Alijäämäterroristien suuri harppaus

Alussa meillä oli it-kupla, jolla tyhjennettiin tuulipukukansan taskut. Vuonna 2008 alkoi Amerikasta asunto-kupla, joka jatkuu edelleen. Kokemuksesta rikastuneena päättäjät synnyttivät suurimman kuplan, jolla velkaannutettiin koko yhteiskunta. Sitä tässä nyt juhlitaan.

Tätä suurta harppausta on pedattu siis jo vuodesta 2008. Ei tämä puskista tullut. Velkaannuttamalla yhteiskunta jakamalla rahaa ja verohelpotuksia rikkaille, saatiin aikaan kupla, jolla tällä kertaa vietiin veronmaksajien rahat pankeille. Ja sitä kautta tietysti niille, joilla jo ennestäänkin on. 

Tämä on verovarojen täydellistä väärinkäyttöä. Eivät nämä maksumiehet koskaan ole lainarahoista mitään saaneet. Koko ajan heiltä on vain otettu ja nyt vietiin oikein kunnolla herrojen tekemien velkojen katteeksi.

Kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran 10.9.2010.

Jatkoin samasta aiheesta 22.12.2010.

Palasin aiheeseen 8.3.2011.

Ja vielä kirjoitin siitä 4.10.2013.

 

Näin johdonmukaisesti on Suomea kuljetettu Kreikan tiellä ja tässä nyt ollaan.

Oi itse kansa ja maa!

Ei raha arvo tyhjästä tule

Kuva: Kaija Olin-Arvola
Laput luukuilla

Pörsseissä ja muissa isojen poikien peleissä voidaan luoda rahaa vaikka tyhjästä, joko bitteinä tai velkakirjoina tai vaikka paperinpaloina, mutta viime kädessä raha palaa aina reaalitalouteen.

Rahapelit voivat olla viihdyttäviä ja luoda illuusion suuristakin omaisuuksista, mutta tosipaikan tullen pelkät nollaat tuskin kelpaavat, vaikka niiden edessä olisi millaisia numeroita tahansa.

Raha on aina tiivistettyä hikeä. Raha on arvon kantaja ja vaihdon väline.

Todelliset arvot luodaan työssä. Kapitalismissa työn tulokset riistetään työtätekeviltä ja niiden mukana lähtee myös luotu lisäarvo, jonka kapitalisti kirjaa itselleen voittoina, vuokrina ja korkoina.

Tästä johtuu sekin, että nyt elinkeinoelämä ja työnantajia palveleva hallitus vaatii lisää työaikaa, mieluiten tietysti 24/7. Silloin riiston aste olisi varmasti sataprosenttinen.

Koko toissapäivän ainakin Ylen uutiset välittivät propagandaa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren suulla, joka kerjäsi nyt kansalaisilta myötätuntoa kipeisiin leikkauksiin. Tosin ne kipeät leikkaukset koskisivat vain niitä, joilla ei pääomia ole.

Tällä kurilla työllä luodut verorahatkin pantaisiin pääoman pohjattomaan pussiin.

Vapaavuoren mukaan nyt ei saisi kukaan vaatia mitään, vaan kaikkien pitäisi vain antaa. Jotta jotain saataisiin kasaan, pitäisi kerjuu kohdistaa pääoman omistajiin. Siellä on, mistä ottaa, sillä viimeisen tiedon mukaan tulonjakokehitys saavuttaa ensi vuonna sellaisen tason, että 1% omistaa maailmasta yhtä paljon kuin loput yhteensä.

Avainsana tässä puhalluksessa on velkaannuttaminen. Esimerkkejä lähihistoriasta riittää. Ensin kerättiin it-kuplassa tyhjiksi tuulipukukansan taskut. Sitten luotiin asuntokupla, jonka puhkeaminen alkoi USA:ssa 2008. Samalla metodilla putsataan nyt yhteiskunnat.

Olisikohan kohta jo korkea aika ihmisten herätä ja tehdä loppu tästä ryöstämisestä.

Äidit nuo ilkeät, vihassaan väkevät

Äitienpäivänä on tapana herkistellä äitejä oikein urakalla.

Jokaisen äidin pienen sielun pohjalla elää kaino toive, että hänet muistettaisiin maailman parhaana ja rakastettavimpana äitinä.

Kuitenkin äiti on ihminen, ei yli-ihminen.

Alice Miller on kirjassaan Lahjakkaan lapsen tragedia kuvannut tilannetta, jossa äiti tai isä yrittävät lapsensa kautta toteuttaa omat toteutumatta jääneet haaveensa ja unelmansa. Lahjakas lapsi vaistoaa nämä odotukset, jolloin hänelle ei jää edes mahdollisuutta miettiä, mitkä olivat hänen omat tavoitteensa.
Kun lapsi ymmärtää tämän joskus, asian käsitteleminen vaatii elinikäisen surutyön.

Itse päätin yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun sain oman poikani, että yritän välttää ainakin tämän virheen.

Nyt tiedän, että en ole siinä kokonaan onnistunut.

Omat pyrkimykset kun heijastuvat lapseen omista teoista, ei niiden kieltämisestä.

Muuta en toivo kuin, että oma lapseni antaisi minulle anteeksi kaiken sen kärsimyksen, mitä olen hänelle aiheuttanut.

Olemme monta kertaa puhuneet tästä asiasta. Ja vaikka poikani pitääkin minua hyvänä äitinä, minä itse tiedän, että en ole sitä aina ollut.

Minä olen äiti yö.