Nuoret alkoivat seurata anime-elokuvia ja manga-sarjakuvia sillä seurauksella, että oma identiteetti alkoi hämärtyä, seksuaalisuudesta tuli ongelma ja nuoret alkoivat eristäytyä. Monenlaisia myyttejäkin aiheeseen liittyy. Esimerkiksi se, että jos mies pysyy neitsyenä kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka, hänet palkitaan velhon voimilla.
Kulttuuri on siis lähtöisin Japanista. Wikipedia kertoo:
”Hikikomori (jap. 引き篭もり, hikikomori,
’eristyksiin vetäytyvä’) on japanilainen termi, jolla viitataan
sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin ja tähän
vetäytymisilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen
psykologi Tamaki Saitō.[1] Hikikomori-ilmiö on todennäköisesti ollut
olemassa pidemmän aikaa, mutta on pysynyt piilossa. Japanissa on
arvioitu olevan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia hikikomoreita. Termiä
hikikomori käytetään Japanissa virallisissa yhteyksissä vain
äärimmäisistä tapauksista, mutta puhekielessä hikikomori voi tarkoittaa
miltei ketä tahansa, joka lyhyeksikin aikaa vetäytyy omiin oloihinsa ja
välttelee sosiaalisia kontakteja.
Ilmiöön liitetään usein myös sana otaku,
mikä tarkoittaa omistautuneesti anime- ja mangaharrastukseensa
uppoutunutta ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Japanissa on erittäin
voimakas anime- ja manga-aiheinen alakulttuuri, johon kuuluu muun muassa
erilaisten lelujen, tyynyjen, kirjojen keräilemistä. Jotkut jopa ovat
päättäneet ryhtyä ’hikikomoriksi’ ja ryhtyä elämään näiden esineiden
kanssa sosiaalisen elämän sijasta. Tämä ollaan Japanissakin todettu
ongelmaksi, ja tästä syytetään voimakasta anime[-]aiheista
viihdeteollisuutta, joka jopa osin suosittelee tämmöisen elämän
aloittamista.
[…] Hikikomori-ilmiö tuli julkisuuteen
vuonna 2000, kun 17-vuotias hikikomori kaappasi linja-auton ja tappoi
yhden matkustajista Fukuokassa. Japanin media alkoi tuoda pian
julkisuuteen muita erakkomaisesti eläneiden tekemiä rikoksia, ja termi
hikikomori levisi yleiseen tietoon. Tällainen uutisointi levitti
uhkaavaa mielikuvaa hikikomoreista ja herätti pelkoa. Asiantuntijoiden
mukaan hikikomorit kuitenkin ovat yleensä epäsosiaalisia, eivät
väkivaltaisia. Japanilaisten yleinen asenne hikikomoreita kohtaan on
muuttunut ajan myötä myötätuntoisemmaksi.”
SUOMALAISIA HIKIKOMOREJA on alettu kutsua hikkyiksi. Heitä tapaa ainakin Ylilauta-sivuston Hikikomerosta. Sivusto on varsin suosittu. Itsensä se määrittelee näin: ”Ylilauta. Suomalaisen internetkulttuurin sanansaattaja – jo 42 809 188 lähetettyä viestiä!” Moderointia ei sivustolla harrasteta, vaikka jonkinlaisia sääntöjä onkin. Suosiosta kertoo myös mainostajien runsas määrä. Ylilaudalla kerrotaan käyvän kuukausittain kolme miljoonaa vierailijaa. Sivulatauksia sanotaan kertyvän yli 20 miljoonaa ja viestejä lähetettävän joka kuukausi lähes miljoona kappaletta.
Seurattuani Ylilaudan Hikikomeroa olen huomannut, että siltä yritetään karkottaa kaikki normot eli ihmiset, jotka pyrkivät asialliseen keskusteluun nuorten kuumotuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisesta eristäytymisestä.
Todelliset hikkyt ovat aatelia. Oikea hikky sulkeutuu kokonaan omaan maailmaansa. Hän asuu ”pahvilaatikossa” tai ”komerossa”, mikä tarkoittaa neljän seinän sisällä pysymistä. Oikea hikky on vasta, kun on ollut vähintään kuusi kuukautta komerossa ja käynyt korkeintaan kaupassa.
HIKKYN AIKA kuluu internetin keskustelupalstoilla, peleissä ja tv:n katsomisessa. Toisaalta hän haluaa olla yksin, mutta samalla hän myös kärsii yksinäisyydestä.
Muutama esimerkki Hikikomeron puheenvuoroista:
”Joskus on sellainen olo, että joku
tuolla ylhäällä halua ihan tarkoituksella ajaa minut hulluksi,
helppoahan se on kun olen näin hemmetin herkkä ärsykkeille. Minä tiedän,
ettei tämä ole totta, mutta kaikki on alkanut tuntua niin omituiselta,
todellisuus on todella alkanut rakoilemaan ja koko yhteiskunta tuntuu
minua varten pystytetyltä helvetiltä.”
”Syömisestään kannatta pitää huolta ja
omia menneisyyden traumoja kannattaa miettiä ja ulkona kannattaa
sulautua katukuvaan, että ei joudu kenenkään silmätikuksi. En neuvo
ketään ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhtymään normoksi.”
”Turha toivo. Tätäkin yhteiskuntaa ollaan
ajamassa Amerikan malliin. Kukaan ei välitä. Kohta ei ole minkäänlaista
terveydenhuoltoa tai sosiaaliturvaa. Kannattaisi vähän ottaa selvää
ennen kuin luottaa tuollaiseen skeidaan. Joukkotiedotusta seuraamalla
saa hyvän käsityksen siitä, miten ihmisiä ollaan tyhmistämässä ja
raaistamassa. Ainoa, mikä ratkaisee, on raha.”
”Menen kärkkäiselle tekemään joka
kuukautisen pakollinen ruuanhakureissu (syön koiranruokaa koska ihan
samat ravintoarvot kun ihmisten ruuassa paitsi paljon halvempaa) jotain
vitun yltiöpositiivisia normoja niiden 20 kg säkkien edessä tiellä otan
purina 20 kg säkki ja normot alkavat ahdistelemaan jostain jutuista että
onko minulla koira jne ahdistun vitusti ja huijaan jotain että on joo
ja lähden nopeasti pois koiranruokasäkin reuna osuu johonkin hyllyn
terävään kulmaan ja kohta koko lattia täynnä koiranruokaa
paniikkikohtaus laukeaa ja juoksen pois kaupasta ennen kuin myyjät
tulevat vainoamaan ja nöyryyttämään.”
”Työ/opiskelupaikan ei pitäisi olla
poissulkeva tekijä, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta loisia KELAn
tai sossun rahoilla. Monille ei yksinkertaisesti myönnetä mitään tukia
for whatever. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että se työ/opiskelu
itsessään saattaa olla henkilön ahdistusta ja masennusta lisäävä tekijä,
koska suomalainen työkulttuuri ja oppilaitokset ovat perseestä. Töissä
käynti tai opiskelu ei automaattisesti tarkoita, että sinulla on
kavereita. Ei Suomessa.”
Oman aihepiirinsä muodostavat lääkkeet, ja mm. ilokaasun saatavuutta kysellään. Ulkonäköpaineita on tietysti runsaasti. Porukka on miesvoittoista. Keskusteluun on noussut kysymys, voiko nainen ylipäätään olla hikky.
OMA LUKUNSA ovat itsetuhoiset ajatukset ja keskustelut itsemurhista. Erilaisia keinoja ja onnistumisen mahdollisuuksia tappaa itsensä mietitään. Vinkkinä esitetään, että jos aikoo tappaa itsensä hyppäämällä jostain korkeasta paikasta, sitä ennen kannattaa syödä kourallinen verta ohentavia lääkkeitä, jotta vuotaa nopeasti kuiviin.
En tiedä kuinka paljon Suomessa kateissa olevista nuorista on hikkyjä. Olin kuitenkin hämmästynyt, kun soitin suuren koulun rehtorille, joka ei ollut asiasta kuullutkaan. Täysin tietämättömiä olivat myös sosiaalityöntekijät.
Kysyin asiaa myös Mielenterveyden keskusliitosta, jossa minulle vastasi kaksi ihmistä. Toinen oli täysin tietämätön koko ilmiöstä ja toinen sanoi kuulleensa, että tällaista on jossain ulkomailla, mutta ei Suomessa.
Kuitenkin Suomessa käytetään rahaa mielenterveys- ja nuorisotyöhön sievoisia summia. Poliittiset nuorisojärjestöt saavat osansa, vaikka varsinaista toimintaa nuorten keskuudessa ei ole. Pääpaino on politiikassa, jossa toivoa ei ole näkyvissä. Lapsilta ja nuorilta leikataan ronskilla kädellä, vaikka juuri heihin pitäisi panostaa.
Edellä kuvattu ilmiö on ajankuva. Siihen pitää reagoida.