Vasemmistoliiton kadonnutta kannatusta etsimässä

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Minne kaikki katoaa.













Jos vasemmisto haluaa palauttaa kannatuksensa, heidän on palattava korkeuksista takaisin maan päälle.

Niitä ihmisiä, jotka elävät keskellä arjen vaikeuksia, ei kiinnosta ensisijaisesti ilmastonmuutos, teoreettinen väittely geenimanipulaatiosta tai sukupuolineutraaliavioliittolaki.

Heitä kiinnostaa se, onko ruokaa huomennakin. Onko suojaa kylmää ilmaa vastaan: Onko villaista alle ja katto pään päälle.

Pääsevätkö heidän lapsensa kouluun ja Linnanmäelle.

Saako isä hampaansa paikattua ja äiti apua loputtomaan uupumukseensa.

Onko vanhemmilla töitä, kuka maksaa puhelinlaskun ja mistä ostetaan uusi polkupyörä.

Suomessa on jo yksi vihreä puolue ja demaripuolue, joka ajaa työssäkäyvän ja julkisensektorin työntekijöiden asioita.

Melko selvältä näytti Vasemmistoliiton tappio, kun puheenjohtaja Paavo Arhinmäki feissarissa pyysi muita jakamaan hänen postauksiaan ja tykkäämään niistä.

Emme me voi vain köyhiä ajatella ja heidän puolestaan toimia, sanoi Merja Kyllönen. Onhan se tietysti noloa leimautua vähäväkisiin, kun herrojen kanssa marjassa on niin paljon ”hienompaa”.

"Odotimme vaalivoittoa" ja siinä se vika olikin.

Kainuun mamma on hyvä jätkä

Liikenneministeri Merja Kyllönen on saanut kehuja hallituksen pojilta, tiesi Hjallis Harkimo eilisessä mtv3:n haastattelussa: Sanovat pojat, että Merja Kyllönen on hyvä jätkä. Itsensä ministeri nimesi Kainuun mammaksi, joka on pistänyt liikenneministeriön kuriin ja järjestykseen. Yleensä on niin, että hyväksi jätkäksi politiikassa sanotaan naista, jota ei ole muuten onnistuttu panemaan hiljaiseksi. Patriarkaatti kehittää ketun logiikkaa ja yhtäkkiä pihlajanmarjat ovat makeita. Liikennelaitoksen miljoonien (50-150 000 000) löytymisestä ei kerrottu. Ilmeisesti niitä etsitään yhä. Yhdestä virkamiehestä tehtiin syyllinen ja hänet siirrettiin vihreämmälle oksalle.

 

Ministeri kuittasi oman ansioluettelonsa jonkun konsulttiparan kehittämillä fraaseilla: päämäärätietoinen, ratkaisukeskeinen, joustava, yhteistyökykyinen, liima ja laastari.

 

Eniten ministerivalintaan oli haastattelun mukaan kuitenkin vaikuttanut se, että kun toinen oli etelästä ja mies, niin toisen piti olla pohjoisesta ja nainen. Näin piiri pieni pyörii. Kiireiltään ministeri ei ole ehtinyt yhtään tulevaisuuttaan suunnitella, mutta eurovaaleihin hän asettuu ehdokkaaksi, jos pyydetään. Vanha virsi tämäkin. Pieni porukka päättää keskuudessaan periaatteella mulle ja mun kaverille ja tätä kutsutaan passiivissa pyytämiseksi, ikään kuin asialla olisivat suuremmatkin joukot.

 

Hjallis kysyi ministeriltä myös, miksi vasemmisto ei hallituksessa ollessaan ole onnistunut vakuuttamaan kannattajiaan. Kyllösen mielestä syyllisiä ovat uudet kansanedustajat, jotka eivät tiedä, mitä eduskunnassa tehdään. Mieleen ei tullut todellinen syy: Hallituksen toimilla on kaiken aikaa heikennetty ja kurjistettu vähäväkisten asemaa, kasvatettu tuloeroja, lisätty työttömyyttä ja orjatyön teettämistä. On karsittu palveluja samaan aikaan, kun on lisätty verotaakkaa ja rajut hintojen korotukset ajaneet ihmiset entistä ahtaammalle. Ja lisää on tulossa. Nyt pelotellaan miljardileikkauksilla, vaikka pankit ja menestyvät liikeyritykset tekevät poskettomia voittoja.

 

Mikä sitten on ministeri Kyllösen pahin vihollinen? Se on maailman pahuus! Vastaus sopii kehnolle runoilijalle ja Georg W. Bushille, mutta ei suomalaiselle ministerille. Vastaus on naiivi kuin YK:n ihmisoikeuksien julistus. Enää he eivät taistele edes tuulimyllyjä vastaan. Heistä itsestään on tullut tuulimyllyjä, jotka jauhavat sitä itseään.

 

Hyvin menee. Herrat nauraa.