Usko itseesi

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Juhannusruusu kukkii ajallaan.

Taisi olla seitkytlukua, kun alettiin vedota joka ainoassa asiassa asiantuntijoihin. Ihmisiltä katosi tykkänään jo silloin terve maalaisjärki. Asiantuntija, jos oli sitä mieltä, että lapset kasvavat parhaiten tarhassa, niin tarhaan ne oli vietävä.

Televisio mullisti mainosmaailman. Kaikki kävi kaupaksi, mitä paljon mainostettiin. Margariinia pantiin leivän päälle, vaikka se olisi ollut kissoista tiristettyä rasvaa. Ihan sama oliko kyseessä turhaakin turhempi tavara tai talomaali, jonka piti kestää isältä pojalle.

Ihmiset kuvittelevat, että kaikki, mitä lehdessä kirjoitetaan ja mediassa tuutataan, on totta. Unohtuu tykkänään, että globaali tiedotus on muutaman mediamogulin hallussa. Turhaan ei vallankumouksen sattuessa ensimmäisenä vallata televisiotornia.

Yleisellä mielipiteellä, ajan hengellä ja rahan luomalla hegemonialla hallitaan mieliä.. Auta armias, jos joku uskaltaa epäillä, niin jo ollaan sovittamassa päähän foliohattua ja syyttämässä salaliittoteoreetikoksi.

Mikä se on, mikä estää ihmistä luottamasta omiin havaintoihinsa.

Seitkytluvulla ennustettiin uutta jääkautta, kun aurinko ei saasteiden läpi yllä maapallolle laisinkaan.

Myöhemmin keksittiin, että ilmasto lämpenee ja väärennettiin käppyröitä jääkiekkomailoiksi, jotta kansa vakuuttuisi. Nyt oli uskottava ilmaston lämpenemiseen. Oli saatava uutta kasvua tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista. Oli pantava ihmiset lajittelemaan jätejakeitaan ja miettimään omaa syyllisyyttään maailman tuhoamiseen. Pahimmat tuholaiset, sodat, otetaan silti luonnonvoimina.

Samaan aikaan rikkaat, ne joilla on jättiläisen hiilijalanjälki, eivät kieltäydy yhdestäkään bonuksesta. Omaisuudet jatkavat keskittymistä ja riisto kovenee, että niillä joilla on, olisi vielä enemmän.

Tässä kohtaa ilmastonmuutos unohtuu. Ja se unohtuu, kun ihmiset lentävät ympäri maailman katsomaan hullua, joka haisevalla ja huutavalla autolla ajaa ympyrää. Merenrannat rakennetaan täyteen loistohuviloita ja asuinalueita, vaikka vedenpaisumus on juuri tuloillaan.

Lämpenee ilmasto sitten tai ei, niin jostain syystä meidän kasvimme eivät sitä huomaa. Juhannusruusukin kukkii ihan ajallaan.

Lauri Ihalainen uskoo ja toivoo

Kuva: Kaija Olin-Arvola: Toivo

Ministeri Lauri Ihalainen käväisi eilen tv:n iltauutisissa kertomassa, että hän uskoo ja toivoo.

Sehän tässä suuri uutinen onkin: Että ministeri oikein uskoo ja toivoo! Hän uskoo ja toivoo, että hallituksen avokätisesti antamat veronalennukset luovat työpaikkoja. Hän uskoo ja toivoo, että työnantajat nyt tarttuvat näihin kaviaareihin ja kantavat vastuunsa luomalla työpaikkoja.

Lauri Ihalainen siis uskoo ja toivoo samaan aikaan, kun suuryhtiöt iloittavat lomautuksista, irtisanomisista ja tuotannon lopettamisista Suomessa.

Pääomalla ei ole isänmaata. Tämän tiesi jo Marx aikanaan ja silti demariministeri vaan jaksaa uskoa ja toivoa.

Ihalaisen puheesta kävi ilmi, että työnantajapuolelle on jo luvattu, etteivät tuotantokustannukset muilta osinkaan nouse. On siis luvattu, että myöskään palkkoja ei nosteta.

Kun toimittaja kysyi tämän jälkeen, millaiset tulevat olemaan syksyn palkkaneuvottelut, Ihalainen alkoi uskoa ja toivoa malttia. Työntekijöiltähän sitä malttia aina vaaditaan. Pääoma saa aina olla kuinka piittaamaton ja psykopaatti tahansa. Siihen eivät edes Ihalaisen usko ja toivo yllä.

Kaikkein heikoimmat ihmiset Ihalaisen usko ja toivo ylittää ja ohittaa kuin Hornet.

 Kuva: Kaija Olin-Arvola: Hornet