Etkö älyä lähteä?

”Tapa, tapa ittes, tapa, tapa ittes, kuolethan sinä kumminkin”, laulettiin oppikoulussa yli viisikymmentä vuotta sitten ja oltiin rehvakkaita.

Nyt tilanne on toinen. Perälauta lähestyy. Asiaan ei enää voi suhtautua ihan noin kevytmielisesti.

Eilen törmäsin Wikipediassa kirjailija Kaari Utrion mielipiteeseen, jonka mukaan ”omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.”

Monen muun samoin ajattelijan tavoin hän on varmasti valmis näyttämään meille itse mallia. Eivät vuodet ole heistäkään ohi menneet. Kestävyysvajetta syntyy jokaisesta. Harva on niin omavarainen, että itse itselleen kaiken kustantaisi. Ja vaikka varaa olisikin, niin kitsaus pakottaa ottamaan yhteiskunnalta kaiken, mikä irti lähtee.

Köyhät ovat se varsinainen taakka. Tosin köyhiä kyllä kannustetaan lisääntymään, koska ilman riistetyitä ei voittoja synny. Ja aina saattaa tulla tilanteita, jolloin tarvitaan tykinruokaa. Eiväthän rikkaat ja etuoikeutetut sodissa jälkeläisiään uhraa.

Pari viikkoa sitten julkisuudessa oli uutinen, että uudesta vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa ihmisten oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Tilalle pannaan luultavasti oikeus arvokkaaseen kuolemaan, mikä mahdollistaa laillisen eutanasian. Elämän pituuttahan säädellään jo nyt erilaisilla hoito- tai paremminkin hoitamattajättämispäätöksillä.

Kuolemakaan ei enää ole kuningas, jonka edessä nöyrrytään. Mielellään kuolema kiellettäisiin kokonaan. Nyt jo Suomessa tuhkataan 300 ihmistä tilaisuudessa, jossa ei ole ketään läsnä ja heidän tuhkansa hautaa pappi yksin.

Maailma on rikkaampi kuin koskaan, mutta ihmiset sen kuin tyhmistyvät ja raaistuvat. Väitän, että tämä on ohjelmallista. Katsokaa vaikka televisiota ja muuta mediaa. Sotapelejä syydetään markkinoille kiihtyvään tahtiin sitä mukaan, kun oikean, todellisen sodan lietsominen voimistumistaan voimistuu.

Kaukaa ei ole haettu ajatus, että orjien ruumiit poltettaisiin polttolaitoksessa ja syntynyt lämpö käytettäisiin rikkaiden uima-altaiden lämmittämiseen ja muuhun hyödylliseen. Lemmikkieläinten ruokaakin köyhistä varmasti oikein teurastettuina saisi. Näin ilmeisesti jo tapahtuukin. Vain muutama vuosi sitten näin dokumentin, missä Intiassa köyhät keräävät toisten köyhien ruumiit kaduilta, mädättävät lihat ja puhdistavat luut ylösostajaa varten. Arvattavaksi jäi vain se, mihin luut sittemmin käytetään.

Kuolemasta on tullut kauppatavaraa. Minulla olisi tähän rakentava ehdotus: Laitetaan jokaiseen äitiyspakkaukseen valmiiksi syanidikapseli, jonka jokainen voisi tarvittaessa nauttia, kun elämä alkaa maistua puulta tai ympäristön paineet käyvät sietämättömiksi.

Elintaso johon harva yltää

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyvin menee, mutta menköön.

Herra Isoherra väitti perjantaina jälkiviisaasti Ylessä valehdeltavan joka päivä, että pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa romutetaan. Kas, en minä vain ole huomannut.
 

Pohjoismaisen hyvinvoinnin romuttaminen aloitettiin jo 90-luvulla. Ensimmäiseksi vietiin kaikkein köyhimmiltä lapsilisät.

Sen jälkeen on kansalaisille pantu jatkuvasti uusia veroja ja maksuja, jotka ovat heikentäneet entisestään kaikkein heikoimpien asemaa. Ennen verovaroin kustannetut palvelut ovat maksullisia ja tendenssi on nouseva.
 

Inflaatio syö jatkuvasti ostovoimaa. Leipäjonot pitenevät. Oma asunto on entistä useammalle vain unelma. Kännykässä ei voi asua. Pankkien korot ovat myös nousussa. Konkurssit lisääntyvät. Samoin ulosotot.
 

Vuoden 2015 alusta lähtien työttömän on pakko jo 300 työttömyyspäivän jälkeen osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Tästä taas seuraa, että entistä useammin työtön joutuu töihin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron kulukorvauksella, mikä tietysti lisää orjatyön käyttöä.
 

Riiston asteen kovenemisesta kertoo se, että elämiseen ei riitä yksi työpaikka. On tehtävä montaa työtä yhtä aikaa ja jokaisen perheenjäsenen ryhdyttävä ansioon heti kun kynnelle kykenee. Kaikki mahdolliset sivubisnekset on otettava käyttöön.

Terveydellinen eriarvoisuus on lisääntynyt kaiken aikaa. Kelan kautta tapahtuu tulonsiirto köyhiltä rikkaille, joilla on varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Vähävaraisten vanhusten kurjuus on tiedossa.
 

Koulutuksellinen eriarvoisuus lisääntyy. Lukion aloituskirjat maksavat jo tuhansia euroja. Maksuton koulutus on pelkkää puhetta.

Köyhyys, työttömyys ja osattomuus periytyvät jo kolmanteen ja neljänteen polveen. Nuorten työllisyystakuu on pelkkää puhetta.
 

Herra isoherran mielestä keskiluokka on katoamassa. Mihinkä sellainen katoaisi, jota ei ole olemassakaan. Yhteiskunta jakaantuu edelleen työnantajiin, työtätekeviin ja osattomiin. Työtätekeviin kuuluvat myös PK-yrittäjät.
 

Yhteiskunta, joka ei kykene huolehtimaan heikoimmistaan, ei ole hyvinvointiyhteiskunta. Heittämällä kasvavan joukon ihmisiä yli laidan päättäjät rapauttavat sen vähänkin hyvinvoinnin, joka vielä on jäljellä.
 

Yhteiskunta on tasan niin vahva ja hyvinvoipa kuin on sen heikoin lenkki. Tämän luulisi Herra Isonherrankin käsittävän.

Mitä mainokset kertovat meistä

Sukupuolineutraalit lelukuvastot Ruotsissa ovat herättäneet paljon huomiota maailmalla


Sukupuolineutraalit leikit ovat nyt nousseet uutiseksi Kiinassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, kertoo Svenska Dagbladet.


Minä olen miettinyt viime aikoina, mitä mainokset ylipäätään kertovat maan asukkaista.


Jos joku avaruusolio tekisi tutkimuksen meistä mainosten perusteella, hän varmaan ajattelisi, että ihmiset eivät osaa elää, jos he eivät kaiken aikaa puhu ja pältä. Heillä pitää aina olla kädessä jokin kapula, jota voi räplätä.


Ihmiset eivät edes osaa syödä tai juoda, jos heille ei päivittäin kerrota, mitä voi laittaa suuhunsa. Heille pitää koko ajan neuvoa, minkälaisia vaatteita täytyy pitää.


Tämän lisäksi ihmiset kammoavat vanhenemista.


Ja mikä pahinta, he haisevat pahalta.