Näytetään tekstit, joissa on tunniste antiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste antiikki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hullut hamsterit

Hullut hamsterit

Voi miten he ovat säälittäviä nämä hullut hamsterit. Jotkut tukkivat talonsa tavaroilla niin, etteivät itse sekaan mahdu.
On kaikenlaista romua ja roinaa, seassa kissanraatoja ja rotanpaskaa. Heitä varten on monenlaista terapeuttia, jotka yrittävät auttaa ihmistä luopumaan kalleimmastaan.
Näistä hamstereista on luotu oikein uusi tv-formaatti, missä itkeviä ihmisiä suostutaan luopumaan aarteistaan.
Toinen suosittu formaatti, joka myös käsittelee hamstrausta, ovat antiikki- ja huutokauppaohjelmat. Ihmiset eivät koskaan tunnu saavan tarpeekseen räteistä ja lumpuista.
Samanlaisia hamstereita ovat tietysti ahneet rahankerääjät, mutta heihin suhtaudutaan mitä suurimmalla pidättyväisyydellä . Heitä katsotaan kaukaa. Heitä kunnioitetaan. Heitä käsitellään silkkihansikkain, yleensä nimettöminä ja kasvottomina.
He kokoontuvat salaisiin kokouksiinsa päättämään maailman asioista. Seuraavan kokouksen he pitävät 28.5.-1.6.2014 Köpenhaminassa. Turvajärjestelyt ovat valtavat. Katso lisää täältä.
Kauppalehden mukaan maailmassa on tänä vuonna 2 170 dollarimiljardööriä. Lisää aiheesta täällä.
Siinä joukko, joka on hamstrannut itselleen täysin kohtuuttoman määrän omaisuutta. Jonkin käsityksen saa asiasta, kun ajattelee, että 10 prosenttia maailman ihmisistä omistaa 90 prosenttia kaikesta.
Eikö missään ole terapeuttia, joka parantaisi nämä ihmiset?


perjantai 28. joulukuuta 2012

Kulttuurikoti! Minullako?

 

Mikäli Yleen on uskominen ja miksei olisi, niin kulttuurikoti ilmiönä kiinnostaa edelleen, vaikka aihe sinänsä saattaa haiskahtaa vähän vanhahtavalta.

Eilen tv:n iltauutisten kulttuuriosiossa kerrottiin, että kulttuurikotiin kuuluu kirjoja, soittimia ja kauniita, mieluummin antiikkiesineitä.

”Kulttuurikoti-käsite puhuttaa ihmisiä yhä, siihen törmää milloin sisustuslehdissä, milloin nettikeskustelupalstoilla. Millaista huushollia sitten voi nykypäivänä kutsua kulttuurikodiksi? Muutama peruselementti tarvitaan, sanovat kansatieteilijä, huhtikuussa tohtoriksi väittelevä Jukka Relas ja historianprofessori Matti Klinge.

- Pitää olla kirjoja, tauluja, musiikki-instrumentteja, luettelee Relas. Hän painottaa, etta asukkaalla tulee olla kulttuuriesineisiinsä voimakas henkilökohtainen side, ne eivät saa olla pelkkiä koristeita. Mutta kulttuuriarvon omaavia esineitä ei toisaalta tarvitse olla paljon. Jukka Relas pitää kulttuurikotina myös äärimmäisen niukasti ja pelkistetysti sisustettua japanilaista kotia:

- Se voi olla tietoisesti suunniteltu, harkittu minimalistisen japanilaisen tradition jatkumo, hän selittää.” Näin kulttuurikotia määritellään Ylen nettisivulla.

Tämän lisäksi kulttuurikotiin liittyvät tietysti ihmiset ja vilkas seuraelämä. Kuka tahansa ei voi julistaa kotiaan kulttuurikodiksi, koska kulttuurikoti on katsojan silmässä.

Aloin miettiä omaa kotiani tältä pohjalta. Minulla on arvokirjoja sadoittain, arvokkaita taulujakin eikä esineistäkään ole pulaa. Huonekalut edustavat parasta 50-lukua tupakkipöytineen, nojatuoleineen ja jopa musta nahkasohva meillä on. Perintökalleuksiakin sen verran, että mainita saattaa.

Kodissani on myös tauluja ja soittimia enkä nyt tarkoita huuliharppuani. En myöskään pikkuruista okariinoa, jonka vuosia sitten ostin Firenzen Ponte Vecchiolta. Sillä sävelsin ensimmäisen marssilauluni.  Hannu Väisäsen grafiikkaa löytyy ja klassinen hedelmäasetelma, joka ei kylläkään ole hollantilaisen mestarin tekemä, mutta hienot kultakehykset siinä on.

Varsin kulturelleja vieraitakin meillä käy päivittäin. Usein useampiakin. Viime viikolla kävivät Harry Martinson ja Salman Rushdie vain pari mainitakseni. Musiikkipuolelta pidempään on viihtynyt Mozart, joka on myös sielunveljeni. Mahlerin Gustav piipahtaa tuolloin tällöin.


Mutta jokin ei vain täsmää. Uutispätkässä toimittaja kävi läpi Matti Klingen kanssa erilaisia lehtiä, joiden kuvista arvioitiin kotien kulttuuriarvoa ja eikö vain eräästä kuvasta löytynytkin kohta, joka tekee kaiken tyhjäksi: naisen paljaat jalat. Minä olen kotonani aina paljain jaloin. Kotini ei siten voi mitenkään olla kulttuurikoti sanan kaikkein syvimmässä merkityksessä.

Voi minua.