Rauhaa!

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Kun mietin, mitä haluaisin uudelta vuodelta, niin toiveiden ja toivotusten lista on pitkä: iloa, hauskuutta, riemua, kiihkoa, välittämistä, huolettomuutta, terveyttä, hyvyyttä, kärsivällisyyttä, itsehillintää, rajattomuutta, haltioitumista, hurmaa, kiinnostavuutta, lumousta, miellyttävyyttä, viehättävyyttä, hauskuutta, hilpeyttä, hupia ja huvittavuutta, riemua, tyytyväisyyttä, onnea, naurua, oikeudenmukaisuutta, huolettomuutta, ihanuutta, onnekkuutta, auvoisuutta, autuutta ja tyytyväisyyttä.

Jokainen voi jatkaa listaa omilla tärkeinä pitämillään asioilla. Kaikkea ei voi saada, mutta kohtuus on liian vähän.

Jouluna arkkiatri Risto Pelkonen piti koskettavan puheen, josta mieleeni jäi tämä ajatus: Jokainen on oman onnensa seppä yhdessä muiden kanssa.

Jos minun pitäisi valita vain yksi toivotus, toivottaisin maailman kaikille ihmisille rauhaa.

Rauhallista uutta vuotta!

Kulttuurikoti! Minullako?

 

Mikäli Yleen on uskominen ja miksei olisi, niin kulttuurikoti ilmiönä kiinnostaa edelleen, vaikka aihe sinänsä saattaa haiskahtaa vähän vanhahtavalta.

Eilen tv:n iltauutisten kulttuuriosiossa kerrottiin, että kulttuurikotiin kuuluu kirjoja, soittimia ja kauniita, mieluummin antiikkiesineitä.

”Kulttuurikoti-käsite puhuttaa ihmisiä yhä, siihen törmää milloin sisustuslehdissä, milloin nettikeskustelupalstoilla. Millaista huushollia sitten voi nykypäivänä kutsua kulttuurikodiksi? Muutama peruselementti tarvitaan, sanovat kansatieteilijä, huhtikuussa tohtoriksi väittelevä Jukka Relas ja historianprofessori Matti Klinge.

- Pitää olla kirjoja, tauluja, musiikki-instrumentteja, luettelee Relas. Hän painottaa, etta asukkaalla tulee olla kulttuuriesineisiinsä voimakas henkilökohtainen side, ne eivät saa olla pelkkiä koristeita. Mutta kulttuuriarvon omaavia esineitä ei toisaalta tarvitse olla paljon. Jukka Relas pitää kulttuurikotina myös äärimmäisen niukasti ja pelkistetysti sisustettua japanilaista kotia:

- Se voi olla tietoisesti suunniteltu, harkittu minimalistisen japanilaisen tradition jatkumo, hän selittää.” Näin kulttuurikotia määritellään Ylen nettisivulla.

Tämän lisäksi kulttuurikotiin liittyvät tietysti ihmiset ja vilkas seuraelämä. Kuka tahansa ei voi julistaa kotiaan kulttuurikodiksi, koska kulttuurikoti on katsojan silmässä.

Aloin miettiä omaa kotiani tältä pohjalta. Minulla on arvokirjoja sadoittain, arvokkaita taulujakin eikä esineistäkään ole pulaa. Huonekalut edustavat parasta 50-lukua tupakkipöytineen, nojatuoleineen ja jopa musta nahkasohva meillä on. Perintökalleuksiakin sen verran, että mainita saattaa.

Kodissani on myös tauluja ja soittimia enkä nyt tarkoita huuliharppuani. En myöskään pikkuruista okariinoa, jonka vuosia sitten ostin Firenzen Ponte Vecchiolta. Sillä sävelsin ensimmäisen marssilauluni.  Hannu Väisäsen grafiikkaa löytyy ja klassinen hedelmäasetelma, joka ei kylläkään ole hollantilaisen mestarin tekemä, mutta hienot kultakehykset siinä on.

Varsin kulturelleja vieraitakin meillä käy päivittäin. Usein useampiakin. Viime viikolla kävivät Harry Martinson ja Salman Rushdie vain pari mainitakseni. Musiikkipuolelta pidempään on viihtynyt Mozart, joka on myös sielunveljeni. Mahlerin Gustav piipahtaa tuolloin tällöin.


Mutta jokin ei vain täsmää. Uutispätkässä toimittaja kävi läpi Matti Klingen kanssa erilaisia lehtiä, joiden kuvista arvioitiin kotien kulttuuriarvoa ja eikö vain eräästä kuvasta löytynytkin kohta, joka tekee kaiken tyhjäksi: naisen paljaat jalat. Minä olen kotonani aina paljain jaloin. Kotini ei siten voi mitenkään olla kulttuurikoti sanan kaikkein syvimmässä merkityksessä.

Voi minua.

 

Lisää aiheesta Ylen verkkosivulla.

Mitä kaikkea herrat saunassa keksivät

Syksyllä presidentti Sauli Niinistö alkoi puhua inflaatiosta, jolla muka saataisiin lisää liikettä talouden rattaisiin. Tottahan toki kaikkein nuukimmatkin joutuisivat aukaisemaan kukkaronsa nyörejä ja rahaa saataisiin lisää liikenteeseen. Peesaajia ja löytyi ja kohta inflaatio olikin kaikkien talousoppineiden huulilla. Jopa emeritusmeppi Esko Seppäsen, joka kirjassaan Emumunaus asettui ajamaan inflaatiota.



Inflaatiolla on kuitenkin sanana niin paha kaiku ja jokainen tietää, mitä se käytännössä merkitsee: rahanarvon heikkenemistä ja sen ostovoiman pienenemistä, kaiken kallistumista ja köyhien joutumista entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon.



Poliittiset kehäketut keksivätkin uuden taloudellisen termin sisäisen devalvaation. Sillä saatiin aikaan sama lopputulos. Vuodenvaihteessa nousee arvonlisävero ja sen mukana kaikki hinnat ja maksut. Ja tämä tietysti heikentää entisestäänkin heikkoja, joiden selkänahasta aina on maksatettu kaiken maailman herrojen kotkotukset, joilla on vain yksi päämäärä: Heidän itsensä rikastuminen.



Arvonlisäveron tuotosta poliittinen eliitti saa lisää rahaa antaakseen verohelpotuksia rikkaille, pääomittaakseen suuria pankkeja ja syytääkseen rahaa sinne, missä sitä ennestäänkin on. Samalla tulee ostetuksi ääniä vähin äänin.



Sillä mitä muuta sisäinen devalvaatio on kuin inflaatiota. Sisäinen devalvaatio on eufemismi eli kiertoilmaus, joka käytännössä tarkoittaa helvetillistä inflaatiota ja lopunkin hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista, että rikkaat jälleen saisivat enemmän. Rikkaille kun ei riitä paljon, he haluavat kaiken.



Näin kirjoitin syksyllä kaksi vuotta sitten ja tässä nyt ollaan.



Nyt vain perustamaan kodinturvajoukkoja. Saapasrasva haisee jo.

Mitä mainokset kertovat meistä

Sukupuolineutraalit lelukuvastot Ruotsissa ovat herättäneet paljon huomiota maailmalla


Sukupuolineutraalit leikit ovat nyt nousseet uutiseksi Kiinassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, kertoo Svenska Dagbladet.


Minä olen miettinyt viime aikoina, mitä mainokset ylipäätään kertovat maan asukkaista.


Jos joku avaruusolio tekisi tutkimuksen meistä mainosten perusteella, hän varmaan ajattelisi, että ihmiset eivät osaa elää, jos he eivät kaiken aikaa puhu ja pältä. Heillä pitää aina olla kädessä jokin kapula, jota voi räplätä.


Ihmiset eivät edes osaa syödä tai juoda, jos heille ei päivittäin kerrota, mitä voi laittaa suuhunsa. Heille pitää koko ajan neuvoa, minkälaisia vaatteita täytyy pitää.


Tämän lisäksi ihmiset kammoavat vanhenemista.


Ja mikä pahinta, he haisevat pahalta.

Koska suomalaisilta orjilta pyydetään anteeksi?

Samaan aikaan, kun Suomessa tehdään työttömistä lähes rangaistuvankeja, jotka passitetaan pakkotyöhön ilman palkkaa, Saksassa kohistaan vangeista, jotka tekivät IKEA:n johtajasta miljonäärin.

DDR:n vangit valmistivat Ingvar Kampradille huonekaluja puoli-ilmaiseksi ja siitä hyvästä DDR:n johto ajeli Volvoilla eli Folfoilla niin kuin saksalaiset niitä kutsuivat.

Hiljan valmistunut tutkimus synnytti kiivaan keskustelun Saksassa. Kuka on syyllinen? Onko se edelleen DDR, jota ei enää hetkeen ole ollut olemassakaan. Ruotsalaiset pyytävät anteeksi. Eikö Kampradin pitäisi korvata näille väärinkäytetyille uhreille?

Kamprad on muutenkin kunnostautunut mies. Hän on piilottanut varallisuuttaan veroparatiiseihin.

Hänellä on natsimenneisyys.

Koska suomalaiset pakkotyövangit alkavat vaatia korvauksia ja anteeksipyyntöjä?

Terveisiä Berliinistä!

Koko Berliinin matka oli jonkinlaista hyvästijättöä entiselle kotikaupungilleni. Päätin siksi kiivetä myös Berliinin tuomiokirkon huipulle. Kun pääsin kuudenteen kerrokseen, oli pakko pysähtyä läähättämään. Oikean keuhkon ylälohkon puuttuminen ei ole leikin asia eikä ole sepelvaltimotautikaan.

Minun jälkeeni tuli vanhempi pariskunta. Rouva huolestui kovasti ja käski minut istumaan ikkunasyvennykseen lepäämään. Mies otti kamerani ja sanoi, että voi käydä ottamassa minulle kuvat kupolitasanteelta. Rouva kyseli huolestuneena vointiani: Ottako sydämestä? Onko paha olla? Haluanko pirskahduksen hajuvettä piristykseksi? Kun hengitykseni vihdoin tasaantui, sain kerrottua, että minulla on ollut keuhkosyöpä ja siksi oikealta puolelta puuttuu ylälohko. Kerroin, että olen jo kerran Turkissa uinut itseni kuoliaaksi. Rouva katsoi minua kuin ihmettä ja taputti olalle: — Olette ollut hyvin onnekas.

Kun mies viipyi, sanoin naiselle, että myös hän voisi kyllä kiivetä ylös. — En minä voi teitä yksin jättää, hän sanoi. Nainen kysyi, mistä olen kotoisin. Vastasin: — Suomesta. Hän ilahtui, sillä hän oli ollut opettajana jo DDR:ssä ja hänellä oli ollut vaihto-oppilaita Suomesta. — Suomi on niin vaikea kieli, hän sanoi: — Minä osaan vain luetella yksi, kaksi, kolme.

Mies palasi. Hän oli kuvannut 360 astetta Berliiniä sieltä ylhäältä. Matkani parhaat kuvat. Hän oli laskenut puuttuvat askelmat, joita minä en jaksanut kiivetä. Niitä oli tasan 100.

Minä kiittelin ja toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää. Matka alas oli helppo ja kevyt. Jotenkin minulle syntyi tunne, että tässä oli nyt se kaikkein paras, mitä DDR:n sosialismista oli jäänyt jäljelle.

 

 

Tarkista kuitti

Kuva: Gerard van Honthorst


Eräs lukijani kirjoitti tänään, että lyhyen ajan sisällä häntä on huijattu kahdessa kaupassa. Toisella kerralla osuuskaupassa lyötiin laskuun sama tuote kaksi kertaa. Toisen kerran Stokkalla tuotteesta otettiin eri hinta kuin, mitä hyllyn reunan lappuun oli kirjoitettu. Molemmissa kaupoissa kuitin ojentamisen yhteydessä kysyttiin, tahtooko asiakas muovi- vai paperikassin. Tarkoituksellako, ettei asiakas viitsisi tai huomaisi kuittiaan tarkistaa. Näin ainakin epäili lukijani. Itse en kuittia useinkaan edes odota, vaikka ilmeisesti pitäisi. Ja saattaisi kertyä vähän säästöäkin, jos kuitin tarkistaisi.

Liikkeille tällaisesta epärehellisestä kauppatavasta saattaa kertyä ylimääräistä katetta melkoisiakin summia.

Itselleni tällainen tapaus sattui apteekissa. Huomasin, että lääkkeestä oli otettu 10 euroa enemmän kuin tavallisesti. Puutuin heti asiaan eikä apteekkari esittänyt edes anteeksipyyntöä, vaan sanoi: Jos olisitte kanta-asiakas, tällaisia vahinkoja ei pääsisi syntymään. Niin aina. Enää en ole tämän apteekin asiakas laisinkaan.

Kyllä piru pirun tuntee

Mikään uusi asia ei ole se, että perussuomalaiset ovat aina suhtautuneet nihkeästi sosiaaliturvaan. Sana sosiaalipummi on usein kuultu sana juuri Soinin alamaisilta. Arbeit macht frei! Työ tekee vapaaksi, vaikka sitä ei olisikaan.

Kapitalistinen järjestelmä on osoittanut kelvottomuutensa moneen kertaan. Se ei kykene tarjoamaan työtä kaikille. Se tarvitsee rakenteellisen työttömyyden, jotta työvoimakustannukset pysyisivät matalina. Mitä pienemmät palkat, sen suuremmat voitot.

Sosiaalinen ajattelu levisi maailmaan sosialistisen aatteiden myötä. Sosialistisen liikkeen vaatimusten keskiössä olivat sosiaaliset uudistukset, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Nyt Kokoomus on yhtynyt äärioikeiston kuoroon. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schuback on vaatinut Naamarissaan lapsilisän poistamista, jotta ei tuettaisi ”heikomman aineksen lisääntymistä. Tätä lausumaa seliteltiin huonolla sanavalinnalla.

Sanomattomaksi se ei ole siitä muuttunut. Joku sanoi: Henki on päässyt pullosta eikä sitä sinne enää takaisin
saa.

Samasta aiheesta jatkaa Uudenmaan kokoomusnuoriin kuuluva Aleksi-Erik Tolvanen, joka Uuden Suomen blogissaan haluaisi myös lakkauttaa sosiaaliturvan. Sama kaiku on askelten.

Ilta-Sanomat kertoo hänen todenneen: ”Todellinen auttaminen on sitä, että hyväntekeväisyyttä ja muuta huolehtimista harjoitetaan vapaaehtoisesti. Se on aitoa auttamista ja myötätuntoa, että hyväntekeväisyyttä tehdään vapaaehtoisesti oman henkilökohtaisen rahallisen tai jonkin muun kontribuution kautta eikä muilta otetulla verorahalla.”

Nämä auttamiset on nähty. Joka päivä maailmassa kuolee 17 000 lasta nälkään.

Ihminen sitoutetaan yhteiskuntaan lainsäädännöllä ja pakkoveroilla, joiden toteutumista valvovat viranomaiset väkivaltakoneiston avulla. Jotain näiden verojen vastikkeeksi on lupa köyhemmänkin odottaa. Ainakaan minä en maksa verojani pelkästään eliitin ylläpitämiseen ja rikkaiden avustamiseen.










Lisää aiheesta täällä.

Se on raakaa peliä kun hevoset nai

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa.


Eilisen uutiset tiesivät kertoa, että espanjalaisia on odottamassa mukava joululahja. Velalliset häädetään asunnoistaan ja pankit saneerataan heti, kun ne saavat EVM:stä rahaa.


Liekö otettu Suomesta mallia ja ohjeet saatu Koiviston konklaavilta. Asuntovelkaisten asemesta pelastetaan pankit veronmaksajien rahoilla. Suomessa olisi ollut mahdollista pelastaa PK-yrittäjät 90-luvulla, mutta poliitikot päättivät toisin. Mukana olivat kaikki hallituspuolueet ja myös osa nykyistä oppositiota. Ja raatoja tuli enemmän kuin talvisodassa.


Espanjassa asuntovelalliset joutuvat kadulle, mutta edes tämä ei riitä. Heidän niskaansa jätetään elinikäinen velkataakka niin kuin jätettiin Suomenkin velallisille. USA:ssa on sellainen konkurssilainsäädäntö, että on mahdollista päästä myös henkilökohtaisista veloistaan samalla kun luopuu omaisuudestaan.


Eurooppalaisille protestantismin uuvuttamille tämä ei käy. ”Tänään tuli kuluneeksi 495 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä hengellisen elämän uudistamisesta Wittenbergin linnankirkon oveen. Teeseillä oli sosiaalinen tilaus ja ne panivat liikkeelle monenlaisia prosesseja. Eikö vähitellen olisi aika myös sellaisille teeseille, joilla pantaisiin piste finanssiruhtinaiden ja superrikkaiden saneluvallalle yhteisissä asioissa?”, kirjoitti Kari Arvola Naamatussa eilen.


Mutta mitä vielä! EKP:n johdolla mennään kohti valoisaa tulevaisuutta, missä kaikki on säädeltyä paitsi rikkaiden rahat. Jos finanssioligarkit ja keinottelijat ottaisivat vastuun omasta holtittomasta lainanannostaan, siitä ei seuraisi mitään muuta kuin varallisuuskuplan puhkeaminen. Ja kansantalouksien kirjanpidoissa päästäisiin takaisin lähemmäksi reaalitaloutta.

Sosiaalipornoa Helvetistä

Eilen AVA:lta (tv3) saivat suomalaiset katsoa brittimiljonäärien krokotiilinkyyneleitä Afrikan suurimmassa slummissa Kiberassa. Varsinaista sosiaalipornoa.

Ohjelmaa mainostetaan kilpailuna siitä, miten miljonäärit pärjäävät paskalta haisevassa slummissa viikon – siis viikon. Juuri tällaiset kilpailut ja kokeilut ovat sosiaalipornoa pahimmillaan. Ainahan ihminen päivän pari tulee toimeen vaikka aidanseipäänä, mutta on ihan eri asia viettää kurjuudessa koko elämä. Ja väliin tietysti ruokamainoksia ja hyvää oloa.

Tämä porno osa kansainvälistä Nenäpäivä-kampanjaa, johon Ylekin osallistuu. Maailman miljonäärit voisivat hetkessä järjestää näille ihmisille inhimilliset asuinolot, mutta kun hyväntekeväisyys kirkastaa auttajan sädekehän, niin sitä pitää harrastaa. Tulee niin hyvä mieli ja omatunto puhdistuu, jos sellainen nyt sattuu olemaan.

Tätäkin ällöttävämpää sosiaalipornoa esitettiin netissä.

Doxwise on nettidokumenttien sarja, jossa pitäisi näkyä ja kuulua ”sukupolven ääni”. Dokumentin nähtyään on vaikea uskoa todeksi tietoa, että hanke on Pohjoismaiden elokuvasäätiöiden tukema ja että se koostettu ammattilaisvoimin. Suomessa osallistujina ovat Metta, Christine, Elena ja Joonas, jotka eivät kehtaa edes sukunimeään sanoa.

Suomesta projektin verkkosivuille ladattiin 23. lokakuuta oksettava video Tervetuloa Suomeen. Videolla ”Joonas ystävineen käy grillaamassa eduskuntatalolla nälkälakossa olevan pakolaisen luona”. Häpeän olla suomalainen.

Videolla Joonas ilkkuu, että ”me mennään tukemaan näitä nälkälakkoilijoita, jotka nälkälakkoilee, koska ne on sitä mieltä, että rikollisia ja paskamahoja ja raiskareita ei missään tapauksessa pidä poistaa Suomesta, koska se on epäinhimillistä.” Grillissä tirisee sikaa ja olutta juodaan. Hämillinen nälkälakkoilija yrittää lämmitellä grillinuotiolla. Lopuksi suomalaisraakalainen juoksee alasti pitkiin eduskuntatalon portaita. Mahtaa tuntea idiootti itsensä sankariksi.

Että näin alas moukkamaisuuteen on jo vajottu. Sivistymättömyys kukoistaa. Mitä seuraavaksi?

Täällä videolla on suomalaissikoja (pyydän anteeksi sioilta) nähtävissä, joten katsokaa itse ja itkekää.

Urpilaisen ja Feld-Rannan leveät hartiat

Eilen osuin Ylen vaalitenttiin surffaillessani kanavilla ja siellä Jutta Urpilainen juuri kuulutti, että Raaseporista on tullut yhdistymisen jälkeen niin vahva, että siellä on tämän vuoksi palattu kunnalliseen terveydenhuoltoon. Ja katin kontit.

Tämä ei johdu kunnan vahvuudesta, vaan siitä, että yksityisen järjestämänä terveydenhuollon menot karkasivat käsistä. Samoja sänkyjä täällä on myyty edestakaisin sen, mukaan kuka palvelut hoitaa. Ja se vasta onkin kalliiksi tullut. Tietojärjestelmät terveydenhuollossa eivät toimi ja aina saa kirjoittaa nimensä uuteen paperiin, että potilastietoja saa käyttää, sen mukaan, kuka kulloinkin palveluja tuottaa.

Kirjastotoimessa tietojärjestelmät ovat kunnossa eikä mitään ongelmia ole, koska kaikki kirjastot ovat yhä edelleen kunnallisia. Auta armias, millainen sotku syntyy, jos nekin yksityistetään.

Kijoitin sote-uudistuksesta jokin aika sitten Maarit Feld-Rannalle, joka on kotoisin vuonna 2007 Raaseporiin liitetystä Pohjasta. Lähetin saman kirjeen monelle muullekin kansanedustajalle, mutta ainoastaan Feld-Ranta vastasi, mistä kaunis kiitos hänelle.

Tässä kirjeeni:

Terve!
On todella raukkamaista, että panette ihmiset äänestämään kunnallisvaaleissa sokkona ilman tietoa sote-uudistuksesta. Leveämmät hartiat on kokeiltu jo Raaseporissa ja huonommaksi ovat palvelut
menneet kaiken aikaa.

terveisin Kaija Olin-Arvola

Ja Maarit Feld-Rannan vastaus:

Tervehdys Kaija,
Me halusimme ratkaisun syntyvän, mutta Kokoomus ei yksityistämisinnossaan voineet hyväksyä kirjauksia, joilla yksityistämistä olisi suitsittu. Me taas emme enää voi katsoa nykymenoa.
Kerro mitkä palvelut mielestäsi ovat Raaseporissa menneet huonommaksi ja miten, tieto on minulle tärkeä.

Ystävällisin terveisin
Maarit Feldt-Ranta

Ja tässä vastaukseni joka puhukoon puolestaan. Tämän jälkeen kirjeenvaihto loppui, ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan:

”No ainakin pohjan terveyskeskus oli kesällä suljettuna ja asukkaiden piti mennä ihan Tammisaareen asti. Sosiaalitoimesta ei saa apua, vaikka kuinka avuntarpeen osoittaisi. Hammaslääkäriin sain jonottaa
kaksi vuotta. Takaovasta olisi päässyt parissa viikossa. Erikoissairaanhoitoon ei saa lähetettä vaikka polvillaan rukoilisi. Sydänvaltimotukosten annetaan kehittyä halvaukseksi asti. Sillä lailla
tietysti vanhuksista päästään nopeasti eroon. Tässä tärkeimmät ja molemmat asiat kuuluvat tämän paljon puhutun soten piiriin. Seuraavaksi kai suljetaan koko Pohjan terveyskeskus.

Monet koulut toimivat lakkauttamisuhan alla jo aikoja. Tammisaaren kaupungintalosta maksetaan toista miljoonaa vuokraa vuodessa ja Pohjassa on remontoitu talo tyhjänä. Asukkaita häädetään asunnoistaan, kun kunta keskittyy vain kannattamattoman bisneksen tekemiseen. Fiskarsin häädetyille Janakkala on jo tehnyt varteenotettavan tarjouksen.

Ne leveät hartiat, joita sinäkin mainostit ennen Raaseporin syntyä, eivät ole auttaneet mitään. Ja miten se raha siitä lisääntyisi, jos velkaisia pannaan yhteen. Ei mitenkään.”


Raaseporissa kerrottiin kesällä lehtitiedoissa, että terveydenhuollon budjetti on ylitetty miljoonilla ja syynä tähän on pari erityissairaanhoidon tapausta. Kuntalainen ihmettelee kenelle annetaan miljoonahoidot, kun tavallinen pulliainen ei pääse muitta mutkitta edes hammaslääkäriin.

Suomi valmistamaan dildoja

Etelä-Suomessa metsät kaatuvat ryskyen. Ny viedään viimeisetkin risut ja kannot metsistä polttouuneihin. Metsänpohjat raavitaan niin puhtaiksi, ettei vadelmakaan enää jaksa kasvaa ja tehdä marjoja. Uutta istutusmetsää on pakko lannoittaa, kun taimia ei enää istuteta vanhan kannon juurelle.

Helsinki on juuri saanut kunnian olla vuoden designpääkaupunki. Muotoilukriitikko Kaj Kalin ”sanoo suoraan, että designpääkaupunkivuoden budjettirahat ovat menneet vääriin taskuihin. Tätä mieltä hän oli jo puolitoista vuotta sitten.

– Mutta kun on yksin oikeassa, on väärässä, hän naurahtaa.

Budjetti on ollut 16 miljoonaa. Tuosta summasta hallintoon on uponnut Kallinin varovaisen arvion mukaan ainakin 3,5 miljoonaa.

– Etupäässä tässä on rahoitettu sisäpiirin tapahtumia. Rahaa on palanut illallisiin ja järjestäjien suuriin kuukausipalkkoihin.”

Suomi on myös suuri kullantuottaja, mutta kaivokset eivät ole suomalaisten omistuksessa. Leväperäiset poliitikot antavat kansallisomaisuuden ja rikkauksien valua ulkomaille niitä edes verottamatta.

Suomessa on arviolta 50 000 nuorta kateissa. Toisin sanoen he eivät ole koulutuksessa eivätkä työssä. Eikö olisi mahdollista kouluttaa maahan suurta joukkoa puu- ja kultaseppiä, jotka jalostaisivat rikkautemme maailmanmarkkinoille.

Kestävistä huonekaluista on huutava pula. Ennen niitä osattiin tehdä ja ne kestivät monen sukupolven ajan.

Uusia innovaatioitakin voisi kehitellä ja ottaa mallia, vaikka tästä saksalaisyrityksestä, joka valmistaa puusta korkealaatuisia dildoja. Markkinat lienevät rajattomat ja puusta on moneksi.

Älkää kaivako verta nenästänne

Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Voi kyynel? Päättävät tahot olivat niin pettyneitä. Pertti Salolainenkin melkein puhkesi itkuun.


Ennen äänestystä Suomen YK-suurlähettiläs Jarmo Viinanen (toinen Viinanen bongattu tänään) uskoi, että Suomella oli hyvät mahdollisuudet. Hänen mukaansa jäsenyyden eteen oli tehty suuria ponnisteluja viimeisen neljän vuoden aikana. Tämän taas tiesi Kokoomuksen Yle: - Tähän on käytetty paljon henkilöresursseja. Joka aamu tämä on ollut mielessä kun on herännyt, ja joka ilta, kun on mennyt nukkumaan, on tätä ajateltu, Viinanen kuvaa.” Olisi hauska tietää, kuinka suuri joukko ja ketkä kaikki ovat ajatelleet?


Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasmaa tiesi ennen äänestystä kertoa, että kaikki mahdollinen oli tehty asian edistämiseksi. YK:n yleiskokouksen edustajien pöydille oli jopa jaettu suomalaista suklaata. Ehkä sitä oli liian vähän ja oliko se ylipäätään suomalaista. Vieläkö Suomessa tehdään suklaata?


Minusta on hyvä, ettei Suomi päässyt turvaneuvoston jäseneksi. Mitä Suomi siellä olisi tehnyt? Olisi vain luisunut entistä kauemmas omasta puolueettomuudestaan. Suomen herrat lentelevät jo muutenkin tarpeeksi. Vai joko kaikki on muutenkin menetetty? Mikä Suomi, kysytään seuraavaksi?




Pieni, pysyvä mielenosoitus Lontoossa. Rauhanliikkeelle olisi töitä.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa

Joka puolella nyt kauhistellaan koululaisten väkivaltaisuutta. Mitä muuta heiltä voisi odottaa maailmassa, missä ei muuta olekaan kuin väkivaltaa. Sitä suorastaan tursuaa elokuvista, tv-sarjoista ja erilaisista helvetin peleistä, joita nuoret pelaavat. Joku niitä tekee ja toiset ostaa.


Väkivalta on myös aikuisina itseään pitävien poliitikkojen ja maailman johtajien keino ratkaista ongelmia, vaikka sota ja tappaminen ovat täyttä barbariaa. Hävettää olla ihminen.


Niin kauan kuin sotateollisuus on olemassa, on turha kuvitella, että sodat loppuisivat. Järjestelmän rasvarit saavat oman siivunsa tapporahoista. Asekaupassa kiertää tänä päivänä yhtä suuret rahat kuin huume- ja ihmiskaupassa. Epäilystä ei liene siitä, ettei raha olisi osittain ainakin yhtä ja samaa. Rahalla pidetään järjestelmän rattaat pyörimässä ja rasvarit saavat tietysti palveluksistaan korvauksena oman siivunsa.


Sotia ei lopeteta sotimalla eikä väkivaltaa väkivallalla. Jos näin olisi, maailmassa vallitsisi jo taivaallinen rauha.


Tunnettu psykologi ja kirjailija Alice Miller on osoittanut tutkimuksissaan, miten esimerkiksi Hitler joutui lapsuudessaan kokemaan fyysistä väkivaltaa. Niin on joutunut moni muukin, joka nyt tahtoo kostaa oman kärsimyksensä kärsimystä jakamalla ja jatkamalla pahoinpitelyä. Tämä ketju pitäisi katkaista. Millerin mukaan lukemattomat ihmiset haluavat hukuttaa ja häivyttää oman tuskansa ja häpeänsä näihin valheellisiin väitteisiin: Minun lapsuuteni oli maailman onnellisinta eikä minulle jäänyt fyysisestä pahoinpitelystä minkäänlaisia traumoja.


Syitä väkivaltaan pitää siis etsiä peilistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Pata kattilaa soimaa

Jestas siunatkoon! Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro on yllättänyt Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin lausunnosta, jonka mukaan suomalaisviranomaisten toiminta ei sovi sivistysvaltion periaatteisiin. No ei todellakaan, jos kuusivuotias lapsi viedään poliisikuulusteluihin. Myös suomalaislapsia ja heidän perheitään kohdellaan huonosti, tietävät kertoa ystävät omasta kokemuksestaan. Ehkä tämä on Suomessa maan tapa. Venäjällä lapset ovat kuninkaita.

Uusi Suomi puolestaan tietää, että ”Ongelmana Suomen asioiden uutisoinnissa Venäjällä on Kangaspuron mukaan kielimuuri. – Monet venäläiset toimittajat eivät puhu muuta kieltä kuin venäjää.” Mitenkähän mahtaa olla tämän asian laita, kun hiljan julkistetun tutkimuksen mukaan venäläiset ovat yksi maailman korkeimmin koulutetuista kansoista.

Eilen illalla Kokoomuksen Ylen uutisissa Jukka Tarkka todisti, että Venäjällä käytetään tätä lapsiasiaa sisäpolitiikan välineenä. Just joo! Suomessa näin ei tietenkään tehdä. Suomen oikeisto tarvitsee Venäjän uhan; kunnallisvaalit ovat ovella. Ja Suomesta on ennenkin tilattu nootteja Suomen sisäpoliittisiin tarkoituksiin.

Venäjällähän nyt valtaa pitää Kokoomuksen veljespuolue.

Että ette viitsisi. Maailmassa on nyt paljon tärkeämpiäkin asioita uutisoitavana kuin tämä: ”Useiden Venäjällä liikkuneiden huhujen taustalla on suomalainen dosentti Johan Bäckman. Viimeksi hän kohahdutti kehottamalla venäläisiä boikotoimaan suomalaisia tuotteita Vantaan huostaanoton takia.” (US) Se on kova jätkä tämä Johan Bäckman.

Jostain tarttui korvaan tällainenkin vitsi, että Venäjä haluaa tällä lapsiasialla todistaa olevansa suurvalta. Ei ole tämän jutun kertojalla ilmeisesti lainkaan karttaa eikä muutenkaan mitään käsitystä naapurimaasta.

Musta Mannerheim

Kun kuulin, että Keniassa tehtävän Mannerheim-elokuvan päähenkilö olisi musta mies, ensimmäinen ajatukseni oli, että kenialaiset tunnistavat varmaan lahtarin hyvin.


Katsoin elokuvan ja totta se oli, juostenkustua pienellä budjetilla.


Katsoin myös dokumentin elokuvan valmistamisesta enkä tullut hullua hurskaammaksi. Dokumentti marssitti eteeni elokuvan tekijöitä ja heidän loputonta ruikutustaan rahasta ja kenialaisten kelvottomuudesta.


Tuottajan osa oli hämärtynyt täysin. Hänestä jäi mieleen vain jonkin pahan juoman maistelu ja repliikki siitä, miten tamilisissit olivat jossain onnistuneet nappaamaan jonkun toisen elokuvan tekemiseen tarkoitetut rahat. Tähän elokuvaan niitä lienee ollut 20 000 euroa. Siinä summassa jo riittääkin riitelemistä, kun ollaan tekemisissä jonkin kehitysmaan ihmisten kanssa.


Dokumentin itsensä budjetti lienee ollut 150 000 ja silti sekatyönainen oikein itkemällä itki, että joutui palkatta tekemään työnsä.


Ohjaaja Erkko Lyytinen itki milloin mitäkin: Hänen mielestään Suomen leijona on joutunut aivan väärän porukan käsiin. Kenen käsissä sen elukan pitäisi olla, ei selvinnyt. Minun leijonani ovat kaikki jossain muualla kuin Suomessa.


Erkon mielestä on hullua, että ihmiset yhä jaksavat suhtautua kiihkeästi 60-vuotta sitten kuolleeseen ihmiseen. Afrikkalaiset ymmärsivät tämän asian erittäin hyvin. Johtunee ehkä siitä, että heillä on nykypäivässä riittävästi pohdittavaa.


Dokumentissa nostettiin myös esiin klisee: Köyhiä, mutta niin onnellisia. Mitä me suomalaiset turhaan valitamme. Dokumentin esittäjät näyttivät tästä hyvää esimerkkiä. Eivät he itse majoittuneet slummiin edes elokuvan tekemisen ajaksi.


Sotaveteraanit oli dokumenttiin otettu lähinnä kulissipainoiksi.


Jos tällä projektilla oli jokin suuri ja syvällinen tavoite, niin ainakaan minulle se ei selvinnyt. Johtuu varmaan siitä, että kantani Mannerheimiin on selvä.


Vaikuttavinta koko esityksessä oli masai-miesten kuoron esittämä Finlandia.

Pukki kaalimaan vartijana

Ilta-Sanomat kirjoittaa 6.10.2012: ”Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen julisti keskiviikkona sodan veroparatiisiyhtiöitä vastaan.

Urpilaisen mielestä kuntien ei pitäisi uudella valtuustokaudella tehdä hankintoja yhtiöiltä, joilla on kytkentöjä veroparatiiseihin.

Puolueen omasta pesästä löytyy kuitenkin yhteys veroparatiiseihin. Sosiaalidemokraattien miehittämä osuuskunta Tradeka-yhtymä omistaa osan Suomen Lähikauppa Oy:stä, jonka pääomistaja on veroparatiiseihin liitetty IK Investment Partners -pääomasijoitusyhtiö.

Helsingin Sanomien mukaan IK Investment hallinnoi osaa rahastoistaan Jerseyn veroparatiisisaaren kautta ja omistaa yhtiön, joka auttaa perustamaan yrityksiä veroparatiiseihin.”

Samaa aihetta käsitteli Ylen Ulkolinja 4.10.

Ohjelmaa juonsi osittain kaveri, joka järjestää kaupunkikiertoajeluja teemalla Corrupt Tour. Ajon aikana turistit viedään esimerkiksi katsomaan taloa, jonka edessä paikallinen demarijohtaja, entinen terveysministeri ja Keski-Böömin kuvernööri David Rath otettiin kiinni itse teossa. Hänen salkussaan oli kavallettuja rahoja 7 miljoonaa ja hänen talostaan löytyi vielä miljoonia lisää.

Juontajan mukaan korruptio on Tshekissä niin taitavaa ja julkeaa, että se varmasti julistetaan vielä Unescon Maailmanperintökohteeksi.

Mitään ainutlaatuista se ei kuitenkaan ole, koska vastaavaa löytyy myös muista EU-maista. Eikä ainoastaan Etelä-Euroopasta, vaan kaikkialta kuten asiantuntija Marko Lönnqvistin kokoamassa ohjelmassa toteaa. EU:n erilaisiin projekteihin myönnetyt miljoonat katoavat ilman, että niistä käytettäisiin senttiäkään siihen tarkoitukseen, mihin ne on myönnetty.

Mielenkiintoinen oli ohjelman esittämä näkemys siitä, että jos ei korrputiota saada edes jotenkin aisoihin, se on uhka koko demokratialle. Ainakaan minä en täysin käsitä, miksi kohtuullisen korruption salliminen olisi demokratian edellytys. Eikä sitä näytä käsittävän blogissaan Jiri Keronenkaan.

Tietoa lehmästä

Kirjoittajana 10-v ruotsalaispoika:

”Lehmä on kotieläin. Mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä
siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu...

Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku.

Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella, on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi, ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen.

Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa.

Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut. Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa.

Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta.

Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!”

Jos työ herkkua olisi, herrat sen tekisivät

Kapitalismissa työntekijät tekevät työn ja kapitalisti ottaa itselleen työn tuloksen, jonka hän myy markkinoilla käypään hintaan, johon sisältyvät kaikki kulut ja kustannukset. Työllä siis luodaan niin palkat kuin pääomatkin.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus kyseli Kokoomuksen Ylen aamu-tv:ssä, miksi työnantajan pitäisi vastata työntekijän terveydestä ja sairauspoissaoloista. Tietysti siksi, että ilman työntekijää ei syntyisi tulostakaan. Sitä vartenhan työntekijöitä palkataan, että syntyy voittoa.

Nyt vedotaan kovasti työntekijän vastuuseen omasta työkyvystä ja yhteiskunnasta. Kun suuryritys sulkee ovensa ja vie tuotannon vielä halvemman työn maihin tai pääomansa ja voittonsa veroparatiiseihin, yhteiskuntavastuu loistaa poissaolollaan.

Pienipalkkaiset ihmiset joutuvat muutenkin yhteiskunnassa kantamaan kaikkein suurimman vastuun. He kantavat harteillaan toimetonta eliittiä, he sairastavat eniten ja säästävät yhteiskunnalta jopa eläkemenoja kuolemalla ennen eläkeikää.

On tietysti totta, että pienissä yrityksissä saattaa tulla suuriakin vaikeuksia työntekijöiden poissaolojen takia, mutta pitääkö siksi käydä työntekijöiden kimppuun ja vallankin niiden kaikkein heikoimmassa olevien. Korvaavaa työvoimaa hätätapauksissa löytyy varmasti TE-keskuksista ja erilaisista vuokratyöfirmoista. Järjestelmä on luonnut itselleen valtavan työvoimareservin. Miksi se ei sitä käyttä?

Tässä olisi erinomainen paikka kapitalistien ja yrittäjien osoittaa solidaarisuutta toisilleen. Hehän aina viimekädessä sadon korjaavat. Miksi työnantajat eivät luo yhteistä vakuutusjärjestelmää, jonka kautta työtätekevien sairauspoissaolot korvattaisiin? Yhteisellä vakuutuksella voitaisiin estää pienipalkkaisten joutuminen entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Ja sillä voitaisiin vaikuttaa siihen, että kenenkään ei tarvitse joutua sairaana töihin.

Turpiin vaan ja onnea!

Joinakin ehtoina on ruutuun ilmaantunut kauhukabinetti kyselemään typeryyksiä: Luuletteko, että valta tekee onnelliseksi? Ihme olisi, jos ei, sen kiihkeästä kahmimisesta päätellen. Älkää vain luulko, että minä olen täydellinen perheenäiti? No, ei ole tullut mieleenkään tämän henkilön kohdalla. Itsestään paha pappi saarnaa. Luuletteko, että minä ole lupsakka, kysyy yksi, jota minulla ei ole lainkaan kunnia edes tuntea. Luuletteko, että julkisuus on mukavaa, tahtoo tietää toinen, jonka julkisuus alkaa jo ties kuinka monen sukupolven takaa. Ja hännän huippuna vielä joku monimiljonääri Kai, josta minä en ole ikinä kuullutkaan.



Ja heitä preppaamaan on kutsuttu monenlaista valmentajaa. Ainakin yksi opettajista esiintyi aiemmin väärällä tittelillä, minkä vuoksi toinen ilmeisesti nyt korostaa olevansa laillistettu psykologi. Kaikki valmentajat ovat erittäin ansioituneita johtajien trimmaamisessa ja huippusuorittajien valmentamisessa. Jee!



Oikein. Kyse on Elama pelissa manipulaatio-ohjelmasta, jossa neuvotaan, miten saada rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Ja sitähän saa, kun muuttaa itsensä positiiviseksi eikä ole katkera ja vihainen. Pitää osata hymyillä oikeassa paikassa. Mieluummin koko ajan, vaikka kuinka turpiin vedettäisiin. Positiivisuus on vallanpitäjien mieleen, koska vihaisuus ja katkeruus saattavat synnyttää arvaamattomia reaktioita elämää jatkuvasti kurjistavien päätösten ja käytäntöjen seurauksena. Siksi meiltä vaaditaan positiivisuutta, jatkuvaa myönteisyyttä turpa verilläkin.



Yhtenä päivänä Naamattuun ilmaantui mainos, jossa kerrottiin, että nyt pääsisi helposti eroon rypyistä ja juonteista ja vielä erittäin halvalla. En malttanut kirjoittaa kommenttia: Miksi ihmeessä minä haluaisin päästä eroon rypyistä ja juonteista kasvoissani, koska ne ovat kauneinta, mitä minussa on. Ja helvetin kalliiksikin ne ovat tulleet hankkia.



Kesätauon jälkeen on taas ehtoona muutamana tullut avatuksi tv, jotta voisi todeta, ettei sieltä ei mitään katsomisen arvoista tule. Samat uusinnat jatkuvat ja ”suositut” uusinnan uusinnat pyörivät tuhannetta kertaa ”yleisön pyynnöstä”. Vanhat sarjat ja muut formaatit ovat palanneet kesätauolta. Niissä sentään on sellainen silmin havaittava muutos tapahtunut, että monen henkilön naama on ruiskutettu niin täyteen botoksia, että se muistuttaa perunalimpun kylkeä.



Varmaan se onkin parasta, mitä on tarjolla. Saa ainakin nauraa.

Huora on aina palkkansa ansainnut

Kuva: Anke Feuchtenberg

 

Joitakin aikoja olen kulkenut kivi kengässäni. Siitä asti, kun vasemmistolainen pornotutkija ja kansanedustaja esitti tv:ssä mielipiteen: Itsensä myyminen on ymmärrettävää, jos nainen kalleimpansa kaupalla tienaa tunnissa saman kuin siivoamalla kokonaisen päivän. Tällä vertauksella yritettiin kunniallistaa maailman vanhinta ammattia. Näin ymmärsin.

 

Samassa yhteydessä keskusteltiin siitä, pitäisikö seksin myyminen kieltää kokonaan ja vähenisikö ihmiskauppa sillä. Vai pitäisikö vain seksin ostaminen kriminalisoida ja muuttuisiko asia siitä sen kummemmaksi.

 

Jos huoran ammatti haluttaisiin tehdä samanarvoiseksi muiden ammattien kanssa, niin eikö sitä pitäisi koskea samat lait ja säädökset kuin muutakin työtä, työaikaa ja sosiaaliturvamaksuja myöden. Myös DDR:ssä Rostockin satamassa ilotytöille oli järjestetty työterveyshuolto. Jos taas kyse on yritystoiminnasta, niin yritystoiminnan säännöt pitäisi ulottaa koskemaan näitäkin yrityksiä arvonlisäveron maksamista myöden. Eikö tämä olisi paras tapa tehdä työstä laillista edellyttäen tietysti, että kyse on aikuisista ihmisistä ja vapaaehtoisuudesta.

 

Yhtä kaikki kyse on ihmiskaupasta minun mittapuullani. Vaikka en tahdo moralisoida, on sanalla negatiivinen kaiku minun korvissani. Ihmiskauppa on ihmiskauppaa ja se on vastoin minun käsitystäni ihmisarvosta.

 

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että huora on aina palkkansa ansainnut. Ja ottaen huomioon työn laadun, hänelle pitäisi maksaa myös likaisen työn lisä.

 

Tappajat palvovat puukättä

Tv-1:ltä tulee parhaillaan sarja, missä Trevor McDonaldin matkaa Välimeren maisemissa. Viimeksi hän vei katsojan tapaamaan Ranskassa muukalaislegioonan sotilaita. Ohjelmaa uusitaan parikin kertaa ja tämän lisäksi sitä voi katsoa myös netissä.

Haastattelussa kerrotaan, miten legioona kuuluu Ranskan armeijaan, vaikka siinä on sotilaita 179 maasta. Kaikilla heillä on väärä identitetti. Kaikkia yhdistää sota. Kuin itsestään selvänä asian ohjelmassa kerrottiin, miksi joillakin sotilaista on täysiparta. Ohjelman mukaan se johtuu siitä, että pyrkiessään laajentamaan Ranskan valtakuntaa Pohjois-Afrikkaan, siellä ei ollut vettä, jotta olisi voinut ajaa parran. Ei siis tullut vesi silmistä eikä vaahto suusta.

Kun eräältä sattumalta värväytyneeltä sotilaalta kysyttiin, miksi hän brittinä ei liittynyt Englannin armeijaan, hän vastasi: Miksi olisin liittynyt, kun voin liittyä Muukalaislegioonaan. Siellähän tietysti pääsee tositoimiin: Tappamaan. Mikäpä sen hienompaa, vaikka pelottaakin. Ja ainakin siitä maksetaan erinomaisesti.

Raportti huipentui siihen, kun lähes kaikki Muukalaislegioonan 7500 sotilasta olivat kokoontuneina Cameróne päivä:n juhlaan. Juhlakulkueen kärjessä kannetaan Capitaine Danjoun puista kättä lasilaatikossa.

”Jokainen rykmentti juhlistaa tätä päivää hieman omalla tavallaan (=Chef Du Corpsin määräämällä tavalla). Se saattaa alkaa juoksulenkillä, päättyen viskipaukkuun ja verimakkaraan sekä Legioonan lauluihin. Kasarmilla on Legioonalaisten paraati jonka jälkeen pidetään hauskaa. Viiniä ja ruokaa kuluu reippaasti. Se on rento päivä josta kaikki nauttivat.

Palveluksensa jo päättäneet Legioonalaiset (anciensit) tulevat Aubagneen muistelemaan menneitä ja tervehtimään perhettään. Tänä päivänä Capitaine Danjoun puinen käsi on esillä, sitä kuljetetaan Legioonan alueella ja esitellään vieraille. Tämä kuvastaa hyvin Ranskan Muukalaislegioonan henkeä.”

Ilmeisesti ihmiset alkava jo olla kovin turtuneita kaikenlaiseen väkivaltaviihteeseen ja tv:ssä esitettyihin live-raakuuksiin, että tässäkään ohjelmassa ei nähdä mitään outoa. Odottelen jännityksellä, koska Kokoomuksen Yle esittää dokumentin, missä Trevor McDonald vierailee Klu Klux Klanin tilaisuudessa.