Joka puolella nyt kauhistellaan koululaisten väkivaltaisuutta. Mitä muuta heiltä voisi odottaa maailmassa, missä ei muuta olekaan kuin väkivaltaa. Sitä suorastaan tursuaa elokuvista, tv-sarjoista ja erilaisista helvetin peleistä, joita nuoret pelaavat. Joku niitä tekee ja toiset ostaa.
Väkivalta on myös aikuisina itseään pitävien poliitikkojen ja maailman johtajien keino ratkaista ongelmia, vaikka sota ja tappaminen ovat täyttä barbariaa. Hävettää olla ihminen.
Niin kauan kuin sotateollisuus on olemassa, on turha kuvitella, että sodat loppuisivat. Järjestelmän rasvarit saavat oman siivunsa tapporahoista. Asekaupassa kiertää tänä päivänä yhtä suuret rahat kuin huume- ja ihmiskaupassa. Epäilystä ei liene siitä, ettei raha olisi osittain ainakin yhtä ja samaa. Rahalla pidetään järjestelmän rattaat pyörimässä ja rasvarit saavat tietysti palveluksistaan korvauksena oman siivunsa.
Sotia ei lopeteta sotimalla eikä väkivaltaa väkivallalla. Jos näin olisi, maailmassa vallitsisi jo taivaallinen rauha.
Tunnettu psykologi ja kirjailija Alice Miller on osoittanut tutkimuksissaan, miten esimerkiksi Hitler joutui lapsuudessaan kokemaan fyysistä väkivaltaa. Niin on joutunut moni muukin, joka nyt tahtoo kostaa oman kärsimyksensä kärsimystä jakamalla ja jatkamalla pahoinpitelyä. Tämä ketju pitäisi katkaista. Millerin mukaan lukemattomat ihmiset haluavat hukuttaa ja häivyttää oman tuskansa ja häpeänsä näihin valheellisiin väitteisiin: Minun lapsuuteni oli maailman onnellisinta eikä minulle jäänyt fyysisestä pahoinpitelystä minkäänlaisia traumoja.
Syitä väkivaltaan pitää siis etsiä peilistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti