sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Älkää kaivako verta nenästänne
Suomi ei päässyt YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Voi kyynel? Päättävät tahot olivat niin pettyneitä. Pertti Salolainenkin melkein puhkesi itkuun.
Ennen äänestystä Suomen YK-suurlähettiläs Jarmo Viinanen (toinen Viinanen bongattu tänään) uskoi, että Suomella oli hyvät mahdollisuudet. Hänen mukaansa jäsenyyden eteen oli tehty suuria ponnisteluja viimeisen neljän vuoden aikana. Tämän taas tiesi Kokoomuksen Yle: - Tähän on käytetty paljon henkilöresursseja. Joka aamu tämä on ollut mielessä kun on herännyt, ja joka ilta, kun on mennyt nukkumaan, on tätä ajateltu, Viinanen kuvaa.” Olisi hauska tietää, kuinka suuri joukko ja ketkä kaikki ovat ajatelleet?
Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasmaa tiesi ennen äänestystä kertoa, että kaikki mahdollinen oli tehty asian edistämiseksi. YK:n yleiskokouksen edustajien pöydille oli jopa jaettu suomalaista suklaata. Ehkä sitä oli liian vähän ja oliko se ylipäätään suomalaista. Vieläkö Suomessa tehdään suklaata?
Minusta on hyvä, ettei Suomi päässyt turvaneuvoston jäseneksi. Mitä Suomi siellä olisi tehnyt? Olisi vain luisunut entistä kauemmas omasta puolueettomuudestaan. Suomen herrat lentelevät jo muutenkin tarpeeksi. Vai joko kaikki on muutenkin menetetty? Mikä Suomi, kysytään seuraavaksi?
Pieni, pysyvä mielenosoitus Lontoossa. Rauhanliikkeelle olisi töitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti