Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tässä ei vesi pysy
Määritelmänsä mukaisesti inflaatio on rahan ostovoiman heikkenemistä. Deflaatio on sen vastakohta. Devalvaatio taas merkitsee rahan arvon suhteuttamista toisiin valuuttoihin.
Viime syksynä sekä vasemmalta että oikealta vaadittiin inflaatiota. Sitä esittivät presidentti Sauli Niinistö ja sitä toivoi häntä presidentiksi tukenut emeritusmeppi Esko Seppänen.
Inflaatiota toivottiin ja sitä saatiin. Viimeistään arvonlisäkorotuksen myötä inflaatio hyökkäsi kaikkiin hintoihin.
Koska inflaatio näin alkoi esiintyä peikkona, joka säikytteli jokaisen kulman takaa, alettiin sitä kutsua sisäiseksi devalvaatioksi ja jopa deflaatioksi. Sisäinen devalvaatio on mahdottomuus, edellä mainitusta syystä. Sisäinen devalvaatio on oxymoron.
Deflaatiota tämä rahan arvon heikkeneminen ei ole koskaan nähnytkään.
Viimeksi Yle viime viikolla kertoi uutisissaan, että inflaatioprosentti on vain vähän yli yhden prosentin. Tämä on vanha trikki. Inflaatioprosentti määritellään käyttämällä erilaisia indeksejä, joita on helppo manipuloida ja sormeilla. Indeksin määräytyy sen mukaan, mitä hintoja siihen kulloinkin kelpuutetaan.
Inflaation vähätteleminen on tarkoituksellista, koska näin saadaan torpattua oikeutetut vaatimukset palkankorotuksista ja muista toimeentulon edellytyksistä: eläkkeistä, lapsilisistä ja erilaisista korvauksista ja tuista. Presidentin palkankorotuksesta kieltäytyminen on kansalaisten pilkkaamista.
Vapaan hinnoittelun oloissa hinnat määräytyvät markkinoilla. Todelliset hinnat eivät indekseissä näy. Hintojen korotuksia tapahtuu myös tuotemerkkejä uusittaessa ja pakkauskokoja muutettaessa. Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pyyhki,
Paras rahan arvon mittari on kunkin oma kukkaro. Se kertoo köyhälle ihan tarkkaan sen mitä rahalla saa ja kuinka kauas sillä pääsee. Siihen voi aina luottaa.
Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tyhjiä pöytiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti