Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hyvin menee, mutta menköön.
Herra Isoherra väitti perjantaina jälkiviisaasti Ylessä valehdeltavan joka päivä, että pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa romutetaan. Kas, en minä vain ole huomannut.
Pohjoismaisen hyvinvoinnin romuttaminen aloitettiin jo 90-luvulla. Ensimmäiseksi vietiin kaikkein köyhimmiltä lapsilisät.
Sen jälkeen on kansalaisille pantu jatkuvasti uusia veroja ja maksuja, jotka ovat heikentäneet entisestään kaikkein heikoimpien asemaa. Ennen verovaroin kustannetut palvelut ovat maksullisia ja tendenssi on nouseva.
Inflaatio syö jatkuvasti ostovoimaa. Leipäjonot pitenevät. Oma asunto on entistä useammalle vain unelma. Kännykässä ei voi asua. Pankkien korot ovat myös nousussa. Konkurssit lisääntyvät. Samoin ulosotot.
Vuoden 2015 alusta lähtien työttömän on pakko jo 300 työttömyyspäivän jälkeen osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Tästä taas seuraa, että entistä useammin työtön joutuu töihin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron kulukorvauksella, mikä tietysti lisää orjatyön käyttöä.
Riiston asteen kovenemisesta kertoo se, että elämiseen ei riitä yksi työpaikka. On tehtävä montaa työtä yhtä aikaa ja jokaisen perheenjäsenen ryhdyttävä ansioon heti kun kynnelle kykenee. Kaikki mahdolliset sivubisnekset on otettava käyttöön.
Terveydellinen eriarvoisuus on lisääntynyt kaiken aikaa. Kelan kautta tapahtuu tulonsiirto köyhiltä rikkaille, joilla on varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Vähävaraisten vanhusten kurjuus on tiedossa.
Koulutuksellinen eriarvoisuus lisääntyy. Lukion aloituskirjat maksavat jo tuhansia euroja. Maksuton koulutus on pelkkää puhetta.
Köyhyys, työttömyys ja osattomuus periytyvät jo kolmanteen ja neljänteen polveen. Nuorten työllisyystakuu on pelkkää puhetta.
Herra isoherran mielestä keskiluokka on katoamassa. Mihinkä sellainen katoaisi, jota ei ole olemassakaan. Yhteiskunta jakaantuu edelleen työnantajiin, työtätekeviin ja osattomiin. Työtätekeviin kuuluvat myös PK-yrittäjät.
Yhteiskunta, joka ei kykene huolehtimaan heikoimmistaan, ei ole hyvinvointiyhteiskunta. Heittämällä kasvavan joukon ihmisiä yli laidan päättäjät rapauttavat sen vähänkin hyvinvoinnin, joka vielä on jäljellä.
Yhteiskunta on tasan niin vahva ja hyvinvoipa kuin on sen heikoin lenkki. Tämän luulisi Herra Isonherrankin käsittävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti