Hikikomori – Hikikomero – Hikky

Joitain vuosia sitten Suomessa kiinnitettiin huomiota siihen, että kymmeniä tuhansia nuoria on "kateissa" yhteiskunnasta. Heitä ei ole kouluissa eikä töissä. Suomalaisen yhteiskunnan vastaus ongelmaan oli ns. etsivä nuorisotyö. Kuntiin palkattiin "etsiviä nuorisotyöntekijöitä", mutta tehtävän onnistumisesta ei ole enemmälti raportoitu.

Kurkistus "hikkyn" komeroon. Kuva: Kaija Olin-Arvola.

SUOMEEN LEVISI muutama vuosi sitten manga- ja animekulttuuri, joka sai suuren suosion. Siihen kuului myös larppaaminen. Vallankin nuoret tytöt alkoivat pukeutua sarjakuvien ja piirrettyjen elokuvien antamien mallien mukaisesti.

Nuoret alkoivat seurata anime-elokuvia ja manga-sarjakuvia sillä seurauksella, että oma identiteetti alkoi hämärtyä, seksuaalisuudesta tuli ongelma ja nuoret alkoivat eristäytyä. Monenlaisia myyttejäkin aiheeseen liittyy. Esimerkiksi se, että jos mies pysyy neitsyenä kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka, hänet palkitaan velhon voimilla.

Kulttuuri on siis lähtöisin Japanista. Wikipedia kertoo:

”Hikikomori (jap. 引き篭もり, hikikomori, ’eristyksiin vetäytyvä’) on japanilainen termi, jolla viitataan sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin ja tähän vetäytymisilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi Tamaki Saitō.[1] Hikikomori-ilmiö on todennäköisesti ollut olemassa pidemmän aikaa, mutta on pysynyt piilossa. Japanissa on arvioitu olevan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia hikikomoreita. Termiä hikikomori käytetään Japanissa virallisissa yhteyksissä vain äärimmäisistä tapauksista, mutta puhekielessä hikikomori voi tarkoittaa miltei ketä tahansa, joka lyhyeksikin aikaa vetäytyy omiin oloihinsa ja välttelee sosiaalisia kontakteja.

Ilmiöön liitetään usein myös sana otaku, mikä tarkoittaa omistautuneesti anime- ja mangaharrastukseensa uppoutunutta ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Japanissa on erittäin voimakas anime- ja manga-aiheinen alakulttuuri, johon kuuluu muun muassa erilaisten lelujen, tyynyjen, kirjojen keräilemistä. Jotkut jopa ovat päättäneet ryhtyä ’hikikomoriksi’ ja ryhtyä elämään näiden esineiden kanssa sosiaalisen elämän sijasta. Tämä ollaan Japanissakin todettu ongelmaksi, ja tästä syytetään voimakasta anime[-]aiheista viihdeteollisuutta, joka jopa osin suosittelee tämmöisen elämän aloittamista.

[…] Hikikomori-ilmiö tuli julkisuuteen vuonna 2000, kun 17-vuotias hikikomori kaappasi linja-auton ja tappoi yhden matkustajista Fukuokassa. Japanin media alkoi tuoda pian julkisuuteen muita erakkomaisesti eläneiden tekemiä rikoksia, ja termi hikikomori levisi yleiseen tietoon. Tällainen uutisointi levitti uhkaavaa mielikuvaa hikikomoreista ja herätti pelkoa. Asiantuntijoiden mukaan hikikomorit kuitenkin ovat yleensä epäsosiaalisia, eivät väkivaltaisia. Japanilaisten yleinen asenne hikikomoreita kohtaan on muuttunut ajan myötä myötätuntoisemmaksi.”

SUOMALAISIA HIKIKOMOREJA on alettu kutsua hikkyiksi. Heitä tapaa ainakin Ylilauta-sivuston Hikikomerosta. Sivusto on varsin suosittu. Itsensä se määrittelee näin: ”Ylilauta. Suomalaisen internetkulttuurin sanansaattaja – jo 42 809 188 lähetettyä viestiä!” Moderointia ei sivustolla harrasteta, vaikka jonkinlaisia sääntöjä onkin. Suosiosta kertoo myös mainostajien runsas määrä. Ylilaudalla kerrotaan käyvän kuukausittain kolme miljoonaa vierailijaa. Sivulatauksia sanotaan kertyvän yli 20 miljoonaa ja viestejä lähetettävän joka kuukausi lähes miljoona kappaletta.
Seurattuani Ylilaudan Hikikomeroa olen huomannut, että siltä yritetään karkottaa kaikki normot eli ihmiset, jotka pyrkivät asialliseen keskusteluun nuorten kuumotuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisesta eristäytymisestä.

Hikkyt eivät tykkää normoista. Kuva: Ylilauta

Todelliset hikkyt ovat aatelia. Oikea hikky sulkeutuu kokonaan omaan maailmaansa. Hän asuu ”pahvilaatikossa” tai ”komerossa”, mikä tarkoittaa neljän seinän sisällä pysymistä. Oikea hikky on vasta, kun on ollut vähintään kuusi kuukautta komerossa ja käynyt korkeintaan kaupassa.


HIKKYN AIKA kuluu internetin keskustelupalstoilla, peleissä ja tv:n katsomisessa. Toisaalta hän haluaa olla yksin, mutta samalla hän myös kärsii yksinäisyydestä.
Muutama esimerkki Hikikomeron puheenvuoroista:

”Joskus on sellainen olo, että joku tuolla ylhäällä halua ihan tarkoituksella ajaa minut hulluksi, helppoahan se on kun olen näin hemmetin herkkä ärsykkeille. Minä tiedän, ettei tämä ole totta, mutta kaikki on alkanut tuntua niin omituiselta, todellisuus on todella alkanut rakoilemaan ja koko yhteiskunta tuntuu minua varten pystytetyltä helvetiltä.”

”Syömisestään kannatta pitää huolta ja omia menneisyyden traumoja kannattaa miettiä ja ulkona kannattaa sulautua katukuvaan, että ei joudu kenenkään silmätikuksi. En neuvo ketään ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhtymään normoksi.”

”Turha toivo. Tätäkin yhteiskuntaa ollaan ajamassa Amerikan malliin. Kukaan ei välitä. Kohta ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa tai sosiaaliturvaa. Kannattaisi vähän ottaa selvää ennen kuin luottaa tuollaiseen skeidaan. Joukkotiedotusta seuraamalla saa hyvän käsityksen siitä, miten ihmisiä ollaan tyhmistämässä ja raaistamassa. Ainoa, mikä ratkaisee, on raha.”

”Menen kärkkäiselle tekemään joka kuukautisen pakollinen ruuanhakureissu (syön koiranruokaa koska ihan samat ravintoarvot kun ihmisten ruuassa paitsi paljon halvempaa) jotain vitun yltiöpositiivisia normoja niiden 20 kg säkkien edessä tiellä otan purina 20 kg säkki ja normot alkavat ahdistelemaan jostain jutuista että onko minulla koira jne ahdistun vitusti ja huijaan jotain että on joo ja lähden nopeasti pois koiranruokasäkin reuna osuu johonkin hyllyn terävään kulmaan ja kohta koko lattia täynnä koiranruokaa paniikkikohtaus laukeaa ja juoksen pois kaupasta ennen kuin myyjät tulevat vainoamaan ja nöyryyttämään.”

”Työ/opiskelupaikan ei pitäisi olla poissulkeva tekijä, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta loisia KELAn tai sossun rahoilla. Monille ei yksinkertaisesti myönnetä mitään tukia for whatever. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että se työ/opiskelu itsessään saattaa olla henkilön ahdistusta ja masennusta lisäävä tekijä, koska suomalainen työkulttuuri ja oppilaitokset ovat perseestä. Töissä käynti tai opiskelu ei automaattisesti tarkoita, että sinulla on kavereita. Ei Suomessa.”

Seksuaalinen epävarmuus on yksi keskeisiä ongelmia. Sitä pohditaan paljon. Yhä edelleen itsetyydytystäkin pidetään jotenkin häpeällisenä ja jopa syntinä.

Oman aihepiirinsä muodostavat lääkkeet, ja mm. ilokaasun saatavuutta kysellään. Ulkonäköpaineita on tietysti runsaasti. Porukka on miesvoittoista. Keskusteluun on noussut kysymys, voiko nainen ylipäätään olla hikky.


OMA LUKUNSA ovat itsetuhoiset ajatukset ja keskustelut itsemurhista. Erilaisia keinoja ja onnistumisen mahdollisuuksia tappaa itsensä mietitään. Vinkkinä esitetään, että jos aikoo tappaa itsensä hyppäämällä jostain korkeasta paikasta, sitä ennen kannattaa syödä kourallinen verta ohentavia lääkkeitä, jotta vuotaa nopeasti kuiviin.

En tiedä kuinka paljon Suomessa kateissa olevista nuorista on hikkyjä. Olin kuitenkin hämmästynyt, kun soitin suuren koulun rehtorille, joka ei ollut asiasta kuullutkaan. Täysin tietämättömiä olivat myös sosiaalityöntekijät.

Kysyin asiaa myös Mielenterveyden keskusliitosta, jossa minulle vastasi kaksi ihmistä. Toinen oli täysin tietämätön koko ilmiöstä ja toinen sanoi kuulleensa, että tällaista on jossain ulkomailla, mutta ei Suomessa.

Kuitenkin Suomessa käytetään rahaa mielenterveys- ja nuorisotyöhön sievoisia summia. Poliittiset nuorisojärjestöt saavat osansa, vaikka varsinaista toimintaa nuorten keskuudessa ei ole. Pääpaino on politiikassa, jossa toivoa ei ole näkyvissä. Lapsilta ja nuorilta leikataan ronskilla kädellä, vaikka juuri heihin pitäisi panostaa.

Edellä kuvattu ilmiö on ajankuva. Siihen pitää reagoida.