Aavikot eläviksi luonnon menetelmillä

Kun biologi Allan Savory oli nuorena miehenä perustamassa kansallispuistoja Afrikkaan, hän tiesi saman kuin minkä tiesi jokainen tutkija ja kadunmies: liiallinen laiduntaminen tuhoaa kasvillisuuden ja edistää aavikoitumista. Saman saa aikaan valtavien peltoalueiden huipputekniikalla viljely, koska tuuli vie ajan mittaan mennessään hedelmällisen humuskerroksen. Kun 1950-luvulla kansallispuistoista häädettiin ihmiset, alkoi maa rapistua. Laidunkarjaa ei ollut ja tutkijat tulivat siihen tulokseen, että maa köyhtyy, koska on liikaa norsuja. Tämän virheellisen käsityksen seurauksena ammuttiin yli 40 000 norsua, mutta ongelma vain paheni.

Allan Savory päätti tämän seurauksena omistaa elämänsä ongelman ratkaisemiseen. Samanlaista aavikoitumista hän näki myöhemmin Yhdysvalloissa. IPCC:n raportin kirjoittajat laittoivat vuonna 2002 aavikoitumisen syyksi ”tuntemattomat prosessit”. Vasta myöhemmin Allan Savory ymmärsi, että eläinten on saatava laiduntaa siellä, missä pedotkin liikkuvat. Näiden pelossa karja hakeutuu laumoihin, koska se on niiden luontainen tapa puolustautua. Samalla, kun niiden on liikuttava paikasta toiseen, ne jättävät jälkeensä lantaa, joka antaa hyvän suojan maaperälle. Eläinlaumat sekoittavat tallatun ruohon lantaan, minkä seurauksena tapahtuu luonnollinen kompostoituminen.
Toisin käy, kun pellonraivauksen tieltä tai kuivuuden jälkeensä jättämät ruohikot poltetaan. Joka vuosi palaa miljardi hehtaaria ruohotasankoja, minkä seurauksena maa jää paljaaksi. Hiiltä ja saasteita vapautuu palamisessa hehtaarin alueelta enemmän kuin 6 000 autoa saisi aikaan samassa ajassa. Näin tehtäessä kuvitellaan, että polttaminen poistaa kuolleen aineksen ja mahdollistaa uuden kasvun. Vaikka sadetta saataisiinkin, vesi haihtuu, eikä hedelmällistä kasvupohjaa muodostu.

Tämän ongelman poistamiseksi on olemassa vain yksi vaihtoehto koskien koko maapalloa, vaikka se ilmastotieteilijöille ja tiedemiehille tuntuu järjenvastaiselta. Ja tämä vaihtoehto on käyttää laidunkarjaa tiiviissä ja liikkuvassa laumassa yhdessä saalistajien kanssa kuten ennenkin.

Paluu luontoon

 

Biologit ja ekologit kutsuvat periaatetta maaperän kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi ja suunnitelmalliseksi laiduntamiseksi. Nykyisin Afrikassa opetetaan kyliä kokoamaan eläimet suurempiin laumoihin laiduntamaan luontoa jäljitellen. Esimerkiksi Zimbabwessa oli ollut neljä kuukautta hyviä sateita (2012), mutta edessä oli kuivuus, koska kaikki vesi haihtui maan pinnalta. Samalla sademäärällä luonnollisen laiduntamisen jälkeen joet virtasivat ja koko luonto kasveineen ja eläimineen kukoisti. Tämä saatiin aikaan lisäämällä karjan ja vuohien määrää 400 prosentilla ja laiduntamalla niitä luontoa matkien yhdessä norsujen, puhvelien, kirahvien ja muiden eläinten kanssa.

Väkivaltaisessa Afrikan sarvessa paimenet ovat alkaneet laiduntaa karjaa luonnonmukaisesti. Se on heidän ainoa toivonsa pelastaa eläimensä ja perheensä. Nyt eläinten avulla voidaan ruokkia tuon maan kaikki ihmiset eikä siihen tarvita kuin 95% maan viljelyalasta.

”Tekomme aiheuttavat ilmastonmuutosta globaalisti uskoisin yhtä paljon kuin fossiiliset polttoaineet ja kenties jopa enemmän. Mutta mikä pahempaa, se aiheuttaa nälänhätää ja köyhyyttä, väkivaltaa, sosiaalista romahdusta ja sotaa… miljoonat miehet, naiset ja lapset kärsivät ja kuolevat. Ja tämä jatkuu, sillä me tuskin kykenemme estämään ilmastoa muuttumasta edes sen jälkeen kun fossiilisten polttoaineiden käyttö on lopetettu”, sanoo Savory:

Uskoisin näyttäneeni, kuinka voimme toimia yhdessä luonnon kanssa hyvin pienillä kustannuksilla muuttaaksemme kaiken tämän. Me teemme jo niin noin 15 miljoonalla hehtaarilla viidellä mantereella… Jos teemme saman noin puolella maapallon ruohotasangoista… voimme saada kasvihuonepäästöjen tasot esiteollisen aikakauden tasolle samalla ruokkien koko väestön. En voi kuvitella mitään, mikä tarjoaisi enemmän toivoa planeetalle, teidän lapsillenne, heidän lapsilleen, ja koko ihmiskunnalle.”

Yhtenä syynä sateiden vähenemiseen ovat olleet metsien hakkuut ja niiden muuttaminen ne monokulttuurilla hallittavaksi tehoviljelmiksi. Se paitsi köyhdyttää maan, myös vähentää sateiden määrää. Metsät ovat tärkeä tekijä ketjussa, joka pitää huoltaa maan elävyydestä, ja myös sateista. Puiden ”hengitys” nostaa taivaalle runsaat määrät pienhiukkasia ja aerosoleja, jotka toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä sateeksi. Puupelloilla hävitetään metsien monimuotoisuutta. YLEn uutiset (7.6.) kertoivat, että tämän estämiseksi jätetään avohakkuille muutamia puita, jonka metsänistuttajat voivat siinä sivussa polttaa ötököiden pelastamiseksi. Tämä on jälleen vain pieni laastari ammottavaan haavaan.

Miksi yksinkertainen ratkaisu ei kelpaa?

 

 

Rikkaat, joiden ahneus on kyltymätön, ovat aina vailla elintilaa. Näitä kyltymättömiä on kaikissa maissa. Heidän etujensa mukaista on siirtää ihmisiä pois näiden omilta asuinalueilta, mikä on tietynlaista kansanmurhaa sekin.

Taloudelliseen determinismiin kuuluu valittaa: vaihtoehtoja ei ole. Vaihtoehtoja ei ole, koska tämä on ainoa vaihtoehto, joka takaa kehityksen. Tuntuuko tutulta? On ihmisiä ylhäällä taivaissa ja ihmisiä alhaalla maassa eivätkä heidän etunsa koskaan kohtaa.

”On silti yksi ongelma, ja tuo ongelma on Lebensraum. Valtakunta tarvitsee Lebensrauminsa. Mistä taivaan valtakunta löytää Lebensraumin? Taivaan kansalaiset katsovat alas vanhaan maahan…He näkevät tuhansia eekkereitä viljelysmaata ja ajattelevat: tuolla pitäisi oikeastaan olla erikoistalousalue meidän teollisuudellemme. He näkevät Singurin rehevät pellot ja tietävät, että siellä pitäisi todellisuudessa olla autotehdas kansanauto Tata Nanolle. He ajattelevat: tuo on meidän bauksiittimme, meidän rautamalmimme, meidän uraanimme. Mitä nuo ihmiset tekevät meidän maillamme? Mitä meidän vetemme tekee niiden joissa? Mitä meidän puutavaramme tekevät niiden metsissä?

Jos katsoo karttaa Intian metsistä, mineraalivaroista ja adivasien asuinsijoista, voi huomata, että nämä asettuvat päällekkäin. Joten todellisuudessa ne, joita me kutsumme köyhiksi ovat valtavan rikkaita. Mutta kun taivaskansalaiset tähyävät maata, he näkevät ylimääräisiä ihmisiä istumassa arvokkaiden luonnonvarojen päällä. Natseilla oli ilmaisu tällaisille ihmisille: überzähligen Essern (ylimääräiset syöjät), näin sanoo tunnettu kansalaisaktivisti Arundhati Roy esseessään Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta.
Ja mitä tapahtuu, kun ihmiset asettuvat vastarintaan? Heidät leimataan terroristeiksi. Heidät leimataan kehityksen vastustajiksi. On vain kasvu, rajaton kasvu, joka perustuu taloudelliselle determinismille. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Intiassa köyhät pääsevät esiin vain, kun heidät esitellään maailmalle kehitysavun ja mikrolainojen onnellisina vastaanottajina. Heistä kerrotaan, miten onnellisia he omassa köyhyydessään ovat.
Ja mitkä ovat ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa: Miten voi ryhtyä nälkälakkoon, kun on valmiiksi nälkiintynyt? Miten voi boikotoida tuotteita, kun ei ole rahaa ostaa mitään? Miten voi kieltäytyä maksamasta veroja, kun tuloja ei ole?

Miten kauan me hyvät ihmiset annamme tämän kaiken jatkua?
¤

---

Lähteet
Roy, Arundhati: Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta. Into. 2011. (suom. Risto Tiittula)

Savory, Allan | puhe (2013): Näin estämme aavikoitumisen ja kumoamme ilmastonmuutoksen (suom. Matti Bragge) https://www.ted.com/talks/allan_savory_how_to_green_the_world_s_deserts_and_reverse_climate_change/transcript?language=fi

Lehtonen, Johanna | Vastavalkea (6.6.2017): Suomalainen vegaani ei pelasta maailmaa – mutta tukee globalistieliittiä https://vastavalkea.fi/2017/06/06/suomalainen-vegaani-ei-pelasta-maailmaa-mutta-tukee-globalistieliittia/

Etkö älyä lähteä?

”Tapa, tapa ittes, tapa, tapa ittes, kuolethan sinä kumminkin”, laulettiin oppikoulussa yli viisikymmentä vuotta sitten ja oltiin rehvakkaita.

Nyt tilanne on toinen. Perälauta lähestyy. Asiaan ei enää voi suhtautua ihan noin kevytmielisesti.

Eilen törmäsin Wikipediassa kirjailija Kaari Utrion mielipiteeseen, jonka mukaan ”omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.”

Monen muun samoin ajattelijan tavoin hän on varmasti valmis näyttämään meille itse mallia. Eivät vuodet ole heistäkään ohi menneet. Kestävyysvajetta syntyy jokaisesta. Harva on niin omavarainen, että itse itselleen kaiken kustantaisi. Ja vaikka varaa olisikin, niin kitsaus pakottaa ottamaan yhteiskunnalta kaiken, mikä irti lähtee.

Köyhät ovat se varsinainen taakka. Tosin köyhiä kyllä kannustetaan lisääntymään, koska ilman riistetyitä ei voittoja synny. Ja aina saattaa tulla tilanteita, jolloin tarvitaan tykinruokaa. Eiväthän rikkaat ja etuoikeutetut sodissa jälkeläisiään uhraa.

Pari viikkoa sitten julkisuudessa oli uutinen, että uudesta vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa ihmisten oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Tilalle pannaan luultavasti oikeus arvokkaaseen kuolemaan, mikä mahdollistaa laillisen eutanasian. Elämän pituuttahan säädellään jo nyt erilaisilla hoito- tai paremminkin hoitamattajättämispäätöksillä.

Kuolemakaan ei enää ole kuningas, jonka edessä nöyrrytään. Mielellään kuolema kiellettäisiin kokonaan. Nyt jo Suomessa tuhkataan 300 ihmistä tilaisuudessa, jossa ei ole ketään läsnä ja heidän tuhkansa hautaa pappi yksin.

Maailma on rikkaampi kuin koskaan, mutta ihmiset sen kuin tyhmistyvät ja raaistuvat. Väitän, että tämä on ohjelmallista. Katsokaa vaikka televisiota ja muuta mediaa. Sotapelejä syydetään markkinoille kiihtyvään tahtiin sitä mukaan, kun oikean, todellisen sodan lietsominen voimistumistaan voimistuu.

Kaukaa ei ole haettu ajatus, että orjien ruumiit poltettaisiin polttolaitoksessa ja syntynyt lämpö käytettäisiin rikkaiden uima-altaiden lämmittämiseen ja muuhun hyödylliseen. Lemmikkieläinten ruokaakin köyhistä varmasti oikein teurastettuina saisi. Näin ilmeisesti jo tapahtuukin. Vain muutama vuosi sitten näin dokumentin, missä Intiassa köyhät keräävät toisten köyhien ruumiit kaduilta, mädättävät lihat ja puhdistavat luut ylösostajaa varten. Arvattavaksi jäi vain se, mihin luut sittemmin käytetään.

Kuolemasta on tullut kauppatavaraa. Minulla olisi tähän rakentava ehdotus: Laitetaan jokaiseen äitiyspakkaukseen valmiiksi syanidikapseli, jonka jokainen voisi tarvittaessa nauttia, kun elämä alkaa maistua puulta tai ympäristön paineet käyvät sietämättömiksi.