Kuva: Kaija Olin-Arvola: Kivien kokous
Kun vihreitä aikoinaan Suomen perustettiin, julistettiin rotaatio keskeisimmäksi järjestöperiaatteeksi. Tämä tarkoitti johdon vaihtuvuutta ehkä vastakohtana perinteisten puolueiden ja vallankin vasemmiston demokraattiselle sentralismille.
Demokraattinen sentralismi oli käytännössä sitä, että johto itse armottomalla junttauksella täydensi itse itseään itselleen sopivimmilla miehillä. Keskeistä oli sentralismi, demokratian kanssa sillä ei ollut juurikaan tekemistä. Diktaattorit ovat aina toimineet tämän periaatteen mukaisesti.
Lähihistoria on jo moneen kertaan osoittanut, miten vihreiden rotaatio pyörii: samoja naamoja on kierrätetty pallilta toiselle kyllästymiseen asti. Uusia kasvoja ei ole mukaan löytynyt. Kovin on vähissä hyvät. Uskoisitteko!?
Vihreille on aina ollut myös keskeistä sukupuolten tasa-arvo, ainakin sanoissa. Nyt luovuttiin siitäkin. Vaikea uskoa, etteikö Haaviston vertaista naista olisi porukasta löytynyt.
Mutta ei. Vanhan kaavan mukaan mennään: Tiukassa paikassa valitaan mies.
Niin se käy, sanoi Vonnegut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti