Mille posteljooni nauroi?

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Ostaisitko Urpilaiselta käytetyt renkaat?

– Mitä ne oikein kuvittelee? Kuvitteleeko ne tosiaan, että vaihtamalla pari nollaa keskenään saadaan aikaa muuta kuin lisää nollia, tuhisi posteljooni ja paukutti laatikoiden kansia.

– Mihin tuo nyt liittyy.

– Demareiden ministerivaihdoksiin tietysti. Kaksi kolloa akkaa lisää ja missä on niiden ansiot. Toisen nimeä en edes muistanut ennen kuin kertoivat. Urpilaisen olisi pitänyt vaihtaa itsensä. Sehän se ongelma on.

– Mitkä ansiot?

– No eikö ministereillä pitäisi olla ansioita? Eikö päättäjillä pitäisi olla jotain näyttöä siitä, että ovat saaneet jotain aikaan. Halvoista vuokra-asunnoista on puhuttu niin kauan kuin minä muistan. Missä ne ovat? Kysyn vaan. Ja Urpilainen puhuu jääkiekosta. Ei kai politiikka mitään jääkiekkoa ole, vaan yhteisten asioiden hoitamista.

– Eikö se ole hyvä vertaus?

– No siinä mielessä joo, että nytkin taklasivat ja vetivät toisiaan turpiin niin että hampaat lensi. Siksi ne sössöttää. Kovin ovat miehet käyneet vähiin puolueessa. Mahtaa Jungneria nyt harmittaa.

– Mutta he vaihtavat nyt rytmiä.

– Näkisi vaan. Tähän asti on juostu perässä. Meinaako ne nyt ryhtyä ryömimään? Ennen sentään puhuttiin ihmisten oikeudesta verovaroilla kustannettuihin palveluihin. Nyt puhutaan vain siitä oikeudesta, kuka ne palvelut SAA järjestää. Annetaan kaikki veromarkat vaan ylikansallisille ryöstöfirmoille ja pankeille. Siinä on poliitikkojen lupaamat leveät hartiat, joiden varjossa ihmiset saavat kitua aurinkoa näkemättä.

– No aika näyttää.

– Niin näyttää. Seuraavissa vaaleissa keskusta ja perussuomalaiset pesevät demarit menen tullen, nauroi posteljooni ja ajoi tiehensä.

Elintaso johon harva yltää

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyvin menee, mutta menköön.

Herra Isoherra väitti perjantaina jälkiviisaasti Ylessä valehdeltavan joka päivä, että pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa romutetaan. Kas, en minä vain ole huomannut.
 

Pohjoismaisen hyvinvoinnin romuttaminen aloitettiin jo 90-luvulla. Ensimmäiseksi vietiin kaikkein köyhimmiltä lapsilisät.

Sen jälkeen on kansalaisille pantu jatkuvasti uusia veroja ja maksuja, jotka ovat heikentäneet entisestään kaikkein heikoimpien asemaa. Ennen verovaroin kustannetut palvelut ovat maksullisia ja tendenssi on nouseva.
 

Inflaatio syö jatkuvasti ostovoimaa. Leipäjonot pitenevät. Oma asunto on entistä useammalle vain unelma. Kännykässä ei voi asua. Pankkien korot ovat myös nousussa. Konkurssit lisääntyvät. Samoin ulosotot.
 

Vuoden 2015 alusta lähtien työttömän on pakko jo 300 työttömyyspäivän jälkeen osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Tästä taas seuraa, että entistä useammin työtön joutuu töihin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron kulukorvauksella, mikä tietysti lisää orjatyön käyttöä.
 

Riiston asteen kovenemisesta kertoo se, että elämiseen ei riitä yksi työpaikka. On tehtävä montaa työtä yhtä aikaa ja jokaisen perheenjäsenen ryhdyttävä ansioon heti kun kynnelle kykenee. Kaikki mahdolliset sivubisnekset on otettava käyttöön.

Terveydellinen eriarvoisuus on lisääntynyt kaiken aikaa. Kelan kautta tapahtuu tulonsiirto köyhiltä rikkaille, joilla on varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Vähävaraisten vanhusten kurjuus on tiedossa.
 

Koulutuksellinen eriarvoisuus lisääntyy. Lukion aloituskirjat maksavat jo tuhansia euroja. Maksuton koulutus on pelkkää puhetta.

Köyhyys, työttömyys ja osattomuus periytyvät jo kolmanteen ja neljänteen polveen. Nuorten työllisyystakuu on pelkkää puhetta.
 

Herra isoherran mielestä keskiluokka on katoamassa. Mihinkä sellainen katoaisi, jota ei ole olemassakaan. Yhteiskunta jakaantuu edelleen työnantajiin, työtätekeviin ja osattomiin. Työtätekeviin kuuluvat myös PK-yrittäjät.
 

Yhteiskunta, joka ei kykene huolehtimaan heikoimmistaan, ei ole hyvinvointiyhteiskunta. Heittämällä kasvavan joukon ihmisiä yli laidan päättäjät rapauttavat sen vähänkin hyvinvoinnin, joka vielä on jäljellä.
 

Yhteiskunta on tasan niin vahva ja hyvinvoipa kuin on sen heikoin lenkki. Tämän luulisi Herra Isonherrankin käsittävän.

Lauri Ihalainen uskoo ja toivoo

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Toivo

Ministeri Lauri Ihalainen käväisi eilen tv:n iltauutisissa kertomassa, että hän uskoo ja toivoo.

Sehän tässä suuri uutinen onkin: Että ministeri oikein uskoo ja toivoo! Hän uskoo ja toivoo, että hallituksen avokätisesti antamat veronalennukset luovat työpaikkoja. Hän uskoo ja toivoo, että työnantajat nyt tarttuvat näihin kaviaareihin ja kantavat vastuunsa luomalla työpaikkoja.

Lauri Ihalainen siis uskoo ja toivoo samaan aikaan, kun suuryhtiöt iloittavat lomautuksista, irtisanomisista ja tuotannon lopettamisista Suomessa.

Pääomalla ei ole isänmaata. Tämän tiesi jo Marx aikanaan ja silti demariministeri vaan jaksaa uskoa ja toivoa.

Ihalaisen puheesta kävi ilmi, että työnantajapuolelle on jo luvattu, etteivät tuotantokustannukset muilta osinkaan nouse. On siis luvattu, että myöskään palkkoja ei nosteta.

Kun toimittaja kysyi tämän jälkeen, millaiset tulevat olemaan syksyn palkkaneuvottelut, Ihalainen alkoi uskoa ja toivoa malttia. Työntekijöiltähän sitä malttia aina vaaditaan. Pääoma saa aina olla kuinka piittaamaton ja psykopaatti tahansa. Siihen eivät edes Ihalaisen usko ja toivo yllä.

Kaikkein heikoimmat ihmiset Ihalaisen usko ja toivo ylittää ja ohittaa kuin Hornet.

 Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hornet

Nyt naurattaa!

Naurattaa ensin se, että vasemmisto sanoo olevansa köyhien asialla.

 

Sitten naurattaa se, että vasemmisto istuu hallituksessa, joka antaa runsaskätisesti verohelpotuksia kaikkein rikkaimmille.

Seuraavaksi se kieltää tapahtuneen ja sanoo, että asiaan puututaan budjettineuvotteluissa muutaman kuukauden kuluttua.

Naurattaa ihan hemmetisti, kun ministerit Katainen ja Vapaavuori sanovat, että päätös on tehty eikä sitä enää muuteta.

Ministeri Tuomioja sanoo feissarissa, että asiaan palataan ja päätös muutetaan. Tämäkin naurattaa.

Ministeri Ihalainen sanoo tässä nyt olevan pääomalla näytönpaikan, koska sen pitää nyt luoda työpaikkoja. Aivan niin kuin niitä olisi joskus hyvästä tahdosta luotu. Pitäisi ministerien tietää, ettei yhtään työpaikkaa tule armosta, koska ainut tavoite on voittojen maksimoiminen. Kokemuksia historiasta on.

Ministeri Arhinmäki herää asiaan viikko päätöksenteon jälkeen ja asettuu kannalle, että virhe voidaan korjata. Aisankannattajat väittävät, että tämä sekoilu lisää vasemmiston luottamusta. Se vasta naurattaakin.

Se taas ei naurata, kun tilastokeskuksen edustaja väittää, että inflaatio pysyy hintojen korotuksista huolimatta alhaisena. Totta hitossa hän sanoo niin, koska tilastoja manipuloidaan, ettei tarvitse tehdä luvattuja indeksitarkistuksia.

Kokoomuksen Yle välittää kauhu-uutisen, että sokeri tappaa. Lapset iloitsevat sokeriverosta, koska hallitus ajattelee heidän parastaan nostamalla sokeriveroa, joka nostaa kaikkien sokeria sisältävien tuotteiden hintoja. Sähköveronkorotus tulee vastaan kaikessa muussa tämän lisäksi. Tämä jo itkettää.

Mutta mitä tekee maan hallitus: Jatkaa pää pystyssä kohti uusia sekoiluja.

Tästäkin huolimatta: Hyvää pääsiäistä!