Kuva: Emma Löfström, Ruotsi
Syksyllä supistiin poliittisissa piireissä inflaatiosta, joka auttaisi talouskurimuksessa kärvisteleviä. Siitä puhuivat niin presidentti Sauli Niinistö kuin hänen kannattajakseen asettunut emeritusmeppi Esko Seppänenkin.
Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä se polkaistiin vauhtiin oikein kunnolla korottamalla arvonlisäveroa. Poliitikkojen oveluudella toimenpidettä alettiin kutsua sisäiseksi devalvaatioksi, joka sai myös juhlallisen attribuutin pakko.
Kaikkein kipeimmin tämä politiikka iskee kaikkein heikoimpiin. Mitä ihmettä herrat oikein ahneuksissaan ajattelevat. Nyt hoetaan markkinavoimia ja markkinavoimia, kun päättäjiltä itseltään puuttuu selkäranka vakauttaa talous edes vähäksi aikaa.
Saksalainen koomikko juuri pilaili uudenvuoden aattona, ettei olisi koskaan uskonut kaipaavansa Franz Josef Straußia sanomaan markkinavoimille, miten asiat nyt pitää hoitaa.
En minäkään koskaan uskonut sanovani näin: Meiltä puuttuu Kekkonen. Nyt sanoin, mutta tarkoitan asian ymmärrettäväksi laajemmin. Tarkoitan oikeudenmukaista hallitusta. Näitä kaikkein pienimpien kiusaajia on jo katsottu ihan riittävän pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti