Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ja maailma pelastuu.
Nyt jo ties monettako päivää, joku talossa huudattaa formulaa tunnista tuntiin: vouuu, vouuu, vouu, kiljuu seinien rakenteissa kuin helvetissä. Päättömät kaahaavat ympyrää.
Kaikenlaisissa sotaharjoituksissa poltetaan kerosiinia ja tositoimissa heitellään ties mitä myrkkyjä taivaan täydeltä ihmisten tappamiseksi.
Lentokoneista tehdään entistä suurempia ja entistä valtavammat joukot lentävät ympäri maapalloa apinoita katsastaen.
EU:n ylimykset lennättävät ainakin kerran viikossa pyrstöpäänsä päättämään pölyimurien tehoista ja saunan lämmittämisistä Brysseliin asti, vaikka nämäkin asiat voitaisiin päättää videonneuvotteluissa ja asiakirjatyöskentelyllä.
Kaikenlaisia urheilukilpailuja järjestetään ympäri maailman, eikä riitä, että kilpailijat lentävät, myös yleisö lentää. Massamäärin väkeä rientää kaukaloiden reunoille kiroilemaan. Uusia olympiakyliä rakennetaan ja niihin jopa 3000 hengen hiihtohissejä, joilla kiskotaan ihmisiä vuorten rinteille niiden herkästä ekosysteemistä piittaamatta.
Olympiatuli pitää kiikuttaa avaruuteen ja pohjoisnavalle ja luonnonsuojelijat lentävät mihin tahansa maailmaa pelastamassa. Rahaa palaa tällaiseen kerskaan, vaikka maailmassa kuolee joka päivä 17 000 ihmistä nälkään.
Kymmenen tuhatta ilmastoturistia laahuksineen lentää vuosittain milloin mihinkin maailman kolkkaan ihmettelemään ilmaston lämpenemistä.
Eivätkä vaan ihmiset usko. Taloja ja kokonaisia kaupunkeja rakennetaan vesien partaille ja rantojen äärille, vaikka tulossa on just sillään vedenpaisumus. Tätä jopa Satu Hassi ihmettelee, mutta ei osaa tehdä johtopäätöksiä.
Jos ilmasto ja ihmisen ympäristö on todellisessa vaarassa tuhoutua, niin eikö näille asioille vihdoin olisi syytä tehdä jotain. Menee nimittäin kaikilta puheilta uskottavuus, kun teot puhuvat vallan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti