Mitä on tekeillä? Kuka provosoi ketä?

 

Viime kesänä Suomi oli mukana Naton Allied Shield –harjoituksessa (Baltops 15), johon osallistui 15 000 sotilasta 22 maasta. Suomalaiset harjoittelivat Puolassa. Pääosa joukoista harjoitteli Välimerellä.

Kun kirjailija Pentti Sainio kysyi Natoon perehtyneeltä sotahistorian dosentilta Markku Salomaalta ”Mitä pääharjoituksessa Välimerellä harjoitellaan tämä vastasi: ”Baltian puolustusta. Välimeren harjoitus on demonstraatio Baltian puolustamisesta. Harjoituksen peitepiirros heitetään tarpeen vaatiessa Baltian kartan päälle ja menoksi. Harjoitusta ei viety suoraan Baltiaan, koska Venäjä provosoituisi. Nämä harjoitukset ovat kasvaneet mittasuhteiltaan kilpaa koko ajan, mikä muistuttaa kylmän sodan ajasta. Nämä maskeerataan rauhankumppanuusohjelmaan, että veli venäläinen ei häiriinny, ja kuitenkin niin käy. Eihän Suomi voi liittoutumattomana olla Naton sotaharjoituksissa. Mutta siitä kuitenkin on kyse.”

Dosentti Salomaan mukaan kyseessä oli ”Halloween-naamiaiset”. Salomaan mielestä me suorastaan tyrkytämme itseämme voimannäytön kohteeksi Venäjälle. ”Juha Sipilän, Alexander Stubbin ja Timo Soinin hallituksella on totiset paikat. Tosiasioiden tunnustamisen aika on koittamassa. On vain suuren O:n kokoinen aukko puolustuksessa”, sanoo Salomaa.

Joulukuussa 2015 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan toinen erä Salomaa toteaa, että Suomen itsenäinen puolustus on tiensä päässä. Ja siksi: ”Nyt on hyvä hetki rohkeasti tunnustaa tosiasia, että Suomen varmin mahdollisuus sotilaallisen avun saamiseen häätätilanteessa voi perustua kahdenkeskiseen sopimukseen suoraan Yhdysvaltojen kanssa.”

Tämä selittää ahkeran vierailu-buumin maiden välillä ja myös aamiaisrukoukset Valkoisessa talossa. Alaskan ilmastokokouksessa 1.9.2015 USA:n presidentti Barack Obama kätteli ohimennen myös ulkoministeri Soinin, joka totesi ”Timo Suomesta. Voimme olla avuksi.”

Nyt ollaan niin pitkällä, että Venäjän provosoituminen ei enää pelota. Parhaillaan on menossa harjoitus Baltops 16, joka on Naton suurin sotaharjoitus Itämerellä.

Tänä vuonna Suomesta on sotaharjoituksissa mukana rannikkojääkäreitä ja panssaritiedustelijoita. Alkuvaiheessa on mukana 600 sotilaan vahvuinen maihinnousuosasto, joka harjoittelee Suomen ja Ruotsin rannikoilla. Maihinnousuja tehdään Hankoniemen alueella olevalle Syndalenin harjoitusalueelle.

Baltops-harjoitukseen osallistuu 160 sotilaan vahvuinen rannikkojääkärikomppania Uudenmaan prikaatista ja ainakin saman verran ruotsalaisia rannikkojääkäreitä toimii hollantilaiselta maihinnousutukialus Johan de Wittiltä.

Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi maihinnousuosastoon kuuluu 200 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta sekä 30 sotilaan vahvuinen italialainen tiedustelujoukkue. Amerikkalaisilla on mukana 12 maihinnousupanssarivaunua, muut liikkuvat rantauduttuaan jalkaisin.

Johan de Wittin lisäksi Hankoniemen edustalle saapuu kaksi muuta isoa maihinnousutukialusta: amerikkalainen USS Carter Hall ja Britannian laivaston suurin alus HMS Ocean.

Suomessa harjoitellaan kolme päivää 6.–8. kesäkuuta ja sen jälkeen neljä päivää Ruotsissa.

Koulutuspurjehdukselta palaava miinalaiva Uusimaa osallistuu Baltopsin loppuvaiheisiin Itämerellä.

Tänä vuonna harjoituksiin osallistuminen maksaa Suomelle noin 400 000 euroa. Viime vuonna yli miljoonan.

Kaikkiaan Baltopsiin osallistuu yli 4000 sotilasta 17 maasta. Sota-aluksia on viitisenkymmentä. Ruotsi lähettää harjoituksiin rannikkojääkäreiden ohella muun muassa sukellusveneen ja Gripen-hävittäjän, kertoo Yle 18.5.2016.

Heinäkuussa 2015 puolustusministeri Jussi Niinistö vastasi Markus Mustajärven kysymykseen, että Suomi ei harjoittele ”Baltian tai muiden Nato-maiden sotilaallista puolustamista”.

Lähteet

Yle (18.5.2016): Nato tekee ensi kerran maihinnousun Suomen rannoille – Itämerellä alkamassa kolme suurta sotaharjoitusta http://yle.fi/uutiset/nato_tekee_ensi_kerran_maihinnousun_suomen_rannoille__itamerella_alkamassa_kolme_suurta_sotaharjoitusta/8885217

Sainio, Pentti (2016): Armeijan hukatut miljardit, Into, Viro.

Salomaa Markku | Docendo (11/2015): Kylmän sodan toinen erä.

Kaija Olin-Arvola on runoilija ja eläkkeellä oleva toimittaja.

Lamat eivät tule, ne tehdään

Monet pistivät laman myötä kuvaannollisesti hanskat tiskiin. Kuva: Marja Järvenpää.















Sauli Niinistö piti eduskunnan päättäjäisistunnossa puheen, missä hän muistutti mieliin, miten 90-luvun lama hoidettiin vailla suurta julkisuutta.

Näin todella tapahtui ja asiat ovat edelleen selvittämättä. Nyt olisi korkea aika tehdä tämä julkinen selvitys, koska parhaillaan ollaan toistamassa 90-luvun virheitä.

Silloin valtion ulkomaiset lainat maksatettiin pk-yrittäjillä ja asuntovelallisilla. Ensin tehtiin pankkien isojako. Täysin toimintakelpoisia yrityksiä ajettiin konkurssiin ja niiden lainojen vakuutena ollut omaisuus saatettiin realisoida pankille yhdellä markalla. Seuraavaksi pankki myi omaisuuden sen täydestä arvosta. Kahden asunnon loukkuun joutuneet ihmiset jäivät ilman yhtäkään asuntoa, kun pankki irtisanoi lainansa. Ihmisten kodit siirtyivät pankkien omaisuudeksi.

Kaikkiaan näiden toimenpiteiden seurauksena maahan jäi yli 280 000 lumevelkaista. Lamavuosina 11 000 ihmistä valitsi lopullisen ratkaisun. Tarkempia tietoja asiasta saa videosta, jossa mainitaan myös asioita kylmäverisesti hoitaneiden poliitikkojen nimet.


Nyt samoja virheitä ollaan toistamassa — vain paljon laajemmassa mitassa. Eurooppalaiset yhteiskunnat velkaannuttamalla ollaan siirtämässä kaikkien veronmaksajien työn tulokset suurille rahalaitoksille.

Työttömyyden kasvun myötä entistä useampi on joutunut luopumaan asunnostaan ja jäänyt velkoineen yksin. Asiasta kerrotaan lisää dokumentissa ”Sinivalkoinen kavallus”.

Omassa vaalikampanjassaan Eero Heinäluoma vaatii kansalaisia yhteisiin toimiin vaikean tilanteen hoitamiseksi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista yhteiskunnassa, jossa toisen onni on toisen tuho.

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten alkaneen laman rauniot on sementoitu rikolliseen toimintaan. Lokakuussa 1993 allekirjoitettu salainen sopimus on tapahtuman ydin. Toivottavasti kaikki 90-luvun laman asiakirjat tuodaan päivänvaloon eikä samoja virheitä toisteta tämän laman hoidossa.

Jotain rajaa!

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavorov

Kun Suomen julkisuudessa edelleen yritetään repiä kaikki irti tapahtumasta, jossa kaksi venäläistä siviilikonetta loukkasi Suomen ilmatilaa väistäessään ukkospilviä, voi olla vain iloinen, että Venäjän johdossa ovat sellaiset maltilliset miehet kuin presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. He ovat vielä niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät sodan kauheuden. Heillä on järki päässä. 

Tilanne muuttuu täysin, jos myös Venäjällä nousevat valtaan samanlaiset kuumakallet ja räkänokat kuin Suomessa. Silloin tilanne on todella vaarallinen.

Suomen puolella media yrittikin ja yrittää edelleen ottaa tapahtumasta kaiken irti. Vallankin perSSsuomalaiset olivat valloillaan: Jussi Niinistö ja Timo Soini suorastaan hehkuivat onnea.

Putin on jo demonisoitu ties miksikä diktaattoriksi, koska se sopii suomalaisten sotahullujen ja Karjalanpalauttajien pirtaan. Sergei Lavrovin kohdalla tämä on vaikeampaa, koska hän ei ole mennyt mukaan mediasirkukseen, vaan tulee kameroiden eteen vakavana ihmisenä, jonka todellista huolta sodan ja rauhan kysymyksistä ei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi.

Vielä eilen ykkösuutinen oli Suomen iskuvalmius. Juttua lämmitettiin kysymyksellä, nousivatko hornetit ilmaan ja koska nousivat. Näin, vaikka Rajavartiolaitos oli jo lopettanut tutkimuksen ja asia oli selvä.  

Venäläiskoneet olivat jopa itse ottaneet yhteyttä suomalaiseen lennonjohtoon, kun rajanylitykset tapahtuivat. Siitä huolimatta uutisissa jankutettiin, että uljaan Suomen kone oli noussut ilmaan ja oikein rikkonut äänivallin, tosin neljä tuntia tapahtuman jälkeen, mutta mitä pienistä. Myöhemmin tarinaan liitettiin kolmaskin lähestyvä kone, ettei suomalaisten myöhästyminen olisi näyttänyt ihan niin naurettavalta.

Suomen ulkopolitiikan johdosta presidentti Sauli Niinistö sentään lauantain Ykkösaamussa palautti asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hänen viestinsä oli rahoitteleva, mutta myös varoittava. Suomen liittäminen Natoon merkitsisi Venäjän ja läntisen sotilasliiton yhteisen rajan kaksinkertaistamista.  Suomesta tulisi auttamatta sotatanner, jos asiat etenisivät siihen suuntaan kuin kuumakallet toivovat.

Puheellaan Sauli Niinistö avasi Nato-keskustelun. Hänen mielestään suomalaisten tietoisuus nousi, kun EU:sta alettiin järjestää kansanäänestystä. Totta tämäkin, mutta ennen äänestystä riehaantui myös EU-propaganda. Jopa Helsingin Sanomat luopui näennäisestä puolueettomuudestaan ja riippumattomuudestaan ja alkoi tosissaan aivopestä suomalaisia EU:n onnella ja ihanuudella. 

Kriittisiä ääniä ei silloin saanut julkisuuteen oikein mitenkään, koska sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Tiedän tämän, koska oli järjestämässä 1991 valtakunnallista EU-kriittistä seminaaria Silmät auki Euroopassa, missä myös perustettiin Vaihtoehto EU:lle -liike.

Jos tästä tapahtumasta ja Niinistön puheesta nyt käynnistyy Natokampanja, kannattaa pysyä hereillä. Suomella on taloudellisesti ihan tarpeeksi vaikeaa ilman Natolle maksettuja valtavia jäsenmaksuja. Suomen ei ole tarvis myöskään lähettää parhaita poikiaan kuolemaan vieraisiin sotiin eikä Suomesta pidä tehdä lännen etuvartiota ja taistelutannerta.

Suomen on parasta pysyä puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana rauhan maana. Itämeri on säilytettävä rauhanmerenä.

 Tällaisia tappajia ei Suomen taivaalla tarvita.

Köyhät maahan turvalleen: LISÄÄ INFLAATIOTA!

Kuvat: Johannes Heinonen

 

Ylen kuuden uutiset (kohta 12.13) kertoivat eilen (8.5.) presidentti Sauli Niinistön puheesta Sitra:n kestävän talouspolitiikan kurssilla. Niinistön mukaan harjoitettu inflatorinen rahapolitiikka rapauttaa luottamusta talous ja rahapolitiikkaan.

 

Siitä huolimatta rahan määrää markkinoilla lisätään jatkuvasti. Eturintamassa tässä ovat Fed, EKP, Suomen Pankki ja myös Japanin keskuspankki, jotka valtioiden velkakirjojen ostamalla lisäävät setelirahoitukseen määrää.

 

”On pantu se setelipaino pyörimään ja epäilen, että näin tulee tapahtumaan jatkossakin, koska tässä on velkakriisin avain”, sanoi Niinistö.

Ei siis mitään väliä sillä, että kaikkein heikoimmat joutuvat kärsimään edelleen loputtomasti. Ei mitään välitä sillä, että piensäästäjien tilit tyhjenevät. Ei mitään väliä sillä, että rahat tuskin enää riittävät ruokaan. Ei mitään väliä sillä, että työttömyys lisääntyy.

Koettu talouspolitiikka on jo näyttänyt, mihin se kykenee. Se kykenee vain rikastuttamaan rikkaita ja lisäämään työttömyyttä, mutta mitä siitä, kunhan vain velkakriisin uhreiksi eivät joudu rahakkaat pankit ja maailman ökyrikkaat.

Vakautta tässä kaivattaisiin, mutta sitä presidentti ei tajua. Sitä eivät näytä tajuavan myöskään muut inflaation nimiin vannovat "työväen ystävät".

Hei me teurastetaan!

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tässä ei vesi pysy

 

Määritelmänsä mukaisesti inflaatio on rahan ostovoiman heikkenemistä. Deflaatio on sen vastakohta. Devalvaatio taas merkitsee rahan arvon suhteuttamista toisiin valuuttoihin.

Viime syksynä sekä vasemmalta että oikealta vaadittiin inflaatiota. Sitä esittivät presidentti Sauli Niinistö ja sitä toivoi häntä presidentiksi tukenut emeritusmeppi Esko Seppänen.

Inflaatiota toivottiin ja sitä saatiin. Viimeistään arvonlisäkorotuksen myötä inflaatio hyökkäsi kaikkiin hintoihin.

Koska inflaatio näin alkoi esiintyä peikkona, joka säikytteli jokaisen kulman takaa, alettiin sitä kutsua sisäiseksi devalvaatioksi ja jopa deflaatioksi. Sisäinen devalvaatio on mahdottomuus, edellä mainitusta syystä. Sisäinen devalvaatio on oxymoron.

Deflaatiota tämä rahan arvon heikkeneminen ei ole koskaan nähnytkään.

Viimeksi Yle viime viikolla kertoi uutisissaan, että inflaatioprosentti on vain vähän yli yhden prosentin. Tämä on vanha trikki. Inflaatioprosentti määritellään käyttämällä erilaisia indeksejä, joita on helppo manipuloida ja sormeilla. Indeksin määräytyy sen mukaan, mitä hintoja siihen kulloinkin kelpuutetaan.

Inflaation vähätteleminen on tarkoituksellista, koska näin saadaan torpattua oikeutetut vaatimukset palkankorotuksista ja muista toimeentulon edellytyksistä: eläkkeistä, lapsilisistä ja erilaisista korvauksista ja tuista. Presidentin palkankorotuksesta kieltäytyminen on kansalaisten pilkkaamista.

Vapaan hinnoittelun oloissa hinnat määräytyvät markkinoilla.  Todelliset hinnat eivät indekseissä näy. Hintojen korotuksia tapahtuu myös tuotemerkkejä uusittaessa ja pakkauskokoja muutettaessa. Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pyyhki,

Paras rahan arvon mittari on kunkin oma kukkaro. Se kertoo köyhälle ihan tarkkaan sen mitä rahalla saa ja kuinka kauas sillä pääsee. Siihen voi aina luottaa.

 Kuva: Kaija Olin-Arvola: Tyhjiä pöytiä

Miksi Sauli Niinistö ja muut pelottelevat?

Kuva: Johannes Heinonen.

Puheet kipeistä leikkauksista, jotka ovat pahempia kuin 90-luvun laman jälkeen ja jopa sotakorvausten maksamiseen verrattava ponnistus, palvelevat vain niitä, jotka haluavat siirtää kansankunnan luoman työn tulokset maailman rikkaille. Näiden rikkaiden kärki muodostuu 5000 ihmisestä. Heidän tahtoaan toteutetaan, koska he kykenevät korruptoimaan päättäjät. Näiden rikkaiden pöydiltä tipahtelee murusia, joita poliittiset päättäjät ympäri maailman lattialta keräävät.

Maksumiehiksi pannaan kaikki, jopa syntymättömät lapset neljänteen ja viidenteen polveen. Samat kurkunleikkaajat toteuttavat kansan ryöstämisen kuin 90-luvun laman ”hoidossakin”.

Hoetaan pakkoa, pakkoa ja pakkoa ja menemistä läpi harmaan kiven. Tähän on tultu siksi, että rikkaat on vapautettu veroista ja maa velkaannutettu yksityistämällä palvelut niin pitkälle kuin se suinkin on ollut mahdollista. Yksityistämisen on sanellut oikeistolainen ideologia, ei järki ja omatunto. Ja vasemmisto pokkaa.

Eilisessä puheessaan presidentti Sauli Niinistö mainitsi 90-luvun uhrit, joita olivat suomalaiset yrittäjät ja työttömät. Ja nyt temppu aiotaan uusia. Jo silloin olisi voitu pelastaa pankkien sijasta ihmiset suuntaamalla miljardien pankkituet velallisille. Valinta uhrata ihmiset oli ideologinen.

Kepun Juha Sipilän vertaus sotakorvauksiin pätee sikäli, että nyt maksetaan taloudellisen sodankäynnin tappioita osoitteeseen, missä on pelaamalla hävitetty ihmisten rahat ja sosiaaliturva. Ja toistan: Jälleen kasinopelien maksajiksi laitetaan työtätekevät ihmiset neljänteen ja viidenteen polveen asti. Sipilä miljoonineen lienee hyötyjien puolella. Jokainen tuijottaa omaan salkkuunsa.

Mitään ei ole opittu Koiviston konklaavista. Syytä olisi. Nyt olisi viimeinen hetki ihmisten sanoa: Nyt riittää.

Sisäinen devalvaatio

Kuva: Emma Löfström, Ruotsi


Syksyllä supistiin poliittisissa piireissä inflaatiosta, joka auttaisi talouskurimuksessa kärvisteleviä. Siitä puhuivat niin presidentti Sauli Niinistö kuin hänen kannattajakseen asettunut emeritusmeppi Esko Seppänenkin.


Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä se polkaistiin vauhtiin oikein kunnolla korottamalla arvonlisäveroa. Poliitikkojen oveluudella toimenpidettä alettiin kutsua sisäiseksi devalvaatioksi, joka sai myös juhlallisen attribuutin pakko.


Kaikkein kipeimmin tämä politiikka iskee kaikkein heikoimpiin. Mitä ihmettä herrat oikein ahneuksissaan ajattelevat. Nyt hoetaan markkinavoimia ja markkinavoimia, kun päättäjiltä itseltään puuttuu selkäranka vakauttaa talous edes vähäksi aikaa.


Saksalainen koomikko juuri pilaili uudenvuoden aattona, ettei olisi koskaan uskonut kaipaavansa Franz Josef Straußia sanomaan markkinavoimille, miten asiat nyt pitää hoitaa.


En minäkään koskaan uskonut sanovani näin: Meiltä puuttuu Kekkonen. Nyt sanoin, mutta tarkoitan asian ymmärrettäväksi laajemmin. Tarkoitan oikeudenmukaista hallitusta. Näitä kaikkein pienimpien kiusaajia on jo katsottu ihan riittävän pitkään.

Mitä kaikkea herrat saunassa keksivät

Syksyllä presidentti Sauli Niinistö alkoi puhua inflaatiosta, jolla muka saataisiin lisää liikettä talouden rattaisiin. Tottahan toki kaikkein nuukimmatkin joutuisivat aukaisemaan kukkaronsa nyörejä ja rahaa saataisiin lisää liikenteeseen. Peesaajia ja löytyi ja kohta inflaatio olikin kaikkien talousoppineiden huulilla. Jopa emeritusmeppi Esko Seppäsen, joka kirjassaan Emumunaus asettui ajamaan inflaatiota.



Inflaatiolla on kuitenkin sanana niin paha kaiku ja jokainen tietää, mitä se käytännössä merkitsee: rahanarvon heikkenemistä ja sen ostovoiman pienenemistä, kaiken kallistumista ja köyhien joutumista entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon.



Poliittiset kehäketut keksivätkin uuden taloudellisen termin sisäisen devalvaation. Sillä saatiin aikaan sama lopputulos. Vuodenvaihteessa nousee arvonlisävero ja sen mukana kaikki hinnat ja maksut. Ja tämä tietysti heikentää entisestäänkin heikkoja, joiden selkänahasta aina on maksatettu kaiken maailman herrojen kotkotukset, joilla on vain yksi päämäärä: Heidän itsensä rikastuminen.



Arvonlisäveron tuotosta poliittinen eliitti saa lisää rahaa antaakseen verohelpotuksia rikkaille, pääomittaakseen suuria pankkeja ja syytääkseen rahaa sinne, missä sitä ennestäänkin on. Samalla tulee ostetuksi ääniä vähin äänin.



Sillä mitä muuta sisäinen devalvaatio on kuin inflaatiota. Sisäinen devalvaatio on eufemismi eli kiertoilmaus, joka käytännössä tarkoittaa helvetillistä inflaatiota ja lopunkin hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista, että rikkaat jälleen saisivat enemmän. Rikkaille kun ei riitä paljon, he haluavat kaiken.



Näin kirjoitin syksyllä kaksi vuotta sitten ja tässä nyt ollaan.



Nyt vain perustamaan kodinturvajoukkoja. Saapasrasva haisee jo.