä, jotka koettivat nousta toisten yläpuolelle saadakseen enemmän kuin muut.” Lisää aiheesta täällä.

Siskonpeti

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Oh-hoh-hoijaa ja iso haukotus.

Moni ehtikin jo sanoa: Kakkaa.

Mitä hauskaa on moneen kertaan kalutuissa stereotypioissa?

Mitä hauskaa on itseään kehuvassa naisessa. Sehän on nykyisin jopa suositeltavaa.

Eikö huumorin pitäisi rikkoa tabuja eikä luoda ja vahvistaa niitä.

Kaikkein onnettomin rimanalitus oli ottaa neljän naisen kuolattavaksi kulahtanut poliitikko, jonka nimi on kuin kaksi aivastusta.

Ehkä seuraavalla kerralla, poliittisen tasapuolisuuden vuoksi, naiset papistelevat Paavi Arhinmäen nillejä.

Lähimmäs oikeaa omassa arviossaan taisi osua yksi sarjan käsikirjoittajista ja päätähdistä nimittäin Niina Lahtinen: Siskonpeti on ”epätoivoinen hätähuuto huomionkipeyden rantamilta”.

Kallis mies

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Isä lähdössä sotaan Karkkilan asemalta.

 

Ville Kivimäen väitös suomalaisten sotatraumoista on synnyttänyt laajaa keskustelua. Hyvä niin. On korkea aika riisua häpeä niiden yltä, jotka eivät kestäneet.

Jossain keskustelussa särähti korvaani lause: Sodasta ei palannut yhtään tervettä miestä.

Minusta se oli pahasti sanottu. Kaikilla miehillä saattoi olla erilaisia rankkoja ja traumaattisia kokemuksia, mutta kaikki eivät olleet sairaita. Miehet hoitivat traumansa ankaralla työllä ja rakastamalla.

Minun isäni osallistui sotaan koko sen ajan: Oli mentävä, kun käskettiin. Isä haavoittui eturintamassa Karhumäellä. Hän ei sotakokemuksistaan paljon kertonut. Sotaa hän vihasi enemmän kuin mitään muuta ja opetti tämän asenteen myös lapsilleen.

Oma varovainen arveluni on, että sodassa vaurioituivat pahiten ne, jotka sinne isänmaallista intoa ja kiihotusta tihkuen menivät ja pää kolmantena jalkana pois pakenivat. He eivät kestäneet häviötä. He jatkoivat sotaa vielä rauhan aikanakin omissa painajaisissaan ja kännipäissään. He ajoivat perheensä aseella uhaten yöhön.

Terveyden ja sairauden käsite on tietysti aina suhteellinen. Minusta terveitä ovat ihmiset, jotka eivät hyväksy sotaa ja vastustavat kaikkea väkivaltaa. Sodan lietsojat ja sen kannattajat puolestaan ovat umpihulluja ja täyttä ymmärrystä vaikka.

Eilen kerrottiin Mannerheim-elokuvan tuottamista miljoonatappioista veronmaksajille. Tämä mukaan lukien ei voi muuta sanoa kuin, että kovin tuli kalliiksi Mannerheim kaiken kaikkiaan Suomelle ja sen pienelle kansalle.

 

 

Lisää aiheesta.

 

Mennään kun käsketään.