Katsoin eilen A-talkia, missä keskusteltiin Greenpeacen tempauksesta venäläisellä öljynporauslautalla.
Jokin keskustelussa tuntui olevan pielessä. Eija-Riitta Korhola putosi tämän tästä roolistaan: kadotti sanansa ja ajatuksensa tukkaansa sukien. Hän peräsi järjestön miljoonia, mutta ei saanut vastausta Tapio Jaakonpoika Laaksolta, joka väitti kaiken olevan avointa ja rehellistä. (Ennen kuin näin edes nimen tunnistin miehen tutuista elkeistä. Isänsä poika selvästi.)
Ammatikseen tuntuvat jotkut lentelevän ympäri maailmaa. Kumiveneillä ajetaan pitkin meriä, vaikka valaat ja muut merenkansat kärsivät melusaasteesta. Kasvihuoneilmiökään ei tunnu näitä seikkailijoita kauhistuttavan.
Oras Tynkkynen puolestaan esiintyi ohjelmassa kuin Euroopan omistaja. Hänen mielestään tulevaisuus on tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien, joiden hinta on hurjasti laskenut. Ihan kevyesti voi tietysti sivuuttaa näiden vempeleiden todellisen hiilijalanjäljen ja tehottomuuden, joka tulee kalliiksi ainakin köyhille ihmisille.
Perussuomalaisen nuorenmiehen nimi ei jäänyt mieleen, mutta hän puhuikin pakkoruotsin poistamisesta.
Taustakuvissa pyörivät myllyt, sulivat jäävuoret ja aurinkopaneelien muovit hehkuivat viljelysmailla.
Leipää, rauhaa ja sähköä maailma tarvitsee. Niiden tuottamiseen tarvitaan konkreettisia tekoja. Niiden jakamiseen tarvitaan konkreettisia tekoja. Joka päivä kuolee maailmassa 17 000 ihmistä nälkään.
Jossain vaiheessa ohjelmaa vilahti myös sana liikakansoitus. Jokainen, joka on sitä mieltä, että ihmisiä on liikaa, voisi aloittaa harventamisen itsestään. Voisi myös pohtia keinoja, joilla väestön kasvu saadaan hallintaan.
Minulle jäi hämäräksi, mikä se konkreettinen teko arktiksen puolesta oli. Miten se vaikutti arktiksen suojeluun.
Se kyllä tuli selväksi, että Venäjän öljynporauslautalle rientäneet ihmiset olivat varsin tietoisia siitä, mihin he ryhtyivät.
Ohjelman voi katsoa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti