Viimeksi tästä saatiin esimerkki kun puhuttiin paikallisesta sopimisesta; sekä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies että EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta ovat esittäneet asiaa valtion päätettäväksi, jolloin se lyötäisiin lukkoon lailla ja mieluummin tietysti vielä perustuslain säätämisjärjestyksessä, jottei sitä enää kovin helposti otettaisi työehtosopimusneuvottelujen työkalupakkiin. Paikallinen sopiminen olisi näin lailla naulattu maailman tappiin.
Kaiken kattava taloudellinen valta ei tule ikinä luopumaan valtiosta, koska juuri se on väkivaltakoneisto, jolla valta uusintaa itsensä ja säilyttää valtansa. Tähtäimessä on yhteiskunnan ja kaiken yhteisöllisyyden hävittäminen, koska se on ainoa vastavoima, jolla ihmiset kykenisivät tekemään valtiollisen vallankumouksen ja hävittämään alistavat tuotantosuhteet, jotka ovat kaiken vieraantumisen, hyväksikäytön ja riiston perusta.
Äärioikeiston, liberaalien ja libertaarien pohjimmaisena tavoitteena on perinteisesti ollut yövartijavaltio, jossa ei ole kuin armeija ja poliisi.
VASTAVOIMANA suuren pääoman diktatuurille ovat työtätekevät ja yksinyrittäjät sekä pk-yrittäjät, jotka usein osallistuvat tuotantoon suuremmalla panoksella kuin työntekijänsä. Jotta todellinen muutos voitaisiin saada aikaan, tarvitaan puuttumista tuotanto- ja omistussuhteisiin. Omistaminen on juridinen fiktio. Sen muuttamiseen orjina järjestelmää palvelevilla ei ole muuta työkalua kuin joukkovoima ja tietoisuus siitä, että kaikki on kuitenkin lopulta muutettavissa.
Tässä piilee myös syy siihen, että nykyisen vallan tahto ja pyrkimys on kaiken yhteisöllisyyden hävittäminen. Se haluaa tuhota niin perheet kuin kansallisvaltiotkin. Hajota ja hallitse. Aiheuta kaaosta ja hämminkiä.
Suomessa kapitalistinen diktatuuri on puoluediktatuuria, joka toimii verovarojen rahoittamana. Puolueiden johdossa on pieni ryhmä ihmisiä, jotka täydentävät itse itseään kaltaisillaan. Tästä johtuu, että mikään ei muutu, vaikka eduskuntaan valittaisiin keitä tahansa. Siitä pitää huolen taloudellinen valta, joka ohjaa ja sanelee politiikan suunnan mieleisekseen. Tunnusomaista tälle valtamekanismille on nepotismi ja korruptio. Demokratiaa järjestelmä ei ole nähnytkään.
Elokuvassa Sade kuuluu meille nähtiin, miten intiaanit kykenivät joukkovoimansa avulla pitämään oman vetensä. Taistelu myös vedestä tulee varmasti jatkumaan niin kauan kuin Nestlén pääjohtaja Peter Brabeck-Letmathe vaatii sen yksityistämistä.
Elokuvassa vesifirman omistaja perusteli intiaanien veden ryöstämistä sillä, että niin tärkeä asia kuin vesi ei voi olla kenen tahansa omistuksessa. Niinpä. Se ei voi olla myöskään voittojen maksimoinnin välineenä niin kuin ei ilma tai mikään muukaan elämälle välttämätön.
Nykyjärjestelmää pyörittävät ja kannattavat voimat ovat kohta tehneet kaikesta voiton maksimointiin tähtäävää ryöstöä. Koska kaikki arvo luodaan työssä, vaaditaan työtätekevien ihmisten asettamista orjan asemaan. Tämä on keskeinen tavoite. Jopa siitäkin huolimatta, että on tutkimuksilla osoitettu, että työn tuottavuus kasvaa työaikaa lyhentämällä.
TÄMÄN JÄRJESTELMÄN puitteissa taloudellinen valta haluaa ottaa ihmisistä irti kaiken aina kehdosta hautaan. Sitä varten halutaan työajan pidentämistä, koulutusajan lyhentämistä ja eläkeiän korottamista. Pitää saada mahdollisimman paljon voittoa, joka realisoidaan korkoina, vuokrina ja suoranaisina voittoina ja joka mahdollisuuksien mukaan kätketään veroparatiiseihin mieluummin kuin käytetään yhteiseen hyvään.
Tässä on esitetty vain joitakin perusteluja, jotka osoittavat, että nykyinen talousjärjestelmä olisi muutettava. Veroparatiisiin voisi kuljettaa muutaman bussillisen miljardöörejä ja järjestää koko tuotanto lähtien ihmisten todellisista tarpeista. Tällaisen talousjärjestelmän suunnittelu olisi nykyisellä tietotekniikalla täysin mahdollista. Enää ei tarvitsisi Moskovassa miettiä kuin monta nakkia tarvitaan Novosibirskissä, kun ihmisten kulutustottumukset ovat jo nyt kirjoissa ja kansissa.
Kun tavaraa tuotettaisiin ilman voiton maksimoinnin tavoitetta, voitaisiin pysyä kohtuudessa. Kun voittojen kasvattaminen kilpailun avulla ei enää olisi tarpeellista, voisi tuotteista tehdä isältä pojalle kestäviä.
Enää ei tarvitsisi tuottaa ruokaa keinottelun välineeksi eikä ihmisten tarvitsisi kuolla nälkään samaan aikaan, kun vilja siiloissa mätänee omistajan odottaessa parempaa hintaa. Enää ei ruokaa tarvitsisi tuottaa pois heitettäväksi.
Jokainen ihminen ymmärtää, että tällainen remontti hyödyttäisi ihmisen lisäksi myös luontoa, ympäristöä ja koko maailmaa.
Seuraavat Sami Parkkosen kirjoitukset liittyvät aihepiiriin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti