Etkö älyä lähteä?

”Tapa, tapa ittes, tapa, tapa ittes, kuolethan sinä kumminkin”, laulettiin oppikoulussa yli viisikymmentä vuotta sitten ja oltiin rehvakkaita.

Nyt tilanne on toinen. Perälauta lähestyy. Asiaan ei enää voi suhtautua ihan noin kevytmielisesti.

Eilen törmäsin Wikipediassa kirjailija Kaari Utrion mielipiteeseen, jonka mukaan ”omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.”

Monen muun samoin ajattelijan tavoin hän on varmasti valmis näyttämään meille itse mallia. Eivät vuodet ole heistäkään ohi menneet. Kestävyysvajetta syntyy jokaisesta. Harva on niin omavarainen, että itse itselleen kaiken kustantaisi. Ja vaikka varaa olisikin, niin kitsaus pakottaa ottamaan yhteiskunnalta kaiken, mikä irti lähtee.

Köyhät ovat se varsinainen taakka. Tosin köyhiä kyllä kannustetaan lisääntymään, koska ilman riistetyitä ei voittoja synny. Ja aina saattaa tulla tilanteita, jolloin tarvitaan tykinruokaa. Eiväthän rikkaat ja etuoikeutetut sodissa jälkeläisiään uhraa.

Pari viikkoa sitten julkisuudessa oli uutinen, että uudesta vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa ihmisten oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Tilalle pannaan luultavasti oikeus arvokkaaseen kuolemaan, mikä mahdollistaa laillisen eutanasian. Elämän pituuttahan säädellään jo nyt erilaisilla hoito- tai paremminkin hoitamattajättämispäätöksillä.

Kuolemakaan ei enää ole kuningas, jonka edessä nöyrrytään. Mielellään kuolema kiellettäisiin kokonaan. Nyt jo Suomessa tuhkataan 300 ihmistä tilaisuudessa, jossa ei ole ketään läsnä ja heidän tuhkansa hautaa pappi yksin.

Maailma on rikkaampi kuin koskaan, mutta ihmiset sen kuin tyhmistyvät ja raaistuvat. Väitän, että tämä on ohjelmallista. Katsokaa vaikka televisiota ja muuta mediaa. Sotapelejä syydetään markkinoille kiihtyvään tahtiin sitä mukaan, kun oikean, todellisen sodan lietsominen voimistumistaan voimistuu.

Kaukaa ei ole haettu ajatus, että orjien ruumiit poltettaisiin polttolaitoksessa ja syntynyt lämpö käytettäisiin rikkaiden uima-altaiden lämmittämiseen ja muuhun hyödylliseen. Lemmikkieläinten ruokaakin köyhistä varmasti oikein teurastettuina saisi. Näin ilmeisesti jo tapahtuukin. Vain muutama vuosi sitten näin dokumentin, missä Intiassa köyhät keräävät toisten köyhien ruumiit kaduilta, mädättävät lihat ja puhdistavat luut ylösostajaa varten. Arvattavaksi jäi vain se, mihin luut sittemmin käytetään.

Kuolemasta on tullut kauppatavaraa. Minulla olisi tähän rakentava ehdotus: Laitetaan jokaiseen äitiyspakkaukseen valmiiksi syanidikapseli, jonka jokainen voisi tarvittaessa nauttia, kun elämä alkaa maistua puulta tai ympäristön paineet käyvät sietämättömiksi.

Lakia lain päälle

Kuva: Henry Fuselli: (7.2.1741 - 16.4.1825)

Facebookissa kiertää  Kansalaisaloite, jossa todetaan: ”Tarvitsemme lainsäädännön, joka takaa kaikille kuolemaa lähestyville ihmisille hyvän oirehoidon, tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan. ”

Ja kuitenkin perusteluissa sanotaan: ” Suomen perustuslaki takaa kärsimyksen lievityksen ja hyvän hoidon kaikille kansalaisille.”

Eikö siis perustuslaki riitä ja kaikki siihen liittyvät muut jo säädetyt lait ja asetukset. Ilmeisesti ei, koska niistä on unohtunut eutanasia, jota nyt uitetaan ihmisen tahdoksi tarjotulla ”mahdollisuudella rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan”. Tunteisiin vetoavien julisteiden tehoon ei ilmeisesti uskota, koska nyt Yhteisvastuun johdolla kerätään siis kansalaisaloitetta Saattohoitolaiksi.  

Kansalaisaloitteen eutanasian puolesta nimienkeräys päättyi 2.3.2014 ja se sai vain 4339 kannatusilmoitusta. 

Belgiassa hyväksyttiin juuri laki, joka sallii eutanasian lapsille. Mikä ryhmä on seuraava?  Pahaa pelkään, kun ihminen tuntuu tänä päivänä olevan päättäjille vain kestävyysvaje.

Käytäntö on jo moneen kertaan osoittanut, että lait ovat lakeja ja jäävät kuolleiksi kirjaimiksi, jos niitä ei kukaan toteuta. Ainakin minulle riittävät hyvin jo nämä nykyiset lait, kunhan edes kaikille sairaille annettaisiin hoitoa. Kunhan turvattaisiin ihmisille kunnollinen hoito ja sellainen sosiaaliturva, etteivät elämälle välttämättömät lääkkeet jäisi rahanpuutteen takia ottamatta. Edes ihmisten hampaita ei saada kuntoon, vaikka tiedetään niiden olevan terveysriski. Tuttavani kuoli juuri rikkinäisestä hampaasta levinneeseen tulehduksen.

En ymmärrä kirkon aktiivista roolia eutanasia-asiassa muutenkaan, ellei sitten ole tarkoitus saattaa vaikeuksissa olevien seurakuntien kehnoa taloutta kuntoon hautausurakoinnin piristysruiskeella.

 

He tekevät sen itse

Kuva: Giovanni Bellini: Juopunut Noa

Jos verrataan suomalaisten Alkosta ostaman viinan määrää siihen, mitä suomalaiset itse ilmoittavat käyttävänsä, niin on ilmeistä, että puolet kaadetaan maahan ja viemäriin.

Kuinkahan paljon viinan kulutus nousisi, jos sen tuottaminen yksityistettäisiin ja hinnat joutuisivat siten myös vapaan kilpailun piiriin.

Viinan valmistuksesta luopuminen merkitsisi valtion tulojen menetystä. Mutta Oras Tynkkynen ja Heidi Hautala pyrkivät ilmeisesti vallan muuhun. Johan kokoomuksen Ilkka Suominen olisi 90-luvulla ollut halukas tuottoisan bisneksen yksityistämiseen.

Ehkä on tarkoituskin, että köyhät juovat itsensä hengiltä.

Paras juoppo on kuollut juoppo.

Sanamagia ei kuolevaa auta

Hans Holbein the Younger - The Old Woman - Danse Macabre

Tuttava makasi sairaalan käytävällä. Viereen tuotiin nainen, jolla oli sydänkohtaus. Lääkäri tuli ja kysyi: - Jos te nyt kuolette, niin haluatteko, että teidät elvytetään?

Lanko vietiin keuhkopöhössä sairaalaan yöllä. Vedettiin verhot eteen ja aamulla hän oli kuollut.

Itse uin itseni kuolleeksi Kusadasissa Turkissa, mutta minut elvytettiin. Kahden sairaalabakteerin kynsissä sydämeni oli lopettamassa toimintansa ja hoitajat lykkäämässä minua jonnekin. Onneksi paikalle tuli nuori lääkäri, joka huusi: - Häntä ei viedä mihinkään. Hänet pitää elvyttää!

Jo nyt tehdään paljon hoitamattajättämispäätöksiä. Mihin siis tarvitaan eutanasiaa? Ja mitä eutanasia on?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kuolema on nopea ja kivuton. Niin kuin Arthur Schopenhauer sanoo: ”…kuolema itse on minuudelle olemassa vain sinä äkillisenä silmänräpäyksenä, jolloin tajunta häviää, aivojen toiminnan seisahtumisena.”

Edelleen Schopenhauer jatkaa: ”Ja varsinkin oikea luonnonmukainen kuolema, jonka ikä aiheuttaa, euthanasia, on huomaamattomalla tavalla tapahtuvaa vähittäistä häviämistä ja haihtumista todellisuudesta. Toinen toisensa jälkeen sammuvat vanhuudessa intohimot ja pyyteet, samalla kun herkkätuntoisuus niiden esineitä kohtaan lakkaa; mielenliikutukset eivät enää saa aihetta viritäkseen, sillä kuvausvoima käy yhä heikommaksi, sen kuvat himmeämmiksi, vaikutelmat eivät enää painu mieleen, ne menevät jäljettömästi ohi, päivät vierivät yhä nopeammin, menettävät merkityksensä, kaikki kalpenee. Korkeaikäinen vanhus hoipertelee ympärillämme tai lepää jossakin sopessa entisen olentonsa pelkkänä varjona, haamuna. Mitä on tässä kuolemalla enää hävitettävää? Eräänä päivänä hän uinahtaa viimeisen kerran ja hänen unelmansa ovat --- Niitäpä jo Hamlet kysyi kuuluisassa yksinpuhelussaan. Minä uskon: me uneksimme niitä juuri nyt.”

Tämä on siis eutanasia. Hyvä kuolema. Minusta on erittäin vaarallista, että tämän käsitteen oikeaa sisältöä yritetään nyt muuttaa. Suorastaan kammottavaa on, että samaan hengenvetoon puhutaan rahasta ja kustannuksista. Kunnollisen kivunlievityksen pitää kuulua kaikille ja elämän säilyttämisen pitää olla kirkas päämäärä.

Eutanasian asemasta pitäisikin keksiä uusi käsite, joka voisi olla esimerkiksi avustettu itsemurha, jos ihminen sitä todella haluaa.

Ainakin minä olen onnellinen, että olen jo kaksi kertaa tullut pelastetuksi elämälle. Olen elänyt jo vuosia laina-ajalla ja toivon eläväni vielä pitkään.

Hieronymus Bosch (1450-1516)

(Lähde: Arthur Schopenhauer, Kuolema ja kolematon, Suom,Eino Kaila, Karisto 1991)