Kuva: Anne Frank
Ensin tuli yksi feissarin seinälle, joka sanoi olevansa suvaitsevainen fasisti. Minä luulin sitä vitsiksi ja vastasin, että suvaitsevainen fasisti on oxymoron. Eilen niitä ilmaantui monta ja ne rupesivat vääntämään sellaista juttua, että Anne Frank kirjoitti satuja ja mitään holocaustia ei ole koskaan ollutkaan ja että kansallissosialistit saivat paljon hyvää aikaan.
Ilmeisesti olisi korkea aika jälleen ryhtyä historian kertaukseen. Minä palautan nyt vain mieliin, mitä Paavo Rintala sanoo kirjassaan Paavalin matkat: ” Ja sitä mukaa kuin Nűrnbergin oikeudenkäynti laajeni ja uusia todistajia haastettiin puhumaan, Eurooppa alkoi vihdoin tajuta, mitä oli kätkeytynyt sellaisten nimien taakse kuin Auschwitz, Treblinka, Dachau, Mauthausen, Kiovan lähellä oleva Babij Jar sekä monet, monet muut kylien nimet Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Riian lähellä, Tallinnan lähellä ja koko Hitlerin Saksan miehittämällä Puolan ja Neuvostoliiton maaperällä.
Kansallissosialistisen Saksan todelliset päämäärät ja sen käymän tuhoamissodan ennen näkemättömän demooninen ilme alkoi paljastua. ---
Ja jos maantieteellisesti katsotaan tilannetta, tuntui siltä, että Suomikin oli tuohon aikaan Eurooppaa. Euroopan sivistyksen etuvartija-asemasta oli meillä puhuttu paljon. Mutta tässä tilanteessa suomalaiset tiedostivat todellisuuden hyvin vitkaan. Kuvaavaa on minusta, sellainen pieni esimerkki, että ensimmäinen teos, jonka suomalaiset suurkustantajat julkaisivat koko asiasta, oli Göbbelsin läheisen apulaisen kirjoittama Nűrnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä; teos jossa luodaan sankarinhohto ja marttyyrius lähes kaikkien Hitlerin pääapureitten ylle, jopa sellaisenkin henkilön kuin Puolan kenraalikuvernöörinä toimineen Frankin ylle. ---
Toisen maailmansodan koko alastoman tosiasian nieleminen oli meille karvas pala, me kun olimme osallistuneet siihen Hitlerin Saksan epävirallisina aseveljinä, jopa niin pitkälle, että kanssasotimisesta olisi koitunut koko Suomen kansan tuho, mikäli tuo ”epäviralliseksi aseveljeydeksi” ilmoitettu tosiasiallinen Hitlerin Saksan ihailu olisi päässyt kehittymään siihen pisteeseen, mihin meidän silloinen oikeistomme sen halusi kehittyväksi. ---
Suomi säästyi toisessa maailmansodassa hyvin paljolta pahalta. Tietenkään se ei säästynyt viime kädessä sen takia, että sillä oli armeija ja es. upseerikunta ja suojeluskunta ja ylipäällikkö,
vaan sen takia että Suomella oli kuitenkin kaiketenkin vanhat juurevat demokratian perinteen,
että meidän maamme enemmistö toisen maailmansodan aikana muodostui vielä tuollaisista alle 10 ha maanviljelijöistä sekä kaupunkien ja asutuskeskusten työläisistä.
Ja tätä Suomen kansan enemmistöä oli hyvin vaikea minkäänlaisen yläluokan saada uskomaan Hitlerin tuhatvuotisen valtakunnan ihanuuteen, koska se ajatteli maalaisjärjellään ja koska se oli saanut ajatella sillä itsenäisesti jo kauan.
Otamme vertailukohdaksi esimerkiksi Unkarin ja Romania, joissa tuollaista suurta itsenäistä demokraattista kansankerrosta ei ollut päässyt koskaan syntymään syystä että nämä maat kuuluivat pienen yläluokan omistukseen.
Unkarissa esimerkiksi katolinen kirkko ja harvat suuromistajat olivat koko Unkarin maan paitsi omistajia myös yleisen mielipiteen valtiaita, sensuureja. Ne määräsivät, mitä tavalliset ihmiset sai ajatella, mitä ei. Siksi Unkarista ja Romaniasta tuli niin huokeasti Natsi-Saksan orjia. ---
Silloin ei ollut telkkareita, mutta radio oli ja sanomalehtiä ja yliopistoja. Niissä opetettiin, että Hitler, hienoo, suurta, jaloo.”
Ilmeisesti nämä opetukset ovat unohtumassa. Nyt maailma on toinen. Suomi on toinen. Meillä on paljon turhautuneita ihmisiä, jotka ovat alttiita fasistiselle aivopesulle. Jälleen Unkarista ja Romaniasta kuuluu kummia ja haisee palaneelle. Historiattomuus on suuri vaara.
Lähde: Paavo Rintala, Paavalin matkat, Otava 1972
Kuva: Auschwitz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti