Yhteiskunnallinen kestävyys ja köyhyyden poistaminen II

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Suomessa köyhyys lisääntyy kaiken aikaa, sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Riiston aste kovenee kuten nyt läpirunnottu kiky-sopimus osoittaa. Todellista köyhyyttä on myös Suomessa. Kansainvälisestikin on todettu, että vaikka varallisuus eri maiden kesken saattavat kaventua, maiden sisällä tuloerot kasvavat rajusti.

Itse olen sitä mieltä, että jos pitää priorisoida, niin asetan etusijalle lapset ja nuoret. He ovat tämän maan ja koko maailman tulevaisuus ja tulevaisuuden päättäjät. Heille pitää turvata ihmisarvoiset elämisen edellytykset ja oikeudet. Näin ei ole parhaillaan ja nykyisen hallituksen pyrkimyksistä päätellen kehitys on kulkemassa huonompaan suuntaan.

Meillä on säädetty nuorisotakuulaki, joka ei käytännössä takaa mitään. Kaikenlaista puuhapajaa on perustettu, mutta niihin määrääminen on enemmän keppiä kuin porkkanaa. Palkkaa ei ja tule ja usein myös itse taloudellisissa vaikeuksissa joutuvat vanhemmat joutuvat vielä sponsoroimaan matkat velvoitetyömaalle.

Kun itse lähdin maailmalle isäni kuoleman jälkeen 14-vuotiaana 60-luvun alussa, oli mahdollista valita eri ammateista. Töitä oli kotiapulaisesta rahastajaan ja kaupanmyyjästä sisälähettiin tai reikäkorttilävistäjään.

Ensimmäinen työpaikkani oli sokerijuurikaspellolla, missä taimien harventamisesta sai pennin metri. Kotona oli tiukkaa, koska perheessä oli vielä kaksi minua nuorempaa lasta. Niin tuli lähtö maailmalle. Kovin kokemus oli, kun seisoin Salon vanhalla sillalla, johon kuljettaja minut jätti. Seuraavana aamuna seitsemältä olisi pitänyt olla töissä baarissa, mutta asunnonvälityksessä tarjottiin vain ei-oota. Sieltä neuvottiin menemään osoitteeseen, jossa oli juuri vapautumassa toveriasunto. Se olisi ollut kuitenkin vapaa vasta kahden viikon kuluttua, mutta ystävällinen rouva antoi minun nukkua sen ajan omassa keittiössään. Kuka nykyisin suostuisi samaan?

Kadonneet nuoret

 

Tänä päivänä on Suomessa kateissa 50 000 lasta ja nuorta, joista kukaan ei tiedä mitään. He ovat kateissa. Heillä ei ole työ- eikä koulutuspaikkaa. Tätä varten kuntiin palkattiin etsiviä nuorisotyöntekijöitä, mutta tulosta ei ole syntynyt. Nuorilla tässä maassa on todellinen hätä.
Olin suuresti hämmästynyt, kun jouduin itse hoitamaan erään nuoren ”löytymistä” ja löysin Hikikomeron, Se on netissä toimiva yhteisö, jossa syrjäytyneet nuoret vaihtavat kokemuksia elämästään. Sieltä he hakevat vertaistukea. Hämmästynyt olin, kun jopa Mannerheimin lastensuojeluliitossa ei tiedetty mitään nettifoorumi Ylilaudasta ja sen kansainvälisestä, japanilaisesta Hikkykomori-ilmiöstä alkunsa saaneesta, Hikikomerosta. Siitä eivät tienneet opettajat, sosiaalityöntekijät eivätkä rehtorit.

Kun tähän lisätään vielä, että usein eristäytymiseen kuuluu kaikkein raaimpien sotapelien pelaaminen, ei ole mikään ihme, että nuori tilaisuuden tultua on valmis kokeilemaan, miltä tappaminen ihan oikeasti tuntuu. Pidäkkeitä kun ei ole.

Näiden nuorten voidaan sanoa olevan syrjäytyneitä, sillä he ovat päättäneet elää elämänsä komeroissa ja laatikoissa. He hakevat ylemmyyttä sillä, että eivät ole kenestäkään riippuvaisia. He pitävät tavallisia nuoria ja muita ihmisiä lampaina. Tämä on kovaa julkikuvaa. Toisaalla jaetaan auliisti itsemurhaohjeita, kuinka esimerkiksi kannattaa syödä kourallinen vertaohentavia lääkkeitä ennen kuin hyppää katolta ja tappaa itsensä.

Itse olen tarkka siitä, milloin käytän sanaa syrjäytynyt tai syrjäytetty, koska tämä yhteiskunta kykenee kyllä tunnottomasti syrjäyttämään kenet tahansa, jolla ei ole voimaa ja tahtoa pysyä kovassa kyydissä mukana. Kukaan ei varmasti aivan ensimmäiseksi päätä vapaaehtoisesti syrjäytyä.
Olen facessa seurannut myös huostaan otettujen perheiden ja lastensuojelun uhrien kertomuksia. Nekään eivät ole kaunista luettavaa, koska monet pitävät itseään ihmiskaupan uhreina suhteessa huostaanottobisnekseen.

Nämä vanhemmat ovat sitä mieltä, että jos perheiden auttamiseen puututtaisiin ajoissa ja järeämmillä aseilla, huostaanotoilta vältyttäisiin ja tämä olisi myös yhteiskunnan kannalta halvempi ratkaisu. Rahastahan tässä kaiken aikaa puhutaan. Jos perheelle annettaisiin taloudellista ja käytännön apua, loppuun palamiselta vältyttäisiin. Lapset saisivat elää omissa perheissään, jotka kuitenkin lienevät se luonnollisin ja paras vaihtoehto. Oikeasta läheisen rakkaudesta syntyy rakkaus ja myötätunto, jota lapsi ei sijaisperheessä saa välttämättä koskaan kokea.

Pikavipit sosiaaliturva?

 

Yhtenä syynä kurjaan tilanteeseen pidän pikavippejä, jotka päättäjät ovat sallineet, paikatakseen niillä puutteellista sosiaaliturvaa.

Perhe on tai on ainakin ollut yhteiskunnan perusyksikkö. Ja se, miten holtittomasti vähävaraisiin perheisiin suhtaudutaan, tuntuu melkein ohjelmalliselta. Kun ihmisten välistä rakkautta ja solidaarisuutta ei ole, niin kaikenlainen hyväksikäyttö on huomattavasti helpompaa niin koko yhteiskunnan kuin maailmankin mitassa.

Ohjelmalliselta tuntuu myös ihmisten tyhmistäminen ja raaistaminen kaikenlaisen väkivaltaviihteen keinoin ja avulla. Raakuus synnyttää raakuutta, välinpitämättömyys välinpitämättömyyttä. Kun koulutuksesta leikataan, lisääntyy myös tietämättömyys ja yleissivistys ohenee. Hallittavia on helppo käsitellä kovilla otteilla. Tämän seurauksena entistä useammin nähdään kaduilla päivystäviä aseistettuja sotilaita ja poliiseja täysissä varusteissa, kuten nyt jo esimerkiksi Brysselissä on tapahtunut.

Sosiaalihuolto on voimaton

 

Sosiaalihuollosta minulla on pelkästään huonoja kokemuksia. Tämän vakuudeksi voin kertoa keskustelustani entisen lapsiasiavaltuutetun Maria Kaisa Aulan kanssa. Tämä tapahtui vähän ennen hänen eroaan tehtävästään, Hän kertoi minulle turhautuneensa työhönsä, koska sosiaalitoimistojen päätökset poikivat niin paljon valituksia, että Lapsiasiavaltuutetun toimisto ruuhkautui kaikista niistä eikä aikaa jäänyt enää mihinkään muuhun. Lastensuojeluntehtävät kunnissa tuntuvat rajoittuneen vain lastensuojeluilmoitusten vastaanottamiseen.

Nykyisestä lapsiasiavaltuutetusta Tuomas Kurttilasta tiedän vain sen verran, että hänen mielestään mihinkään ei voi puuttua, koska jokainen tapaus on yksittäistapaus. Näin varmaan onkin. Jokainen on yksittäistapaus ja yksittäistapauksena jokaiseen ihmiseen pitäisi myös suhtautua.

Lokakuun liikkeessä toimiva juristi Leeni Ikonen on sitä mieltä, että huostaanottoon turvaudutaan liian helposti tai että se on jopa ainoa auttava toimenpide. Huostaanotto on Suomessa miljardibisnes, kun yhteiskunta maksaa sijaishuoltajalle esim. 15 000 euroa/kk/lapsi. Nykyisen viiden lapsen sijasta suunnitteilla on lapsiluvun mahdollinen nostaminen sijaisperheissä kuuteen, vaikka vaikeuksissa olevissa perheissä kuudennen lapsen katsotaan lisäävän kaltoinkohtelun riskiä.

Jokainen lapsi on yksilö. Jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan pyytämättään. Siksi meillä täällä jo olevilla on vastuu siitä, että jokainen lapsi saa ihmisarvoisen elämän.

Me puhumme kestävästä kehityksestä, mutta samaan aikaan maailmassa pistetään mielettömiä summia tuhoon ja tappamiseen. Jos tämä hulluus lopetettaisiin, jokaisen ihmisen kohtuulliset perustarpeet pystyttäisiin tyydyttämään kehdosta hautaan ja resursseja jäisi vielä ylikin. Ympäristö ja luonto kiittäisivät.

Rauha on kaikkien ihmisten, yhteiskuntien ja koko maailman ainoa kestävä vaihtoehto.

Me olemme yhteiskunta

Kansalaisia osoittamassa mieltä solidaarisuuden puolesta. Kuva: Kaija Olin-Arvola

Valtio on perustoiltaan väkivaltakoneisto, jonka avulla hallitseva luokka pitää alamaiset kurissa ja Herran nuhteessa. Valtion välineisiin kuuluu armeija, poliisi ja lainsäädäntövalta, jolla kyetään pääomalle edulliset päätökset saattamaan lainvoimaisiksi, sillä kaikkien valtojen valta on talous.

Viimeksi tästä saatiin esimerkki kun puhuttiin paikallisesta sopimisesta; sekä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies että EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta ovat esittäneet asiaa valtion päätettäväksi, jolloin se lyötäisiin lukkoon lailla ja mieluummin tietysti vielä perustuslain säätämisjärjestyksessä, jottei sitä enää kovin helposti otettaisi työehtosopimusneuvottelujen työkalupakkiin. Paikallinen sopiminen olisi näin lailla naulattu maailman tappiin.

Kaiken kattava taloudellinen valta ei tule ikinä luopumaan valtiosta, koska juuri se on väkivaltakoneisto, jolla valta uusintaa itsensä ja säilyttää valtansa. Tähtäimessä on yhteiskunnan ja kaiken yhteisöllisyyden hävittäminen, koska se on ainoa vastavoima, jolla ihmiset kykenisivät tekemään valtiollisen vallankumouksen ja hävittämään alistavat tuotantosuhteet, jotka ovat kaiken vieraantumisen, hyväksikäytön ja riiston perusta.

Äärioikeiston, liberaalien ja libertaarien pohjimmaisena tavoitteena on perinteisesti ollut yövartijavaltio, jossa ei ole kuin armeija ja poliisi.

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Verotusta ja yhteiskunnallisia palveluita voidaan kyllä tämänkin kapitalistisen yhteiskunnan puitteissa käyttää tulojen tasaamiseen ja tasa-arvon edistämiseen tiettyyn rajaan asti. Nykyisin omistus on jo kuitenkin niin keskittynyttä, että todellisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen vaadittaisiin paljon radikaalimpia toimenpiteitä.


VASTAVOIMANA suuren pääoman diktatuurille ovat työtätekevät ja yksinyrittäjät sekä pk-yrittäjät, jotka usein osallistuvat tuotantoon suuremmalla panoksella kuin työntekijänsä. Jotta todellinen muutos voitaisiin saada aikaan, tarvitaan puuttumista tuotanto- ja omistussuhteisiin. Omistaminen on juridinen fiktio. Sen muuttamiseen orjina järjestelmää palvelevilla ei ole muuta työkalua kuin joukkovoima ja tietoisuus siitä, että kaikki on kuitenkin lopulta muutettavissa.

Tässä piilee myös syy siihen, että nykyisen vallan tahto ja pyrkimys on kaiken yhteisöllisyyden hävittäminen. Se haluaa tuhota niin perheet kuin kansallisvaltiotkin. Hajota ja hallitse. Aiheuta kaaosta ja hämminkiä.

Suomessa kapitalistinen diktatuuri on puoluediktatuuria, joka toimii verovarojen rahoittamana. Puolueiden johdossa on pieni ryhmä ihmisiä, jotka täydentävät itse itseään kaltaisillaan. Tästä johtuu, että mikään ei muutu, vaikka eduskuntaan valittaisiin keitä tahansa. Siitä pitää huolen taloudellinen valta, joka ohjaa ja sanelee politiikan suunnan mieleisekseen. Tunnusomaista tälle valtamekanismille on nepotismi ja korruptio. Demokratiaa järjestelmä ei ole nähnytkään.

Elokuvassa Sade kuuluu meille nähtiin, miten intiaanit kykenivät joukkovoimansa avulla pitämään oman vetensä. Taistelu myös vedestä tulee varmasti jatkumaan niin kauan kuin Nestlén pääjohtaja Peter Brabeck-Letmathe vaatii sen yksityistämistä.

Elokuvassa vesifirman omistaja perusteli intiaanien veden ryöstämistä sillä, että niin tärkeä asia kuin vesi ei voi olla kenen tahansa omistuksessa. Niinpä. Se ei voi olla myöskään voittojen maksimoinnin välineenä niin kuin ei ilma tai mikään muukaan elämälle välttämätön.

Nykyjärjestelmää pyörittävät ja kannattavat voimat ovat kohta tehneet kaikesta voiton maksimointiin tähtäävää ryöstöä. Koska kaikki arvo luodaan työssä, vaaditaan työtätekevien ihmisten asettamista orjan asemaan. Tämä on keskeinen tavoite. Jopa siitäkin huolimatta, että on tutkimuksilla osoitettu, että työn tuottavuus kasvaa työaikaa lyhentämällä.


TÄMÄN JÄRJESTELMÄN puitteissa taloudellinen valta haluaa ottaa ihmisistä irti kaiken aina kehdosta hautaan. Sitä varten halutaan työajan pidentämistä, koulutusajan lyhentämistä ja eläkeiän korottamista. Pitää saada mahdollisimman paljon voittoa, joka realisoidaan korkoina, vuokrina ja suoranaisina voittoina ja joka mahdollisuuksien mukaan kätketään veroparatiiseihin mieluummin kuin käytetään yhteiseen hyvään.

Tässä on esitetty vain joitakin perusteluja, jotka osoittavat, että nykyinen talousjärjestelmä olisi muutettava. Veroparatiisiin voisi kuljettaa muutaman bussillisen miljardöörejä ja järjestää koko tuotanto lähtien ihmisten todellisista tarpeista. Tällaisen talousjärjestelmän suunnittelu olisi nykyisellä tietotekniikalla täysin mahdollista. Enää ei tarvitsisi Moskovassa miettiä kuin monta nakkia tarvitaan Novosibirskissä, kun ihmisten kulutustottumukset ovat jo nyt kirjoissa ja kansissa.

Kun tavaraa tuotettaisiin ilman voiton maksimoinnin tavoitetta, voitaisiin pysyä kohtuudessa. Kun voittojen kasvattaminen kilpailun avulla ei enää olisi tarpeellista, voisi tuotteista tehdä isältä pojalle kestäviä.

Enää ei tarvitsisi tuottaa ruokaa keinottelun välineeksi eikä ihmisten tarvitsisi kuolla nälkään samaan aikaan, kun vilja siiloissa mätänee omistajan odottaessa parempaa hintaa. Enää ei ruokaa tarvitsisi tuottaa pois heitettäväksi.

Jokainen ihminen ymmärtää, että tällainen remontti hyödyttäisi ihmisen lisäksi myös luontoa, ympäristöä ja koko maailmaa.


Seuraavat Sami Parkkosen kirjoitukset liittyvät aihepiiriin:

• Maasi myydään
• Suurin uhka länsimaissa

Vasemmistoliiton kadonnutta kannatusta etsimässä

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Minne kaikki katoaa.













Jos vasemmisto haluaa palauttaa kannatuksensa, heidän on palattava korkeuksista takaisin maan päälle.

Niitä ihmisiä, jotka elävät keskellä arjen vaikeuksia, ei kiinnosta ensisijaisesti ilmastonmuutos, teoreettinen väittely geenimanipulaatiosta tai sukupuolineutraaliavioliittolaki.

Heitä kiinnostaa se, onko ruokaa huomennakin. Onko suojaa kylmää ilmaa vastaan: Onko villaista alle ja katto pään päälle.

Pääsevätkö heidän lapsensa kouluun ja Linnanmäelle.

Saako isä hampaansa paikattua ja äiti apua loputtomaan uupumukseensa.

Onko vanhemmilla töitä, kuka maksaa puhelinlaskun ja mistä ostetaan uusi polkupyörä.

Suomessa on jo yksi vihreä puolue ja demaripuolue, joka ajaa työssäkäyvän ja julkisensektorin työntekijöiden asioita.

Melko selvältä näytti Vasemmistoliiton tappio, kun puheenjohtaja Paavo Arhinmäki feissarissa pyysi muita jakamaan hänen postauksiaan ja tykkäämään niistä.

Emme me voi vain köyhiä ajatella ja heidän puolestaan toimia, sanoi Merja Kyllönen. Onhan se tietysti noloa leimautua vähäväkisiin, kun herrojen kanssa marjassa on niin paljon ”hienompaa”.

"Odotimme vaalivoittoa" ja siinä se vika olikin.

Pannaan lapsetkin kasvamaan korkoa

Useammassakin sketsiohjelmassa on irvistelty sille, että on olemassa ihmisiä, jotka arvostelevat lastensairaalan tekemistä hyväntekeväisyysvaroin.

Yleleaksissa esimerkiksi: Hei, miten sillä muka voitaisiin bisnestä tehdä. Pannaan lapset kuntoon ja myydään pois. Heh-heh. Ja me pojat nauroimme niin.

Tämän tästä ilmestyy uutisiin ”hyväntekijä”, joka on lahjoittanut niin ja niin monta euroa. Julkisuutta hakee asialla jokainen kynnelle kykenevä ja saa samalla ilmaisen mainoksen toimilleen olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Nyt on jo päätetty, että 

1.    uusi lastensairaalahanke toteutetaan säätiö -mallin mukaisena, jolla mahdollistetaan laajamittainen ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ja saadaan korkean luokan asiantuntemusta mukaan hankkeeseen;

2.    perustetulle säätiölle lahjoitetaan vuosien 2014-16 aikana 40 miljoonaa euroa lastensairaalan rakentamista varten edellyttäen, että säätiö saa merkittävää rahoitusta kansalaiskeräyksellä ja valtionrahoituksella;

3.    hallitus voi 2-kohdan edellytysten täytyttyä tehdä Säätiön kanssa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen; ja

4.    hallitus informoi valtuustoa säännöllisesti hankkeen edistymisestä.

Uuden lastensairaalan toivotaan siis poikivan ainakin vuokratuloja säätiölle. Epäillä sopii myös, että tämän sairaalan käynnistäminen on jälleen askel kohti sairaanhoidon yksityistämistä. Sitä kautta nämä hurskaat ahneet aikovat jälleen kasvattaa omaisuuksiaan, jotka viedään piiloon veroparatiiseihin. Lapsista viis.

Yksityistämisellä pannaan myös lasten hädänalainen asema kaupanteon kohteeksi. Lapsilta riistetään oikeus tasa-arvoiseen hoitoon perheen varallisuudesta riippumatta.

Yhteiskunnan tehtävä on hoitaa yhteiskunnan palvelut ja ne on rahoitettava verovaroin. Vain siten voidaan saavuttaa ja turvata tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Kuvat: Kaija Olin-Arvola

Kuka seuraavaksi hallituksen teuraspenkille?

Diabeetikot aiotaan jälleen kerran asettaa eriarvoiseen asemaan, vaikka mitään selvää näyttöä ei ole edes siitä, minkä typpinen diabetes kenelläkin on.

Propagandassa vain jauhetaan, että kakkostyypin diabetes on itse aiheutettua ja sitten voidaankin jo muuttaa korvauskäytäntöjä. Tätä on yritetty monta kertaa ennenkin. Erityisesti asialla on kunnostautunut kansanedustaja Osmo Soininvaara, vaikka hänellä ei ole edes lääkärin pätevyyttä.

Nyt olisi hyvä jokaisen ajatella, mitä tämä tarkoittaa, kun aletaan luokitella sairauksia itse aiheutettuihin ja oikeutettuihin. Tällä samalla perusteella, ei esimerkiksi mitään urheiluvammoista aiheutuneita hoitoja pitäisi korvata.

Kakkostyypin diabetekseen on vahva perinnöllinen taipumus. Elintavat voivat tietysti lisätä riskiä, mutta ne eivät ole kaikki.

Ainakin aiemmin myös Suomen terveydenhuollon eettinen lautakunta oli sitä mieltä, että sairaat hoidetaan ihan riippumatta siitä, millaista elämää he ovat eläneet.

Nyt ovat hallituksen teurastuspöydällä kakkostyypin diabeetikot. Kuka seuraavaksi?

Lisää aiheesta.

Vihreitten demokraattinen sentralismi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Kivien kokous

Kun vihreitä aikoinaan Suomen perustettiin, julistettiin rotaatio keskeisimmäksi järjestöperiaatteeksi. Tämä tarkoitti johdon vaihtuvuutta ehkä vastakohtana perinteisten puolueiden ja vallankin vasemmiston demokraattiselle sentralismille.

Demokraattinen sentralismi oli käytännössä sitä, että johto itse armottomalla junttauksella täydensi itse itseään itselleen sopivimmilla miehillä. Keskeistä oli sentralismi, demokratian kanssa sillä ei ollut juurikaan tekemistä. Diktaattorit ovat aina toimineet tämän periaatteen mukaisesti.

Lähihistoria on jo moneen kertaan osoittanut, miten vihreiden rotaatio pyörii: samoja naamoja on kierrätetty pallilta toiselle kyllästymiseen asti. Uusia kasvoja ei ole mukaan löytynyt. Kovin on vähissä hyvät. Uskoisitteko!?

Vihreille on aina ollut myös keskeistä sukupuolten tasa-arvo, ainakin sanoissa. Nyt luovuttiin siitäkin. Vaikea uskoa, etteikö Haaviston vertaista naista olisi porukasta löytynyt.

Mutta ei. Vanhan kaavan mukaan mennään: Tiukassa paikassa valitaan mies.

Niin se käy, sanoi Vonnegut.

Rasisti. Minäkö?

Kuva: Kaija Olin-Arvola

Miksi eivät kaikki voi olla niin kuin minä, sanoi kerran eräs karkkilalainen. Karkkilassa muualta tulleita nimiteltiin savolaisiksi. Aito karkkilalainen oli asunut isiensä sijoilla vähintään 1500-luvulta asti. Moni suomalainen kuvittelee edelleen olevansa jotenkin parempi kuin rajojemme takana asuvat muukalaiset, jotka nyt tunkeutuvat saastuttamaan maatamme ja sen puhdasrotuista kansaa.

Minusta maailma olisi sietämätön, jos kaikki olisivat niin kuin minä.

Sietämätön on tämä maailma tosin nytkin, kun valkoihoisten eurooppalaisten rotupuhdistukset ovat ulottuneet lähes kaikkialle, minne he ovat menneetkin. Ulkonäön perusteella on ihmisiä luokiteltu ja tapettu julmasti ajattelematta lainkaan, että geneettisesti olemme kaikki sukua toinen toisillemme.

Mitä pikemmin maailman kaikki rodut sekoittuvat keskenään, sen parempi. Olisihan ihmiskunnalla siten poistettu yksi murhe.

Ja olisi myös yksi tekosyy vähemmän, jonka taakse naamioida oma ahneus, taloudelliset pyyteet ja maapallon rikkauksien ryövääminen.

Maailman kaunein on ihminen, jossa kaikki rodut sekoittuvat.