keskiviikko 27. helmikuuta 2013

www.jumala.com



Kuva: Kaija Olin-Arvola: Sulava valtaistuin

Tuli eilen vilkaistua tv:stä sellainen ohjelma kuin Leijonanluola Suomessa. Siinä rahanahneet sijoittajat ”tutustuvat” erilaisiin yritysideoihin ja näyttelevät tosi-tv:tä. Selvää on, että kaikki on viimeisen päälle käsikirjoitettua ja ohjattua. Kaikki on etukäteen päätetty.

Leijonat ovat minulle tuiki tuntemattomia rahamiehiä, mutta yksi vanhan kapitaalin edustaja tuntuu olevan mukana ainakin nimestä Ahlström päätellen. Tunnen laulun, en naista ja kättä en anna.

Petri Sarvamaa (kok) oli saanut tilaisuuden olla tukemassa tummaihoista kaunotarta, joka on aikeissa pelastaa Suomen kansan liikalihavuudelta. Petrin osa oli pidellä mittanauhaa ja näyttää, millaiseen kuosiin suomalaiset pitäisi kitistää. Leijonat eivät anna hyvään hankkeeseen 50 000 euroa, mutta Sarvamaa saa kallisarvoista mainosaikaa ja tukea EU-vaaleja ajatellen.

Eivät anna Leijonat rahaa ukollekaan, joka on keksinyt muikunperkauskoneen. Sinänsä olisi kehittämisenarvoinen vempele, koska kaikki muikunperkaajat ovat jo kuolemassa vanhuuteen. Mutta tämä ei rahalla myrkytettyjä kiinnosta, koska koneen kehittäminen veisi liikaa aikaa ja muikut peratetaan tietysti tulevaisuudessa thaimaalaisilla. Leijonat tahtovat nopeita voittoja.

Mutta aivan lopuksi tunnelma tihentyy. Lavalle astuu kolme rohkeaa miestä, yksi kopeasti lakki päässä. Heillä on pistämätön idea: ostopalautus.com. Kun ostaa heidän kauttaan tuotteita, saa bonuksia, jotka ovat Ahlströmin mukaan tulevaisuuden valuutta. Tässäkin on tarkoitus tehdä tyhjästä rahaa jumalan ja bitcoinien tavoin. Moneen kertaan tutkittu asia on, että kuluttajat aina viimekädessä maksavat kaikenlaiset bonukset ja muut vedätykset. Vielä kukaan maailmassa ei ole rikastunut shekkejä kirjoittelemalla ja rahaa jakamalla, olipa rahan nimi mikä tahansa.

Leijonat haistavat nopean rahan ja lähtevät mukaan. Hanke saa 75 000 euroa ja sijoittaja viiden prosentin osuuden.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kelpaisko sulle muutama milli?





Kuva: Kaija Olin-Arvola


Posteljooni tiesi, että ainakin pääkaupunkiseudulla on pulaa jo pakettiautonkuljettajista. Internet-kauppa on lisännyt kuljetustarvetta. Paketteja pukkaa. Varmaan monikin ryhtyisi työhön, jos olisi ajolupa eli kortti.

Liikenteen turvallisuusvirasto eli Trafi kilpailutti kuljettajatutkintojen vastaanoton vuosille 2011-2014 ja sai yhden ainoan tarjouksen A-Katsastus Oy:n tytäryhtiöltä Ajovarma Oy:ltä.

Ajovarman liikevaihto oli 2010 7,96 miljoonaa euroa ja tulos 639 000 euroa. Vuonna 2011 liikevaihto nousi 11,5 miljoonaan euroon ja tulos 3,78 miljoonaan euroon. Näin tehtiin kilpailutuksella erinomainen bisnes yhdelle yhtiölle.

Tammikuussa nousi autokouluissa tapahtuva opetus 300 eurolla eli 16 prosentilla. Opetuslupaopetuksen hinta kohosi 700 eurolla eli kolminkertaiseksi, kun autokoulussa annattavan opetuksen osuutta lisättiin.

Autoliiton päätoimittaja Eila Parviainen kirjoittaa (Moottori 2-2013): ”Jälleen viranomaispäätöksellä on kasvatettu yhden toimialan liiketoimintaa, kavennettu kuluttajan valintamahdollisuuksia ja lisätty kuluttajan kustannuksia.”

”Muitakin erikoisia piirteitä asiaan liittyy. Ajovarman toimitusjohtajana sattuu olemaan Hannu Pellikka, joka on tehnyt pitkän virkauran AKE:ssa/Trafissa. Ajovarma ja A-Katsastus ei maksa voitoistaan käytännössä lainkaan veroja Suomeen. Kaiken pohjalla vielä se tosiasia, että me veronmaksajathan lopulta omistamme Trafin. Trafi siis ulkoistaa omat ydintoimintansa ja maksattaa siitä aiheutuvan kustannusnousun omistajillaan eli meillä – eivätkä edes verotulot tule meidän hyväksemme”, kirjoittaa Eila Parviainen.

Mitä ajattelee asiasta liikenneministeri? Mitä tekee hallitus?



lauantai 16. helmikuuta 2013

Mistä näitä vatipäivä tulee?


Kuva: Anne Frank

Ensin tuli yksi feissarin seinälle, joka sanoi olevansa suvaitsevainen fasisti. Minä luulin sitä vitsiksi ja vastasin, että suvaitsevainen fasisti on oxymoron. Eilen niitä ilmaantui monta ja ne rupesivat vääntämään sellaista juttua, että Anne Frank kirjoitti satuja ja mitään holocaustia ei ole koskaan ollutkaan ja että kansallissosialistit saivat paljon hyvää aikaan.

Ilmeisesti olisi korkea aika jälleen ryhtyä historian kertaukseen. Minä palautan nyt vain mieliin, mitä Paavo Rintala sanoo kirjassaan Paavalin matkat: ” Ja sitä mukaa kuin Nűrnbergin oikeudenkäynti laajeni ja uusia todistajia haastettiin puhumaan, Eurooppa alkoi vihdoin tajuta, mitä oli kätkeytynyt sellaisten nimien taakse kuin Auschwitz, Treblinka, Dachau, Mauthausen, Kiovan lähellä oleva Babij Jar sekä monet, monet muut kylien nimet Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Riian lähellä, Tallinnan lähellä ja koko Hitlerin Saksan miehittämällä Puolan ja Neuvostoliiton maaperällä.

Kansallissosialistisen Saksan todelliset päämäärät ja sen käymän tuhoamissodan ennen näkemättömän demooninen ilme alkoi paljastua. ---

Ja jos maantieteellisesti katsotaan tilannetta, tuntui siltä, että Suomikin oli tuohon aikaan Eurooppaa. Euroopan sivistyksen etuvartija-asemasta oli meillä puhuttu paljon. Mutta tässä tilanteessa suomalaiset tiedostivat todellisuuden hyvin vitkaan. Kuvaavaa on minusta, sellainen pieni esimerkki, että ensimmäinen teos, jonka suomalaiset suurkustantajat julkaisivat koko asiasta, oli Göbbelsin läheisen apulaisen kirjoittama Nűrnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä; teos jossa luodaan sankarinhohto ja marttyyrius lähes kaikkien Hitlerin pääapureitten ylle, jopa sellaisenkin henkilön kuin Puolan kenraalikuvernöörinä toimineen Frankin ylle. ---

Toisen maailmansodan koko alastoman tosiasian nieleminen oli meille karvas pala, me kun olimme osallistuneet siihen Hitlerin Saksan epävirallisina aseveljinä, jopa niin pitkälle, että kanssasotimisesta olisi koitunut koko Suomen kansan tuho, mikäli tuo ”epäviralliseksi aseveljeydeksi” ilmoitettu tosiasiallinen Hitlerin Saksan ihailu olisi päässyt kehittymään siihen pisteeseen, mihin meidän silloinen oikeistomme sen halusi kehittyväksi. ---

Suomi säästyi toisessa maailmansodassa hyvin paljolta pahalta. Tietenkään se ei säästynyt viime kädessä sen takia, että sillä oli armeija ja es. upseerikunta ja suojeluskunta ja ylipäällikkö,

vaan sen takia että Suomella oli kuitenkin kaiketenkin vanhat juurevat demokratian perinteen,

että meidän maamme enemmistö toisen maailmansodan aikana muodostui vielä tuollaisista alle 10 ha maanviljelijöistä sekä kaupunkien ja asutuskeskusten työläisistä.

Ja tätä Suomen kansan enemmistöä oli hyvin vaikea minkäänlaisen yläluokan saada uskomaan Hitlerin tuhatvuotisen valtakunnan ihanuuteen, koska se ajatteli maalaisjärjellään ja koska se oli saanut ajatella sillä itsenäisesti jo kauan.

Otamme vertailukohdaksi esimerkiksi Unkarin ja Romania, joissa tuollaista suurta itsenäistä demokraattista kansankerrosta ei ollut päässyt koskaan syntymään syystä että nämä maat kuuluivat pienen yläluokan omistukseen.

Unkarissa esimerkiksi katolinen kirkko ja harvat suuromistajat olivat koko Unkarin maan paitsi omistajia myös yleisen mielipiteen valtiaita, sensuureja. Ne määräsivät, mitä tavalliset ihmiset sai ajatella, mitä ei. Siksi Unkarista ja Romaniasta tuli niin huokeasti Natsi-Saksan orjia. ---

Silloin ei ollut telkkareita, mutta radio oli ja sanomalehtiä ja yliopistoja. Niissä opetettiin, että Hitler, hienoo, suurta, jaloo.”

Ilmeisesti nämä opetukset ovat unohtumassa. Nyt maailma on toinen. Suomi on toinen. Meillä on paljon turhautuneita ihmisiä, jotka ovat alttiita fasistiselle aivopesulle. Jälleen Unkarista ja Romaniasta kuuluu kummia ja haisee palaneelle. Historiattomuus on suuri vaara.

Lähde: Paavo Rintala, Paavalin matkat, Otava 1972



Kuva: Auschwitz

torstai 14. helmikuuta 2013

A-talk ja nettomaksaja


Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hussenstein, Konstanz

Eilen illalla A-talkissa Esko Seppänen, Kimmo Sasi, Jouni Backman ja Timo Soini keskustelivat EU-budjetista Jan Anderssonin johdolla. Ohjelma oli sekä hyvin mainostettu että odotettu.

Neljännes ohjelma-ajasta toimittajalta meni porukan paimentamiseen kuin tarhatädiltä. Neljännes ennalta suunnitellun materiaalin esittämiseen ja oikeaan aikaan ulosajamiseen. Neljännes käsitteiden täsmentämiseen ja viimeinen neljännes keskusteluun, joka ei ollut keskustelua, vaan tivaamista.

Mitä jäi käteen? Se ennalta tiedetty tosiasia, että Suomi on EU:n nettomaksaja eli Suomi maksaa enemmän kuin mitä EU:sta saa. Vain pari vuotta joskus EU-historian alkuvuosina Suomi sai enemmän kuin antoi.

Miksi näin? Suomi on rikas. Ja niin kuin Jouni Backman sanoi, pitäähän Suomen maksaa, koska Suomella menee hyvin ja me olemme mukana tässä solidaarisuusliitossa. Miksiköhän meillä sitten koko ajan valitetaan talousvaikeuksia ja kansalaisia uhkaillaan uusilla veronkorotuksilla ja sosiaaliturvan leikkauksilla? Tähän kysymykseen olisin toivonut Anderssonin puuttuvan.

Esko Seppäsen ansiota keskustelussa oli, että hän edes jotenkin järkeenkäyvästi onnistui selittämään EU:n omien laskelmien ja Suomen tekemien eron. Vai pystyikö? Miksi nämä laskelmat poikkeavat toisistaan? Miksi on kahdet laskelmat? Kimmo Sasin mukaan EU:n laskelmat ovat vielä kaiken lisäksi salaisia. Miksi ne sitten laitettiin julki? Mitä läpinäkyvyyttä asioiden salaaminen on?

Timo Soini yritti koko keskustelun ajan ottaa itselleen ylimääräistä puheaikaa, niin että hänen omatkin puheenvuoronsa menivät hulinaksi.

Sisulla sain katsottua ohjelman loppuun, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että ainakaan minä en tullut siitä hullua hurskaammaksi.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Mikä ihmeen bitcoin?




Ilmeisesti tämä salaperäinen raha on ollut maailmassa jo pitkään. Sen alkuperää ovat yrittäneet monet selvittää. Rahan väitetään olevan maksuvälineenä kätevämmän kuin euron tai dollarin.

Koska rahaa on luotu vain rajallinen määrä, sitä myydään niukkuuden oloissa ja sen arvo heilahtelee tietysti tämän mukaisesti, mikä mahdollistaa keinottelun. Rahan suomalainen konsultti kertoo, että bitcoineja ”louhivat” lukemattomat nörtit tietokoneillaan eri puolilla maailmaa. Ja tämä on sitten se työ, joka uuteen rahaan sitoutuu ja luo sen arvon.

Bitcoinia voidaan vaihtaa mihin tahansa valuuttaan ja takaisin. Eli se kellä on paljon rahaa voi keikuttaa myös bitcoinin arvoa. Kun halvalla ostaa ja kalliilla myy, niin kyllä siinä välissä aina jotain jää taskuun.

Virtuaalirahasta on nyt luotu myös kolikko. On halvempaa mallikolikkoa karvalakkikansalle ja kultaa ja hopeaa niille, jotka ovat jo rikastuneet. Talouselämä lehti kysyy, joko keskuspankit huolestuvat.

Enemmän kuin keskuspankeista, minä olen huolestunut tuulipukukansasta, joka nyt jälleen kerran houkutellaan mukaan pikavoittojen toivossa. Feissarissa mainoskampanja on täydessä käynnissä.

Mainittakoon vielä, että bitcoin kelpaa kyllä maksuvälineenä joissakin paikoissa enenevässä määrin. Pokeripöydissäkin sillä voi pelata siellä, täällä ja tuolla.

Itse aion edelleenkin jatkaa elämääni vähäisenä maksuvälineenäni euro.

Kannattaa katsoa, ettei tarvitse katua.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hei me nauretaan!


Kuva: Kaija Olin-Arvola


Tv:n huumoriosastolla on tapahtunut sukupolven vaihdos. Ilmeisesti alueen ovat miehittäneet kokoomusnuoret, joiden illanviettoja ohjelmat nykyisin muistuttavat. Tekijöillä näyttää olevan paljon hauskempaa kuin katsojilla.


Varsin suosittuja naurunaiheita tuntuvat olevan sairaat, yhteiskunnan syrjäyttämät vähäosaiset, maahanmuuttajat huonon suomen kielensä kanssa, huonokuntoiset vanhukset ja köyhät tietysti.


Pellet eivät ole ilmeisesti tajunneet edes kahta tärkeintä komiikan lainalaisuutta. Todellinen koomisuus syntyy ylhäisen alentamisesta ja alhaisen ylentämisestä. Äkkinäiset käänteet ja yllätykset synnyttävät naurun.


Koulukiusaamiseen verrattavaa irvailua on itseä pienempiin kohdistuva pilkka, jota huumoriksi erheellisesti nykyisin luullaan.


Suomalaisten huumorintajusta aikoinaan totesi Neil Hardwick jotenkin tähän tapaan: Suomalaisia naurattavat eniten kännissä housut kintussa piereskelevä ja kiroileva pappi ja poliisi. Pieru, kakka, pissa ja naiminen ovat nyt hauskinta mitä kuvitella saattaa.


Poliittista satiiria ei enää ole, vaikka ohjelmien tekijät kuvittelevatkin, että naurua riittää, kun sanoo Väyrynen tai demari.
 
 
Tälle minä nauran: Pääministeri Jyrki Katainen vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki. Kataisen ohittaessa potilasta tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Katainen pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.





lauantai 9. helmikuuta 2013

Tavoitteena ihmisten tyhmistäminen ja raaistaminen


Minun väitteeni on, että ihmisten tyhmistäminen on tietoista ja ohjelmallista tässä maassa ja koko läntisessä maailmassa. Tästä seuraa myös maailmanlaajuinen raaistaminen ja raaistuminen.
Tämän maailman tärkein arvo on raha. Tärkein ominaisuus ahneus. Mainokset parasta taidetta.

Pissa, kakka ja alapäähuumori kukoistavat. Kulttuuri ja taide ovat muuttaneet vessaan ja bordelleihin. Niiden arvostamisesta on tehty arveluttavaa.

Yhtenä esimerkkinä barbariasta on kirjojen hävittäminen. Kun asuntoa stailataan, ensimmäisenä ulos lentää kirjahylly. Piittaamattomuus vietiin huippuunsa ohjelmassa Ruotsin kaamein kämppä, missä kirjojen etumukset maalattiin eri väreillä ja lukukelvottomilla kirjoilla koristeltiin hylly.
Tällaisen huomion tein joulun alla matkalla Berliiniin: Ennen julkisissa kulkuvälineissä lähes kaikki lukivat, nyt räplätään kännykkää. Sama juttu Pietarissa.

Näin on sanonut Joseph Brodsky: ”Koska ei ole olemassa lakeja, jotka voisivat suojata meitä itseltämme, mikään rikoslaki ei pysty estämään kirjallisuuteen kohdistuvaa todellista rikosta; vaikka voimmekin tuomita kirjallisuuden konkreettisen tukahduttamisen – kirjailijoiden vainoamisen, sensuuritoimenpiteet, kirjanpolttajaiset – olemme voimattomia, kun tapahtuu pahin loukkaus: kirjojen laiminlyönti, niiden lukematta jättäminen. Sitä rikosta ihminen maksaa koko elämällään; jos rikoksentekijänä on kansakunta, se maksaa historiallaan.” (Suomentanut Kalevi Nyytäjä)” (Lainaus Matti Suurpään kirjasta Kuljin missä kuljin, Otava 2008)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Miksi Sauli Niinistö ja muut pelottelevat?


Kuva: Johannes Heinonen.

Puheet kipeistä leikkauksista, jotka ovat pahempia kuin 90-luvun laman jälkeen ja jopa sotakorvausten maksamiseen verrattava ponnistus, palvelevat vain niitä, jotka haluavat siirtää kansankunnan luoman työn tulokset maailman rikkaille. Näiden rikkaiden kärki muodostuu 5000 ihmisestä. Heidän tahtoaan toteutetaan, koska he kykenevät korruptoimaan päättäjät. Näiden rikkaiden pöydiltä tipahtelee murusia, joita poliittiset päättäjät ympäri maailman lattialta keräävät.

Maksumiehiksi pannaan kaikki, jopa syntymättömät lapset neljänteen ja viidenteen polveen. Samat kurkunleikkaajat toteuttavat kansan ryöstämisen kuin 90-luvun laman ”hoidossakin”.

Hoetaan pakkoa, pakkoa ja pakkoa ja menemistä läpi harmaan kiven. Tähän on tultu siksi, että rikkaat on vapautettu veroista ja maa velkaannutettu yksityistämällä palvelut niin pitkälle kuin se suinkin on ollut mahdollista. Yksityistämisen on sanellut oikeistolainen ideologia, ei järki ja omatunto. Ja vasemmisto pokkaa.

Eilisessä puheessaan presidentti Sauli Niinistö mainitsi 90-luvun uhrit, joita olivat suomalaiset yrittäjät ja työttömät. Ja nyt temppu aiotaan uusia. Jo silloin olisi voitu pelastaa pankkien sijasta ihmiset suuntaamalla miljardien pankkituet velallisille. Valinta uhrata ihmiset oli ideologinen.

Kepun Juha Sipilän vertaus sotakorvauksiin pätee sikäli, että nyt maksetaan taloudellisen sodankäynnin tappioita osoitteeseen, missä on pelaamalla hävitetty ihmisten rahat ja sosiaaliturva. Ja toistan: Jälleen kasinopelien maksajiksi laitetaan työtätekevät ihmiset neljänteen ja viidenteen polveen asti. Sipilä miljoonineen lienee hyötyjien puolella. Jokainen tuijottaa omaan salkkuunsa.

Mitään ei ole opittu Koiviston konklaavista. Syytä olisi. Nyt olisi viimeinen hetki ihmisten sanoa: Nyt riittää.



tiistai 5. helmikuuta 2013

Pommit pensseleiksi



Tämän tästä tuskaillaan, että työttömät saavat vastikkeetonta rahaa. Miten niin vastikkeetonta? Pitäväthän he kunnossa työvoimatavaraansa ja uusintavat työkykyään. He uusintavat sitä päivästä päivään ja sukupolvesta toiseen. Ilman työvoimatavaran olemassaoloa ei olisi tuotantoa, ei voittoja eikä kapitalismia.

Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Pysyäkseen ihmisenä ihminen tarvitsee myös mielen ravintoa. Ilman sitä hän sairastuu. Sairas ihminen ei kykene työhön. Sairas ihminen tulee kalliiksi. Sairas ihminen kärsii.

Eikö olisi viisasta, että kaikki ihmiset toteuttaisivat sitä kutsumusta, mikä heistä tekee ihmisiä. Kulttuurin myötä ihmisestä tuli ihminen.
Jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan tyhjiin tehtaisiin ja kunnantaloihin voitaisiin perustaa taide- ja kulttuurikeskuksia. Niissä kaikki voisivat harjoittaa tieteitä, taiteita, kulttuuria ja sivistystä. Monenlaiset käsityötaidot ovat katoamassa. Myös niitä voitaisiin pitää yllä.

Näin yhteiskunta rikastuisi. Näin rikastuisivat yksilöt.

Mistä rahat, kuulen korvissani ammattipoliitikon ja turhan joukon huokailun. Otetaan sieltä, missä on.

Maailman tuhoamiseen sekä teoriassa että käytännössä käytetään suunnattomia summia rahaa ja resursseja. Se kaikki voitaisiin ottaa hyvän palvelukseen. Silloin taidettakin voitaisiin tehdä myös neitseellisistä materiaaleista eikä tarvitsisi tyytyä vain kierrätettyyn, vaikka sekin tietysti hyvä on.

Vai onko niin, että Dolce far niente (suloinen joutilaisuus) on sallittua vain niille, jotka elävät toisten työllä?



Kuvat: Kaija Olin-Arvola Venetsiasta.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Rasisti. Minäkö?



Kuva: Kaija Olin-Arvola

Miksi eivät kaikki voi olla niin kuin minä, sanoi kerran eräs karkkilalainen. Karkkilassa muualta tulleita nimiteltiin savolaisiksi. Aito karkkilalainen oli asunut isiensä sijoilla vähintään 1500-luvulta asti. Moni suomalainen kuvittelee edelleen olevansa jotenkin parempi kuin rajojemme takana asuvat muukalaiset, jotka nyt tunkeutuvat saastuttamaan maatamme ja sen puhdasrotuista kansaa.

Minusta maailma olisi sietämätön, jos kaikki olisivat niin kuin minä.

Sietämätön on tämä maailma tosin nytkin, kun valkoihoisten eurooppalaisten rotupuhdistukset ovat ulottuneet lähes kaikkialle, minne he ovat menneetkin. Ulkonäön perusteella on ihmisiä luokiteltu ja tapettu julmasti ajattelematta lainkaan, että geneettisesti olemme kaikki sukua toinen toisillemme.

Mitä pikemmin maailman kaikki rodut sekoittuvat keskenään, sen parempi. Olisihan ihmiskunnalla siten poistettu yksi murhe.

Ja olisi myös yksi tekosyy vähemmän, jonka taakse naamioida oma ahneus, taloudelliset pyyteet ja maapallon rikkauksien ryövääminen.

Maailman kaunein on ihminen, jossa kaikki rodut sekoittuvat.