En tiedä, onko floppi oikea sana määrittämään se elokuvan genre, missä kikkelit on mitattu kolmeen kertaan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, pissattu viisi kertaa, naisten tissit arvioitu kaksikymmentä kertaa ja ainakin kerran on taivaalta tippunut suurempi tai pienempi paskapökäle. Amerikasta nämä elokuvat ovat yleensä kotoisin. Mitä elokuvassa sitten jatkossa tapahtuu, ei minulle yleensä selviä, koska lopetan sen katsomisen tähän.
Tällä kertaa tein poikkeuksen. Katsoin alusta loppuun elokuvan Anger Management, jossa pääosaa esitti yksi suosikeistani: Jack Nicholson.
Video myydään tekstillä: ”Pienoinen väärinkäsitys lentokoneessa paisuu ja karkaa käsistä kun arka liikemies Dave Buznik (Sandler) määrätään oikeuden päätöksellä spesialisti Tri. Buddy Rydellin (Nicholson) armoille kiukkuterapiaan. Rauhallinen Dave muuttuu kärpäsestä härkäseksi Budddyn agressiivisen terapian edetessä ja tämän muuttaessa Daven asuntoon. Epäinhimilliset metodit saavat Daven yksityiselämän päälaelleen hillittömässä hittikomediassa, joka naurattaa sinut hulluuden partaalle.” (agressiivinen yhdellä g:llä)
Hulluun partaalle kyllä, mutta ei naurusta. Pelkistetysti manipulaatioon oli piilotettu viesti, että ihmisestä pitää ensin tehdä aggressiivinen törkyturpa ennen kuin hän kykenee osoittamaan rakkautensa vaikka miljoonayleisön edessä baseball-stadionilla. Varmuuden vuoksi yleisön sekaan oli vielä haalittu New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuliani.
Minä en keksi tällaisille elokuville mitään muuta tarkoitusta kuin että niiden tehtävä lienee edistää ihmisten sivistymättömyyttä, raakuutta ja tyhmyyttä. Heikoille nauraminen on helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti