Ingmar Bergmanin kertoi kirjassaan Laterna Magica, kuinka hän ja hänen uusin rakkautensa ripuloivat Eiffel-tornissa housuihinsa ja kuinka tuo unohtumaton kokemus täysin uudella tavalla nämä kaksi ihmistä yhdisti.
Vielä kymmenen vuotta myöhemmin Seppo Heikinheimo paheksuu asiaa Mätämunan muistelmissaan. Hän piti asian julkisuuteen tuomista jo sellaisena kulttuurin rappeutumisena, että se mahdollisesti joudutti hänen itsemurhaansa enemmän kuin Martti Ahtisaaren valinta presidentiksi.
Onneksi Seppo Heikinheimon ei tarvitse elää tätä aikaa, jolloin pissa, kakka ja pieru tuntuu olevan kaiken viihteen keskeinen sisältö. Tänään kaupassa jokin radiokanava pyysi ihmisiä soittamaan ja kertomaan omista ihmeellisistä tai noloista tai mistä tahansa kylpyhuonekokemuksistaan.
Lasten missikisoissa piereskellään koko perheen voimalla. Amerikkalaisen elokuvakomedian huippua edustaa kohtaus, jossa Robin Williams saa matkailuauton kakkatankin silmilleen ja Robert de Niro kokonaisen likakaivon.
Aihetta tietysti kehitellään kaiken aikaa eteenpäin: Petomaanille omistetussa Talentissa kilpaillaan pisimmällä ja haisevimmalla pierulla koskaan. Idols-kisoissa piereskellään Porilaisten marssia ja Maammelaulua.
Arvostele mun kakka -ohjelmassa neljä julkkista kokoontuu potan ääreen.
MasterChef Kakka -kilpailussa tuomarit valitsevat parhaan tortun tiukkoja laatukriteereitä noudattaen.
Kuka pissaa kaikkein pisimmälle saa ykkössijan Urheiluruudussa. Lumeen pissimisestä kehitetään uusi taiteenlaji.
Ja muuten. Ihan uutena uutisena Yle kertoi jokin aika sitten, että nyt kevyt ja romanttinen kirjallisuus myy parhaiten.
Sehän sopii hyvin tähän kuvaan.
