Sateiseen aamun oli mukava herätä. Mutta sitten katsoin Kokoomuksen Ylen uutiset. Oli taas sellainen propaganda-pläjäys, että sade siirtyi sisääni. Terrorismia siellä ja täällä ja Iranin ydinohjelma etenee. Sotavalmistelut ovat siis edelleen täydessä käynnissä.
Luen parhaillaan André Brinkin kirjaa Kun vielä muistan. Hän kertoo siinä, miten katseli sotakuvia tv:stä, kun Bagdadin pommitukset alkoivat: ”Komeita kajoja yötaivaalla, kuin ilotulitusta, sähikäismäistä paukahtelua. Yhdysvallat törmäyskurssilla Irakin kanssa, yksi pahahenki jahtaamassa toista. Saddam, Bush. Kuukausikaupalla maailma oli vaappunut tämän uhitteluleikin partaalla arvaillen, kävisikö Yhdysvallat (tässä kuviossa Briannia on pelkkä räkänokkainen pikkuveli, joka kipittää ison öykkärin kintereillä) todella kimppuun.”
Nytkö jälleen ollaan näkemässä sama spektaakkeli? Joko nyt maailma on ajettu sellaiseen jamaan, mistä vain sota voi pelastaa tuhokapitalismin.
”Harvoin olen kohdannut niin raskauttavia ja musertavia kommentteja sodan filosofiasta kuin tämä The New York Timesin sotakirjeenvaihtajan Chris Hedgesin vuodatus” kirjoittaa Brink:
”Sodan pysyvä viehätys on tämä: kaikesta tuhosta ja verenvuodatuksesta huolimatta se voi antaa meille sitä, mitä elämältä kaipaamme. Se voi antaa tarkoitusta, sisältöä, syyn elää. Vasta keskelle kahakkaa jouduttuamme paljastuu, kuinka pinnallista ja tyhjänpäiväistä elämämme onkaan. Keskustelujamme ja yhä enenevässä määrin myös sähköisiä viestimiämme hallitsee rihkama. Ja sota on houkutteleva eliksiiri. Se antaa meille määrätietoisuutta, yhteisen asian. Se sallii meidän olla jaloja.”
Ja Brink jatkaa: ”Jos tästä on kyse, jos tämä on osuva arvio Yhdysvalloista syyskuun yhdennentoista jälkimainingeissa, silloin länsimaat ovat todella ajautuneet kuilun partaalle. Juuri tyhjyyden edessä ihmiskunta on aina heittäytynyt syvällisimpiin filosofisiin tutkiskeluihinsa. Tunnustettakoon, että tarkastellessani koko elämääni ja kaikkia rakkauksiani huomaan sen olevan pelkkää reaktiota Hedgesin mainitsemaan ’rihkamaan’: yritystä löytää siitä ’tarkoitusta, sisältöä, syytä elää’, minkä hän nyt löytää sodasta. Jotakin on jossakin mennyt käsittämättömän pahasti vikaan.”
(André Brink, Kun vielä muistan, Suom. Seppo Loponen, WSOY, Juva 2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti