torstai 19. joulukuuta 2013

Miten uusjoulua vietetään?

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Jos ei jouluna ole lunta...

Eilen Ti-ti-tiimarissa kaksi vanhaa naista keskusteli keskenään tulevasta joulujuhlasta. ”Tänä vuonna minä pääsen pojan luokse viettämään joulua”, sanoi toinen. ”Ai, sepä hauskaa”, vastasi toinen.
 ”Se on eronnut”, selitti toinen.
”Vai niin.”
”En minä vaan enää jaksaisi laittakaan mitään.”
”En minäkään laita.”
”Eikä se laittaminen, mutta kun sitten pitää vielä tiskatakin.”
”Niin ja laittaa kaikki takaisin paikoilleen.”
 
Että niin on siitä joulusta tullut vain sotkua, vaivaa ja laittamista.
 
FST:llä keskusteltiin avioeroperheiden joulusta. Yksi oli sitä mieltä, että anoppi voi kyllä entisen vävynsä kanssa viettää joulua, mutta ei yhtä aikaa oman lapsensa uusperheen kanssa.
 
Joku esitti, että eikö sitä voisi viettää eri jouluina erilaisia jouluja. Toisen mielestä ei voi, koska sitten ei synny perinteitä.
 
Mediassa jouluun valmistautuminen on niin kaupallistunutta, että joululaulujakin kuulee eniten mainoksissa.
 
Joulurauhaan laskeutumisesta ei ole tietoakaan.
 
Mahtaako joku vielä muistaa, miksi ihmeessä sitä joulua yhä vaan vietetään.
 
 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Nyt se on räjähtänyt!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Lillinkiä

Posteljooni soitti eilen ja kertoi, että ensimmäinen paskaputki näillä seuduilla on sitten räjähtänyt.
Koko kesän se oli siinä haissut, mutta nyt olivat liejut levinneet pitkin pihaa Saukkolassa.
Tätä me olimme odottaneetkin ja moneen kertaan ihmetelleet, että mitä ihmeen järkeä on pumpata paskoja maan alla putkia pitkin ympäri maakuntaa.
Joku on ilmeisesti osannut lobata paremmin kuin hyvin. Selvästi konsultin pöydällä syntynyt idea letku-, putki- ja räjähdysainekauppiaille sekä maanrakentajille.
Mikäpä sitten oli syynä, että lietteet lensivät pitkin pihaa. Yksinkertaisesti vain liian pitkä sähkökatkos, jonka Seija-myrsky sai aikaan. Suunnittelijat eivät olleet lainkaan osanneet odottaa, että näin pitkiä sähkökatkoksia voi olla olemassakaan.
Että hukkaan ovat menneet kaikki puheet näistä kasvihuoneilmiön synnyttämistä ääri-ilmiöistäkin.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulunalusasiaa

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Pukki tulee

Aina silloin tällöin haen Kierrätyskeskuksesta vanhoja lehtiä, joita selailen nähdäkseni, mitä maailmalle kuuluu.
Nyt mukaan lähti Me Naiset 19.12. 2012 ja 31.12. 2011. En ole lehteä lukenut moneen vuoteen enkä näköjään ole mitään menettänyt. Samat julkkikset Paavo Lipposta myöden siellä paistattelevat onnensa kukkuloilla.
Suvi-Anne Siimes, Telan toimitusjohtaja nykyisin, kertoo, että hän aikoo jatkaa työelämässä 67-vuotiaaksi. Työssä onnistumisella ei ilmeisesti ole mitään väliä pankki sinne tai tänne. Hiukan häntä arveluttaa, että mies on yhdeksän vuotta vanhempi ja jää eläkkeelle aikaisemmin, joten työn sitovuutta joutuu harkitsemaan väkisin. Mitä siitä tulee, jos ukko yksin lomailee ja pitäähän myöhemmällä iällä kyetä välttämään loppuun palamista, sanoo Suvi-Anne.
Toimittaja Virpi Salmi on pannut julki Työläiset Suomen asialla -vetoomuksen: ”Hei proletariaatti, sun on aika tehdä uhrauksia Suomen talouden eteen.
• LAHJOITUS. Jokainen kaivaa nyt lompakkoa ja käy vetämässä hilut Suomen Työnantajain Keskusliiton joulupataan. Myös lihoneiden työläisten pieniksi jääneitä, ehjiä vaatteita otetaan vastaan.
• YLITYÖT. Hirveän negatiivinen ja ankeuttava termi. Niiden nimi on nykyään pidennetty työaika. Ja tiedäksä mikä sun työsuhde-etu on? Se on tää työsuhde.
• ELÄKE. Eikös sovita nyt kaikki yhdessä yhdessä veneessä, että miesten eläkeiäksi laitetaan 76 vuotta ja naisten 82 vuotta.
Parhaat viimehetken lahjavinkit löytyvät samalta sivulta. Tässä muutama: Talvivaaran osake, Viinaa, ”Samanlaiset hammaskuoret kuin Cheekillä pakattuna Louis Vuittonin liikkeestä ostettuun pahvilaatikkoon”.  Kaikkein paras on tietysti itse tehty: ”Osta joulumarkkinoilta joku huovutettu asia ja sinappia. Töhri huovutettua asiaa sinapilla ja polta sitä vähän reunoista sytkärillä. Ihanaa.”
 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Pure tissiä

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Linnanneito
 
Tarttui käteen Kierrätyskeskuksesta Eino S. Revon Pihlajanmarjat, jossa hän kertoo Uuden Suomen toimitussihteeristä Uuno Hirvosesta alias Simo Penttilästä, jonka kielenkäyttö ”oli kaameaa, lähes nykynuorison kielenkäytön veroista”.
Hänen suhtautumisensa oman aikansa modernistiseen kirjallisuuteen ja kirjailijoihin oli mutkaton eli ehdoton torjuminen. ”Ne ovat sellaisia pimeässä kasvatettuja itiöitä, olmeja, jotka eivät tiedä muusta maailmasta mitään. Osaavatko ne edes purra naisen tissiä?” Tämä oli Revon mukaan tärkein kriteeri, jonka Uuno Hirvonen kirjailijoille asetti: ”Jos ne ei osaa, ei kannata kirjoittaa kirjojakaan.”
Journalistiikan opetukset olivat lyhyitä ja ytimekkäitä: Piste on paras tyylikeino. Puolet pois ja loput paperikoriin. Julkaisematon juttu on paras. Toimittaja on aina oikeassa, jos ei ole, pannaan pois. Omistusliitteet ovat suomen kielen häpeä. Sivistyssanat ovat puolisivistyneen kirjoittajan tapa harjoittaa itsetyydytystä. Jos et osaa muuttaa kirjoittajan otsikkoa, jätä juttu julkaisematta. Jos on kaksi adjektiivia peräkkäin, pyyhi molemmat pois. Huutomerkit ovat niitä varten, jotka eivät osaa kirjoittaa. Pyyhi ne pois.
Sisältöpuolella Uuno Hirvonen oli yhtä suoraviivainen ainakin, jos kyseessä oli kommunisti. Kun Pentti Haanpään pienoisromaani ”Jauhot” ilmestyi, Repo kirjoitti siitä esittelyn, mutta sitä ei julkaistu kulttuuriosaston alakerrassa. Perustelu: ”Se on kommunisti ja kommunistikirjailijoita ei alakertaan panna.”
Kun Halldόr Laxness sai Nobelin, Repo kirjoitti jälleen jutun, jota tarjosi alakerraksi. ”Kyllä tämä hyvä juttu on, mutta ei tätä alakerraksi panna”, sanoi Uuno Hirvonen. Syy: Se on kommunisti. ”Mikä perkeleen (kielenkäyttö oli tarttunut) kommunisti se on. Sehän on kääntynyt katoliseksikin”, sanoi Repo. Ei auttanut tämäkään, vaan Hirvonen vastasi: ”On se ainakin sosialisti. Sitä paitsi se on käynyt Neuvostoliitossa.”
Että sellaista se sananvapaus oli siihenkin aikaan. Myöhemmin Repo sai porttikiellon lehteen.
 
(Lähde:Eino S. Repo, Pihlajanmarjat, Weilin+Göös, Helsinki 1975)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Isännöitsijät ja posteljoonit vanhustyössä

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Kylmää kyytiä vanhuksille

Isännöitsijät valittavat, että heistä on tullut vanhustyöntekijöitä. Kun rappukäytävässä alkaa kalma haista, paikalle hälytetään isännöitsijä, jonka ikävänä velvollisuutena on todeta tilanne. Pahimmassa tapauksessa vainajan kotoa löytyy vain kaapillinen kahvipaketteja.
Posteljoonit kuljettavat nykyisin vanhuksille vaippoja ja eräänkin mukaan asunnossa saattaa haista pissa, niin että silmät alkavat vuotaa.
Kun vanhus kaatuu rappusilleen oven taakse, läheisestä palvelutalosta ei mennä auttamaan, koska vanhus ei ole palvelutalon alueella.
Jokin aika sitten joka kolmas päivä yksi yli 60-vuotias vanhus tappoi itsensä. Päivitettyä lukua en tiedä. Millä tavalla itsemurhat tapahtuvat, sitäkin sopisi tutkia. Kun hätä on suuri, vanhus hirttää itsensä vaikka lämpöpatteriin.
Vanhusten hyvinvointivertailussa 91 maassa Suomi sijoittuu sijalle 15.
Ylen uutinen (1.10.2013) kertoo Valtaa Vanhuus –järjestön puheenjohtajan Vappu Taipaleen kannan:  – Minua huolettaa se, että halvoista ja helpoista asioista, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säästetään tällä hetkellä. Tämä tulee näkymään kansainvälisissäkin tilastoissa myöhemmin, toteaa Taipale.”
Mutta hetkinen. Ketä siellä hallituksessa onkaan asiasta juuri nyt päättämässä. Ei tässä jeesustelua kaivata, vaan tekoja.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) ei halunnut kommentoida Ylen uutista.
 

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ettei totuus unohtuisi - velkakriisin pitkät varjot

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Haaskalinnut

Velkakriisin valmistelut aloitettiin jo vuosia sitten.
Velkakriisi oli pakko saada.
Yhteiskunta piti ajaa alas.
Kuka nyt kulttuuria tarvitsee. Parempi ajaa alas kaikki palvelut.
Nyt ollaankin sitten jo siinä pisteessä, mihin pyrittiin eikä siinä niin kovin kauan mennyt, vain kolmisen vuotta. Nyt leikataan niiltä, jotka eivät kykene itse itseään puolustamaan: KOULULAISILTA, SAIRAILTA JA VANHUKSILTA.

Viimeiset uutiset tulevat Kaninkolosta.
 

lauantai 23. marraskuuta 2013

Samaan aikaan toisaalla

 
 Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyvä Jumala! Minut on suljettu sisään.

Autoritaarisissa järjestelmissä valta perustuu joukkojen hallintaan. Yksilöllä ei ole arvoa. Pahimmat heistä torjutaan ja häivytetään kokonaan. Tämä voi tapahtua tappamalla, mutta myös hienovaraisemmin. Jätetään ihminen huomiotta ja huomaamatta. Yksilöstä tehdään persona non grata.
Historiasta on tuttua, että ihminen voidaan retusoida valokuvista. Hänet voidaan siirtää sivuun. Hänet voidaan unohtaa ja jättää yksin.
Autoritaarisessa yhteiskunnassa ei ole tärkeää, mitä sanoo, vaan KUKA sanoo. Sanojan sanojen painoarvo on suoraan verrannollinen hänen valta-asemaansa tai ainakin hänen julkisuusarvoonsa. Epäsuosioon leimattu yksilö jätetään omaan arvoonsa.
Suomessa julkisuuden henkilöiden piiri on pieni, koska tätä maata hallitsee puoluediktatuuri ja raha-aateli. Heidän toimintansa perustuu periaatteelle mulle ja mun kaverille. Muut olkoot ilman. Kärvistelkööt miten taitavat. Ja pahempaa on tulossa. Suomalaisia uhkaillaan nyt miljardileikkauksilla, joista ei haluta antaa ihmisille edes mitään tietoa. Sisäpiireissä vain kuhistaan.
Samaan aikaan maan julkisuudessa seuraa skandaali toistaan. Ihmisten huomio halutaan kiinnittää ihan muihin asioihin.

Mitenkään puuttumatta Sini Saarelan toimintaan (Lukija kehoitti lisäämään tähän, että hän on greenpeace-aktivisti, koska kohta kukaan ei enää muista, kuka hän on.) ja Saarelan ansioihin, voisi myös ajatella, että samaan aikaan, kun hänen järjestämänsä spektaakkeli pysyy otsikoissa, toisaalla tehdään vallan muuta. Toisaalla esimerkiksi 17 000 ihmistä päivässä kuolee nälkään. Öljynporaushankkeet etenevät ja sademetsät häviävät puupetojen tieltä. Ketä kiinnostaa?
Samaan aikaan, kun ilmastokokoukseen lentää 10 000 ihmistä laahuksineen, päästöt sen kuin lisääntyvät. Ja sodissa tapetaan viattomia ihmisiä.
Julkisuudessa on sen huono puoli, että sitä kestää vain hetken eikä se kaikkia tavoita. Itseäni huvitti eilen Hjallis Harkimon haastateltavana ollut herra, jota en tuntenut, mutta jonka elämäntarinan tekijät kai kuvittelivat jokaisen tuntevan läpikotaisin. Toissailtana putouksesta tutut näyttelijät arvuuttelivat penistuppeia kahdelle julkkikselle, joista minulla ei ollut hajuakaan.
Monesti näitä kuvioita miettiessä tulee mieleen vanha tarina, jonka opetuksen sisäistin jo vuosia sitten: Nainen kiertää kivistä paatta. Kiertää ja kiertää. Etsii ovea ja etsii ikkunaa. Turhaan. Hyvä Jumala, minut on suljettu sisään. 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Riittävää ja parempaa sosialismia

Karl Marx 

Sirpa Asko-Seljavaara esitti aamulla feissarissa kysymyksen: "Vamos eli Diakonissalaitoksen etsivä nuorisotyö kohtaa Helsingissä tuhansia nuoria, joita voi luonnehtia: onneton, hyödytön, kallis, ylipainoinen, hampaaton, avuton, osaton eli kukaan ei välitä. Surullista. Mitä pitää tehdä?"
Minä hänelle jo vastasin: Ajanmukaistaa sosiaaliturva sellaiseksi, että sillä elää. Lopettaa vainoaminen ja syytteleminen. Kansalaispalkka olisi hyvä ratkaisu, mutta sitä ei maksettaisi rikkaille. Sillä turvattaisiin vain minimi ilman kaikenlaista luukutusta. Sen päälle voisi ansaita tiettyyn rajaan asti perustuloa menettämättä.
Jokaiselle ihmiselle turvattu perustulo on ensimmäinen askel ajatella maailma uusiksi. Tulevaisuuden yhteiskunta ei voi rakentua jatkuvalle kasvulle ja materiaaliselle kulutukselle.
Tulevaisuuden yhteiskunnan pitää tarjota ihmisille riittävä koulutus, terveydenhuolto, vanhuspalvelut. Ja koska ihminen ei elä pelkästään leivästä, pitää olla myös kulttuuria.
Luonnonvarat ovat rajalliset, joten niiden käytöstä pitää kyetä päättämään demokraattisesti. Luonnonvaroista ja automaatiosta saatava hyöty kuuluu kaikille. Maailma kuuluu kaikille.
Tässä suurin piirtein se hahmotelma, mitä minä sosialismilla ymmärrän. Ja sosialismia ei voi ymmärtää Karl Marxia tuntematta.
Seuraava Miika Kabatan alustus on esitetty Karl Marxin Pääoman ensimmäisen kirjan uuden suomenkielisen painoksen julkaisun kunniaksi järjestetyssä Pääoma-seminaarissa 16.11.2013 Helsingissä.  Sattumalta minun syntymäpäivänäni!
”Karl Marx on maailman vaikutusvaltaisin tutkija. Tätä väitettä ei Suomessa olisi viisi vuotta sitten uskaltanut esittää julkisesti kukaan. Viime viikolla kyseinen tulos kuitenkin esitettiin arvovaltaisessa brittiläisessä tiedelehdessä Nature.[1] Indianan yliopiston tutkijat päätyivät tulokseen käyttäen parhaimpia käytettävissä olevia viittausten määrää ja painoarvoa mittaavia kvantitatiivisia menetelmiä.
Viime viikolla Lontoossa järjestettiin kymmenes Historical Materialism -konferenssi. Marxilaisen teorian ja käytönnön kysymyksistä keskusteltiin neljän päivän ajan. Paikalla oli 880 maksanutta osallistujaa, joista merkittävä osa oli nuoria, alle kolmekymppisiä. (Vapaamatkustajina ilman maksua osallistuneiden määrää ei kukaan tietysti kirjannut.)
Nämä kaksi esimerkkiä tuovat esiin laajempaa intellektuaalista muutosta, joka on vahvistunut 2007-2008 alkaneen talouskriisin myötä: Marxia ei voi enää sivuuttaa. Nalle Wahlroosin ja Tuomas Enbusken kaltaisten kapitalismin puolustelijoiden halvat heitot Marxin ajattelua vastaan lähinnä tekevät niiden esittäjät naurunalaisiksi.”
 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Apua!

Kuvat: Duy Huyn, Vietnam
 
Hyvät ihmiset! Tehkää jotain! Pelastakaa maailma!
Maailman rikkaudet kuuluvat kaikille. Niihin on jokaisella sama oikeus.
Laiskuutta on toisten työllä rikastuminen.
 
Orjuus on rikos.
 
Poistakaa köyhyys, niin maailma pelastuu.
Kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestön Oxfamin mukaan: ”Maailman sata rikkainta ihmistä ansaitsi viime vuonna niin paljon rahaa, että sillä voisi lopettaa maailman köyhyyden neljä kertaa.
Oxfam sanoo, että äärimmäinen rikkaus on epäeettistä, taloudellisesti tehotonta, poliittisesti korruptoivaa, yhteiskunnallisesti jakavaa ja tuhoisaa ympäristölle.
"Emme voi enää teeskennellä, että vaurauden luominen harvoille hyödyttää väistämättä monia - liian usein päinvastainen on totta", sanoo Oxfamin pääjohtaja Jeremy Hobbs.”
 
Kuinka paljon voitaisiin tehdä niillä rahoilla, jotka käytetään sotimiseen ja turhiin kokouksiin ympäri maailman?

 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ymmärrys hoi, äly älä jätä!

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ja maailma pelastuu.
 
Nyt jo ties monettako päivää, joku talossa huudattaa formulaa tunnista tuntiin: vouuu, vouuu, vouu, kiljuu seinien rakenteissa kuin helvetissä. Päättömät kaahaavat ympyrää.
Kaikenlaisissa sotaharjoituksissa poltetaan kerosiinia ja tositoimissa heitellään ties mitä myrkkyjä taivaan täydeltä ihmisten tappamiseksi.
Lentokoneista tehdään entistä suurempia ja entistä valtavammat joukot lentävät ympäri maapalloa apinoita katsastaen.
EU:n ylimykset lennättävät ainakin kerran viikossa pyrstöpäänsä päättämään pölyimurien tehoista ja saunan lämmittämisistä Brysseliin asti, vaikka nämäkin asiat voitaisiin päättää videonneuvotteluissa ja asiakirjatyöskentelyllä.
Kaikenlaisia urheilukilpailuja järjestetään ympäri maailman, eikä riitä, että kilpailijat lentävät, myös yleisö lentää. Massamäärin väkeä rientää kaukaloiden reunoille kiroilemaan. Uusia olympiakyliä rakennetaan ja niihin jopa 3000 hengen hiihtohissejä, joilla kiskotaan ihmisiä vuorten rinteille niiden herkästä ekosysteemistä piittaamatta.
Olympiatuli pitää kiikuttaa avaruuteen ja pohjoisnavalle ja luonnonsuojelijat lentävät mihin tahansa maailmaa pelastamassa. Rahaa palaa tällaiseen kerskaan, vaikka maailmassa kuolee joka päivä 17 000 ihmistä nälkään.
Kymmenen tuhatta ilmastoturistia laahuksineen lentää vuosittain milloin mihinkin maailman kolkkaan ihmettelemään ilmaston lämpenemistä.
Eivätkä vaan ihmiset usko. Taloja ja kokonaisia kaupunkeja rakennetaan vesien partaille ja rantojen äärille, vaikka tulossa on just sillään vedenpaisumus. Tätä jopa Satu Hassi ihmettelee, mutta ei osaa tehdä johtopäätöksiä.
Jos ilmasto ja ihmisen ympäristö on todellisessa vaarassa tuhoutua, niin eikö näille asioille vihdoin olisi syytä tehdä jotain. Menee nimittäin kaikilta puheilta uskottavuus, kun teot puhuvat vallan muuta.
 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pitäisikö muumit sensuroida?

Kauhistuksen kauhistus: Muumipappa polttaa piippua ja myös Nuuskamuikkunen. Rommitoteja ryypätään ja viskiä laatikoittain. Kahviakin juodaan Muumilaaksossa ylen määrin. Huumeita. Skrääk.

Kun Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä odottaville kuulijoilleen, Muumimamma kysyy: ”Vill du ha din pipa? Jolloin Niisku huutaa: ”Hemulin täti sanoo, että tupakointi on vahingollista. Siitä saa vapisevat käpälät, keltaisen nenän ja tulee kaljuksi.”

Mutta Muumimamma vastaa vain: ”Hän on polttanut koko ikänsä eikä ole alkanut vapista, tullut kaljuksi tai keltaiseksi. Kaikki mikä on terveellistä, on hyväksi mahalle”, hän sanoo, aukaisee ikkunan ja menee vihellellen keittämään kahvia.

Ainakaan vielä yksikään hyssälä ei ole huomannut, että tällaiset jutut pitäisi poistaa Muumikirjoista.

Sinänsä siinä ei olisi mitään uutta. Poistivathan japanilaiset animaationtekijät Muumipeikolta peppureiän.

Ja onkohan kenenkään mieleen edes tullut ajatella, mitä ihmettä siinä piipussa mahtaakaan olla.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kuka seuraavaksi hallituksen teuraspenkille?


Diabeetikot aiotaan jälleen kerran asettaa eriarvoiseen asemaan, vaikka mitään selvää näyttöä ei ole edes siitä, minkä typpinen diabetes kenelläkin on.

Propagandassa vain jauhetaan, että kakkostyypin diabetes on itse aiheutettua ja sitten voidaankin jo muuttaa korvauskäytäntöjä. Tätä on yritetty monta kertaa ennenkin. Erityisesti asialla on kunnostautunut kansanedustaja Osmo Soininvaara, vaikka hänellä ei ole edes lääkärin pätevyyttä.

Nyt olisi hyvä jokaisen ajatella, mitä tämä tarkoittaa, kun aletaan luokitella sairauksia itse aiheutettuihin ja oikeutettuihin. Tällä samalla perusteella, ei esimerkiksi mitään urheiluvammoista aiheutuneita hoitoja pitäisi korvata.

Kakkostyypin diabetekseen on vahva perinnöllinen taipumus. Elintavat voivat tietysti lisätä riskiä, mutta ne eivät ole kaikki.

Ainakin aiemmin myös Suomen terveydenhuollon eettinen lautakunta oli sitä mieltä, että sairaat hoidetaan ihan riippumatta siitä, millaista elämää he ovat eläneet.

Nyt ovat hallituksen teurastuspöydällä kakkostyypin diabeetikot. Kuka seuraavaksi?


tiistai 5. marraskuuta 2013

Jumala on kuollut



 
Jumala on kuollut. Ei tämä ole uutinen, se on klisee.
Kun tämän päivän uutisia seuraa, niin tuntuu siltä, että uutiskriteerit ovat kaiken aikaa hämärtymässä.
Uutisten tilalla on propagandaa, tekstimainontaa ja viihdettä. Joskus harvoin sekaan pujahtaa uutinen, mutta kovin harvoin.
Ottaen huomioon, että päättäjät nyt ovat muka huolissaan mediatalojen vaikeuksista, niin kovin yksipuolista on tiedonvälityksen tarjonta. Samat uutiset toistetaan joka kanavalla kolmena päivänä peräkkäin. Vähintään.
Kaikenlainen ostettu omakehu käy uutisesta tyyliin Suomi on parasta A-luokkaa. Näin oli entisessä DDR:ssäkin: Kaikki tuli kaiken aikaa vaan entistä paremmaksi.

Nykyiset uutiset palvelevat myös pelotteina kuin kirkkojen entiset piruista ja paholaisista kertovat seinämaalaukset.

Minusta ei ole mikään uutinen, että joku on laittanut markkinoille uuden puhelimen. Yhtä hyvin voitaisiin kertoa myös, että Atrialta on tullut uusi pitsa.
Kuninkaallisten häät ja muuta kissanristiäiset eivät ole uutisia, vaan viihdettä.
Markkinavoimien lepyttely käy uskontunnustuksesta. Mediamogulien omistamat uutistoimistot spämmäilevät samoja juttuja ympäri maailman.
Uutisia eivät ole myöskään tarinat, miten köyhästä uistimenkeksijästä tuli miljonääri. Se on manipulaatiota, jolla valheellisesti luodaan kuvaa, että näin voisi tapahtua kenelle tahansa.
Mikä sitten on uutinen? Eikö paras määritelmä edelleenkin liene tämä: Poliisi puri koiraa.

Oletko sinä terroristi?

 
Venäjä tiukentaa terrorismilakejaan. Kohta koko suku pannaan vastuuseen, jos yksi erehtyy kapinaan.
 
Kollektiiviset rangaistukset ovat aina kuuluneet fasismiin ja totalitarismiin.
 
Mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu?
 
Terrorismilakeja kiristetään eri puolilla maailmaa.

New World Oder on tavoite, johon tähtää maailmanlaajuinen taloudellinen eliitti sekä US-Britanian ja Israelin armeijan tiedustelupalvelut. Ne vakoilevat kaikkia ja kaikkea, mikä liikkuu. Kun tämä maailmanlaajuinen diktatuuri on perustettu, sen johtajat kertovat, että kaikki ”Vastarinta on turhaa”.
 
Ne joiden käsissä vakoilu on, kykenevät kiristämään ketä tahansa.
 
Jos et ole heidän puolellaan, olet heitä vastaan. Ja jokainen väärinajatteleva on potentiaalinen terroristi.
 
Tätäkö me haluamme? Tätäkö sinä haluat?
 

 

torstai 31. lokakuuta 2013

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ihmettelee

Å-ja! Minäkin ihmettelen. Eilen Ylen Silminnäkijässä oikeusministeri Anna-Maija Henriksson kertoi ihmettelevänsä pikavippikäytäntöjä ja odottavansa, että asia tuodaan hänen eteensä.
Missä ministeri onkaan mahtanut olla kaikki nämä vuodet, kun pikavipeillä on saatettu jopa alaikäiset nuoret ikuiseen velkakierteeseen.
Pikavippi-bisneksen on annettu toimia vailla tiukkoja sääntöjä valtoimenaan, vaikka sekin on tiedetty, että asiaan liittyy suorastaan rikollista toimintaa.
Tästä kertoo sekin, että ohjelmaan ei suostunut haastateltavaksi yksikään vippikassan pitäjä. Selväksi tuli, että vippaajat itse ovat kiertäneet veroja. Heidän luottotietonsa eivät ole kunnossa ja monet heistä ovat itsekin ulosotossa.
Kuluttaja-asiamies ja lainvalvoja kertoi, että 1800-luvulta peräisin olevaa kiskontalakia ollaan uudistamassa, mutta lain uudistaminen on kestänyt jo vuosia.
Todellinen syy, miksi pikavippirikollisuuteen ei tiukemmin puutua, on siinä, että tällä menettelyllä paikataan sosiaaliturvan puutteita.
On aivan turha puhua yhteiskuntamoraalista, niin kauan kuin oikeusministeri vain ihmettelee ja odottaa.