Ei raha arvo tyhjästä tule

Kuva: Kaija Olin-Arvola
Laput luukuilla

Pörsseissä ja muissa isojen poikien peleissä voidaan luoda rahaa vaikka tyhjästä, joko bitteinä tai velkakirjoina tai vaikka paperinpaloina, mutta viime kädessä raha palaa aina reaalitalouteen.

Rahapelit voivat olla viihdyttäviä ja luoda illuusion suuristakin omaisuuksista, mutta tosipaikan tullen pelkät nollaat tuskin kelpaavat, vaikka niiden edessä olisi millaisia numeroita tahansa.

Raha on aina tiivistettyä hikeä. Raha on arvon kantaja ja vaihdon väline.

Todelliset arvot luodaan työssä. Kapitalismissa työn tulokset riistetään työtätekeviltä ja niiden mukana lähtee myös luotu lisäarvo, jonka kapitalisti kirjaa itselleen voittoina, vuokrina ja korkoina.

Tästä johtuu sekin, että nyt elinkeinoelämä ja työnantajia palveleva hallitus vaatii lisää työaikaa, mieluiten tietysti 24/7. Silloin riiston aste olisi varmasti sataprosenttinen.

Koko toissapäivän ainakin Ylen uutiset välittivät propagandaa elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren suulla, joka kerjäsi nyt kansalaisilta myötätuntoa kipeisiin leikkauksiin. Tosin ne kipeät leikkaukset koskisivat vain niitä, joilla ei pääomia ole.

Tällä kurilla työllä luodut verorahatkin pantaisiin pääoman pohjattomaan pussiin.

Vapaavuoren mukaan nyt ei saisi kukaan vaatia mitään, vaan kaikkien pitäisi vain antaa. Jotta jotain saataisiin kasaan, pitäisi kerjuu kohdistaa pääoman omistajiin. Siellä on, mistä ottaa, sillä viimeisen tiedon mukaan tulonjakokehitys saavuttaa ensi vuonna sellaisen tason, että 1% omistaa maailmasta yhtä paljon kuin loput yhteensä.

Avainsana tässä puhalluksessa on velkaannuttaminen. Esimerkkejä lähihistoriasta riittää. Ensin kerättiin it-kuplassa tyhjiksi tuulipukukansan taskut. Sitten luotiin asuntokupla, jonka puhkeaminen alkoi USA:ssa 2008. Samalla metodilla putsataan nyt yhteiskunnat.

Olisikohan kohta jo korkea aika ihmisten herätä ja tehdä loppu tästä ryöstämisestä.

Jutta Urpilainen ja marssijärjestys

Valtiovarainministeri ja Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen jatkoi kasvottomat -markkinavoimat -myytin vahvistamista lauantaina puhuessaan nuorille demarivaikuttajille Työväen Akatemian tilaisuudessa Kauniaisissa (sic!).

Urpilaisen mukaan euroryhmän keskustelut alkavat usein siitä, miten markkinat reagoivat.

”Tämä saa minut tuntemaan, että onko meillä oikeasti olemassa sellainen näkymätön käsi, joka tosiasiassa kuitenkin vaikutta hyvin paljon yhteiskunnallisiin päätöksiin ja käyttää merkittävää valtaa”, kyseli Urpilainen.

Että kehtaa. Hän tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että prosentti maailman ihmisistä omistaa lähes kaiken, mitä omistettavissa on. Kaikki nämä omistajat ovat ihmisiä karvoineen ja nahkoineen. Kaikilla näillä ihmisillä on kasvot ja nimi. Paljon tuntemattomampiakin roistoja on kyetty jäljittämään, ottamaan kiinni ja panemaan häkkiin.

Kysymys onkin vain halusta ja uskalluksesta. Kuka uskaltaa näiden varpaille astua.

Toinen seikka on, että päättäjät ovat niin naimisissa tämän taloudellisen vallan kanssa, että hyvin voi sanoa, ettei ruokkivaa kättä kannata purra.

Taloudellinen valta on ja pysyy, niin kauan kuin löytyy voima, joka kykenee sen kumoamaan.

Markkinavoimia ei pidä sekoittaa omistajiin, vaikka kauppaa käytäisiin valon nopeudella. Markkinat toteuttavat omistajien tahtoa. Markkinat maksimoivat voittoja omistajien taskuun. Omistajilla on taloudellinen valta, joka on kaiken vallan perusta. Vaikka markkinavoimat vaikuttaisivatkin marssin tahtiin, niin omistajat valitsevat orkesterin ja marssin.

Lisää aiheesta täällä.

Anteeksi kuinka

Kuvat: Kaija Olin-Arvola, Sarjasta: On Suomi köyhä.

Eilen Kokoomuksen Yle ravisutti Suomen kansaa uutisella, miten johtajien palkat suhteutuvat yrityksen voittoihin. Jos nyt ideologista aivopesua voidaan uutiseksi lukea.

Näin kuitenkin luotiin kuvaa siitä kuin johtajat olisivat suhteettoman suuret palkkansa ansainneet ja myös yhtiöidensä tuotot luoneet.

Tosiasiassa yhtiön tuoton luovat työntekijät. He tekevät työn, mutta saavat korvauksena vain työvoimansa hinnan, joka noteerataan niin alhaiseksi kuin mahdollista. Työn tulos työntekijältä riistetään.

Pienellä palkalla raatava työläinen on se, joka luo tuloksen. Hänen selkänahastaan revitään voitot. Tämän tietää myös komissaari Olli Rehn, joka juuri siksi vaatii palkkojen alentamista.

Johtajat ovat niitä, jotka korjaavat sadon palkkoina ja bonuksina.

Tässä vertailussa paras oli Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula ja Nokia-pomo Stephen Elop hännänhuippu. Omiin saamisiinsa verrattuna edellinen oli riistänyt työntekijöitään tehokkaimmin.

Tänään jo posteljoonikin ihmetteli, miten kauan Elopin annetaan jatkaa Nokian tuhoamista.